Hae
Koivulan Emäntä

Kun äitiys muutti elämän

Minun elämä on muuttunut useita kertoja. Jopa niin useasti, että en edes tiedä miten kuuluisi sitä ns. seesteistä elämää elää. Kun elämä on hetken ollut tasaista, niin saatan jopa hakemalla hakea sitä kuuluisaa muutosta. En vain yksinkertaisesti osaa elää, jos en ole jonkinlaisen muutoksen keskellä.
Aina muutoksen ei tarvitse olla suuri. Joskus riittää ihan pieni muutos, kuten suursiivous tai hiusten leikkuu. Joskus taas uusi harrastus tai uuden taidon opettelu. Suuria muutoksia on ollut mm. uusi työpaikka tai kokonaan uusi ala. Olemme muuttaneet useasti sekä vaihtaneet paikkakuntaa kokonaan. Suurina muutoksina voidaan myös pitää sairastumistani crohnin tautiin sekä MS-tautiin. Nehän ovat vaikuttaneet meidän koko perheen elämään. Olemme myös joutuneet luopumaan läheisistä, jotka ovat osaltaan tuoneet muutoksia meidän elämään. Eli meidän lyhyen elämän aikana on tapahtunut hyvin paljon muutoksia. Osa hyviä, osa huonoja, mutta ne muutokset ovat tehneet meistä meidät.

 

Nyt elämäni on taas muutoksessa. Äitiysloma on päättynyt ja olen osittain palanut työelämään. Olen myös kokeillut uutta ”ammattia” ja tehnyt keikkaa omalla alalla. Tarkoitus olisi palata takaisin omaan työhön mahdollisesti syksyllä. Viimeistään 2017 syksyllä, kun hoitovapaaoikeus päättyy. Vielä en tiedä.
Tämä ala, jota olen rakastanut, johon olen opiskellut 8 vuotta, ala jota olen viimeisen 10 vuotta elämästäni tehnyt, ei enää tunnukaan oikealle. En tunne sitä palavaa kipinää, enkä todellakaan tunne palavaa halua palata töihin. Kauhulla odotan hetkeä, kun minun hoitovapaa päättyy tai taloudelliset seikat ajavat minut takaisin töihin.
Tämä on myös syy, miksi blogini on ollut hiljaa. Olen miettinyt mikä minulla on. Miksi minua ei enää kiinnosta se ala, jota olen aina tehnyt. Olen myös pohtinut mikä ala minua sitten oikeasti kiinnostaisi. Sekä olisinko oikeasti valmis ottamaan hypyn tuntemattomaan? Olisinko valmis luopumaan turvallisesta alasta, jolla minulla on töitä sekä mihin minulla on koulutus. Olisinko valmis opettelemaan jotain ihan uutta? Ja jos vastaan kyllä, niin mitä se sitten olisi?
Luin jostain lehdestä Katri Sorsan haastattelun siitä kuinka äitiys muutti hänet. Kuinka vanhaa Katria ei enää ole ja tämä uusi Katri ajattelee uudella tavalla. Naureskelin, kun luin sitä juttua, ajattelin ettei nyt kukaan muutu kokonaan tullessaan äidiksi. Toki jotkin asiat muuttuu, mutta syvällä sisällä elää aina se sama ihminen. Mutta nyt ymmärrän mitä Katri tarkoitti. Kun tulin toisen kerran äidiksi, äitiys muutti minut kokonaan. En ole enää se sama ihminen, joka olin vielä kaksi vuotta sitten. Tai vuosi sitten. En edes se ihminen, joka olin viime syksynä. Tunnen kuinka Ässä muuttaa minua joka hetki. Ajatukseni muuttuu, tapani muuttuvat sekä se mitä haluan muuttuu.

 

 

Elämäni on nyt myllerryksessä. En tiedä mitä elämältäni haluan. Tai haluan olla hyvä äiti ja vaimo. Haluan olla ystävä ja haluan olla onnellinen. Mutta mitä haluan tehdä isona? Sitä en tiedä. Toivottavasti aika näyttää.
Äitiys siis muutti minut. Ihan kokonaan.
Onko äitiys muuttanut sinua? Miten?

Hei, me lennetään! 5 vinkkiä lennolle taaperon kanssa

Meillä oli ensimmäinen lentomatka taaperon kanssa viime viikolla. Meidän esikoinen, Teinimonsteri oli jo 8 vuotta, kun oli ensimmäisen kerran koneessa. Joten meillä ei ollut aavistustakaan mitä odottaa. Yritimme varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Ässän lento”ura” alkoi Helsinki-Kittilä lennolla, sillä lähdimme viettämään talvilomaa Leville, Teinimonsteri jäädessä kotiin koiranvahdiksi. Kentälle lähdettiin omalla autolla hyvissä ajoin. Emme ottaneet Ässälle vaunuja reissuun mukaan. Olimme saaneet Sirkan alueen MLL:ltä vuokralle vaunut, joten kentällä tuli pärjätä kantoliinan kanssa.
Olimme kentällä melkein kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Miehelläni on oikeus käyttää Finnairin loungea, joten päätimme mennä koko perhe sinne. Loungessa odottelu taaperon kanssa olikin järkevä vaihtoehto. Siellä ei ollut meidän lisäksi kuin muutama ihminen, joten Ässä sai purkaa energiaa juoksentelemalla loungea ympäriinsä. Tarjolla oli syötävää ja juotavaa, saatiin kaikki syödäksemme aikaisen luonaan. Lensimme Norwegianilla, jossa ei ole lennon aikana tarjoilua.

 

Lentomatka sujui hienosti. Ässä ei juurikaan itkeskellyt. Muutaman kerran meinasi Ässällä mennä hermot, kun ei päässyt vapaaksi koneessa vaan oli köytettynä sylissä. Näistä suuttumuksista päästiin nopeasti yli. Jännitimme kovasti lentokoneen nousua ja laskua, sitä mitä Ässä tuumaa, kun korvat menee lukkoon paineen vaihdellessa. Mutta Ässäpä ei ollut asiasta moksiskaan. Natusteli kiltisti naksuja ja lueskeli kirjaa. Koska lento ja matkustaminen meni hyvin, aloimme miettiä jos suuntaamme seuraavaksi Eurooppaan.
5 vinkkiä lennolle
  • Kantoliina on ihan ehdoton. Siinä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi sekä pysyy lähellä.
  • Lounge! Siellä saa hieman juoksennella ja on ruokaa tarjolla. Alue on suljettu, joten ei pääse pitkälle.
  • Naksut tai muuta herkkua purtavaksi nousuun ja laskuun. Helpottaa jos korvat menee lukkoon.
  • Tekemistä. Tabletti, kirja tai jokin mieleinen lelu, jonka kanssa viihtyy lennolla.
  • Vaippoja, vaihtovaatteet ja oma juomapullo hoitolaukkuun
Lisäksi kannattaa varata mukaan roppakaupalla huumorin tajua ja pitkää pinnaa. Onhan se lentokentillä ja ahtaassa lentokoneissa oleskelu jo ilman lasta haastavaa, joten kun siihen lisää lapsen haastetta on kaksin verroin.
Millaisia kokemuksia sinulla lentämisestä lapsen kanssa? Oletko lentänyt pitkiä matkoja? Miten on mennyt?