Hae
Koivulan Emäntä

Terveiset turvaistuin viidakosta!

Syyskuun lopulla pohdin blogissani turvaistuimen ostoa. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja ja turvallisuutta. Listasin kolme mielestäni meille sopivinta vaihtoehtoa. Kyseisen postauksen voit lukea täältä.

Nyt olemme viimein ostaneet istuimen. Päädyimme Ässän kohdalla Cybexin sironaan. Kävimme kaupassa koeistumassa istuimia ja tämä viehätti eniten. Tämä istuin tuntui tukevimmalle ja sen toiminnot sujuivat ilman mitään säätöjä sekä erittäin jouhevasti. Istuimessa lapsi mahtuu todennäköisesti matkustamaan selkä menosuuntaan reilu kaksi vuotiaaksi. En usko, että pidempään mahtuu, koska jo nyt 11kk iässä Ässän jalat osuvat penkin selkänojaan. Tuolin kallistus säädöillä kuitenkin pystyy pelaamaan lisää jalkatilaa.
Nyt muutaman viikon käytön jälkeen voin edelleen sanoa, että olen erittäin tyytyväinen. Myös Ässän viihtyy tuolissa. Se, että tuoli kääntyy sivulle, helpottaa mielettömästi lapsen istuimeen laittoa. Varsinkin ahtaissa parkkihalleissa. Tuolin sivuilla on magneetit, joihin saa vyön kiinni. Näin vyöt saa kätevästi sivuille, jolloin niitä ei tarvitse kaivaa lapsen alta. Lisäksi tuoli on helppo kiinnittää ja irroittaa. Turvallisuutta tuo isofix kiinnitys.
Ainoa iso miinus tuolissa on sen paino. Tuoli painaa todella paljon, mikä tekee inhottavaksi siirtämisen autosta toiseen. Mutta helppo kiinnitys kuitenkin hieman tätä kompensoi. Toinen miinus on tuolin koko. Tuoli on iso ja kaikkiin autoihin se ei mahdu lainkaan kuskin taakse, riippuen toki kuskin omasta koosta. Apukuskille ei jää paljoa jalkatilaa, varsinkaan pienessä autossa, kun tuolin sijoittaa apparin taakse. Eli tämä tuoli kyllä kannattaa ennen ostoa sovittaa omaan autoon. Meillä tuoli mahtuu minun taakseni ja mieheni autossa miehen taakse. Itse tykkään sijoittaa istuimen itseni taakse, jolloin minun ei tarvitse kiertää autoa turhaan.
Kaiken kaikkiaan tällä kokemuksella voin kertoa, että turvaistuin on ollut hintansa arvoinen. Voin lämpimästi tätä tuolia suositella, vaikka tuoli ei täytä uutta iSize standardeja.

Tätäkö se on se ruuhkavuodet?

Elämme ilmeisesti meidän perheen ruuhkavuosia. En ollut koskaan ajatellut mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa tai mitä ne ruuhkavuodet oikein käytännössä ovat. Olin ehkä naivisti ajatellut, että koko termi ei edes kosketa minua.  Mutta nyt olen konkreettisesti herännyt meidän elämän ruuhkavuosiin.

Miten ruuhkavuodet sitten meillä ilmenee?

TUNNE
Ruuhkavuodet näkyvät tunteena. On koko ajan tunne että laiminlyö lapsia, parisuhdetta, eläimiä, kotia, ystäviä tai taloudellista vastuuta. Tuntuu riittämättömälle koko ajan. Tuntuu, että koko ajan on sata asiaa tekemättä eikä aikaa milloin niitä tehdä. Pitäisi pystyä parempaan. Syyllisyys kalvaa varmasti useita ruuhkavuosia eläviä. Syyllisyys nousee pintaan varsinkin silloin, jos on onnistunut varastamaan itselleen omaa-aikaa.

 

AIKA
Ruuhkavuosina huomaa, että vuorokaudessa tosiaan on vain se 24 tuntia eikä yhtään enempää. Ruuhkavuosina ajan kulku nopeutuu. Aika kulkee kuin pikakelauksena eikä sitä pysty pysäyttämään. Kun aikaisemmin on kuvitellut, että aika matelee ja odottaa kärsimättömänä erilaisia tapahtumia, niin nyt ne tapahtumat vierivät ohitsesi kuin huomaamatta. Synttärit ja joulut tulevat ja menevät. Välillä tulee hetkiä, kun  huomaa ajan taas kuluneen vaikka kuinka paljon ja taas on vuoden vaihde. Ja sitten sitä miettii, että mitä tänä aikana on saanut tehtyä. Sitten sitä huomaa, että edelleen on sama villasukka pari ja remontti kesken, eli olemme samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kuitenkin koko ajan kiire ja koko ajan ollaan tekemässä jotakin.

VAPAA-AIKA
Sitä ei ole! Ei ainakaan minulla. Varsinkin kun on palannut takaisin työelämään. Sitä lähdetään aamulla hirveässä kiireessä töihin, viedään lapset kouluun ja hoitoon. Töistä kaahataan kiireen vilkkaan kotiin, käydään kaupassa, viedään lapsia harrastuksiin ja jossain välissä yritetään tehdä ruoka. Kun lapset on viimein saatu puhtaina nukkumaan ja itse kaatuu puoli kuolleena sänkyyn, huomaa että on vain syönyt lounaan töissä. Työstä on tullut se oma vapaa-aika.

 

HYÖTYLIIKUNTA
Kuntosali ja jumpat vaihtuvat hyötyliikuntaan. Silloin jos sitäkään jaksaa. Kuntosalille tai jumppaan ei yksinkertaisesti ole enää energiaa. Hyvällä tuurilla salille pääsee viikon ainoana vapaapäivänä, jolloin myös odottaa kaikki ne tekemättömät kotityöt. Minun kohdalla liikunta on muuttunut vaunulenkeiksi, koirien kanssa metsässä juoksemiseen Ässä  kantoliinassa ja pihatöihin.

 

Nämä neljä kohtaa ovat varmasti ne suurimmat muutokset meillä. Nyt pohdin voisinko itse vaikuttaa jotenkin tilanteeseen. Haluaisin pysäyttää ajan ja nauttia rauhassa. Mitkä ne vaihtoehdot silloin ovat? Mikä on tärkeintä? Taloudellinen tasapaino, vapaa-aika perheen kesken, oma-aika ja jaksaminen.