Hae
Koivulan Emäntä

Helposti kivaa arkeen – Liinailu

Huhtikuussa Kaksplussan bloggaajat jakavat omat vinkkinsä päiviin, joina ”ei ole mitään tekemistä”. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai maksaa maltaita, jotta arjesta saa mielikuvituksellisen – seuraa Kaksplussan Facebook -sivua ja inspiroidu bloggaajien arjesta!

 

Kun meillä ei ole mitään tekemistä, me liinaillaan. Ässä pitää liinailusta ja usein oikein pyytää päästä kyytiin. Ilmeisesti liinan kyydissä on hauska katsoa maailmaa. Ihan pienenä Ässä matkusti aina edessä kietasuristissä tai kengurupussissa (kuvassa kengurupussi). Mutta kun ikää on tullut, Ässä haluaa päästä ratsastamaan äidillä, eli liinalla selkään. Samalla kun Ässä keikkuu selässä, voi tämä äiti tehdä ruokaa, siivota tai pestä pyykkiä, ilman pikku ”apulaista”.

 

Parasta liinaillen ovat pitkät lenkit koirien kanssa sekä päivätanssit. Jos mikä saa Ässän tikahtumaan naurusta on tanssiminen äidin kanssa. Eli jos on sadesää ja on tylsää, panemme Ässän kanssa musiikin raikaa aletaan tanssimaan. Liinalla on meillä myös muita käyttötarkoituksia. Se toimii päiväunilla peittona, uniriepuna taikka unialustana. Kantoliinasta voidaan tehdä myös riippukeinu taikka maja. Eli se taipuu todella moneksi.

 

 

 

 

 

 

Minä olen ihan hurahtanut liinailuun. Tällä hetkellä omistan n. 15 erilaista kantoliinaa. Eli liinoja on tilanteeseen kuin tilanteeseen. On eri materiaaleista tehtyjä ja eri pituisia. Jokaisella liinalla on oma käyttötarkoitus. Kuvissa olevat liinat ovat Artipoppea ja viimeisessä kuvassa on Lawilden kantoliina.
Kantamiseen ja liinailuun voi tutustua lisää kantoliinayhdistyksen www-sivuilta. Facebookista löytyy mm. kantoliinat ja kantoreput kysy ja keskustele – ryhmä, jossa pidempään kantaneet vastaavat mielellään erilaisiin kantamiseen ja liinailuun liittyviin kysymyksiin. YouTubessa on paljon erilaisia sidontaohjeita, joilla saa lapsen selkään, lonkalle tai eteen. Myös minulle saa laittaa kysymyksiä, vastaan jos osaan ja jos en osaa niin selvitän vastauksen. 🙂
Ja sitten se tärkein kysymys: kuinka kauan lasta voi kantaa. No, niin pitkään kuin se on sinusta ja lapsesta kivaa. Tiedän esikouluikäisiä, joista on kiva päästä aina välillä reppariin ja miksei jopa vanhemmatkin. Siinä vastaan koska alkaa kannettava olemaan niin painava ettei jaksa enää kantaa. Kantoliinat kyllä kestää vaikka aikuisen. 😉
Käy kurkkaamassa muiden Kaksplus -verkostobloggaajien vinkit arkeen. Mm:
Blogeista löytyy erilaisia vinkkejä
Mikä on sinun vinkkisi arkeen?
Kuinka saada arjesta kivempaa?

Äiti on nyt väsynyt

Niin kuin me teitä odotettiin,
Toivottiin ja rukoiltiin,
Kuiskuteltiin masulle,
Mietittiin nimiä ja tulevaa ammattia.
Ja nyt tuntuu etten riitäkään,
Etten mä äiti osaa ollakaan!
Aamupuuro palaa pohjaa,
Te halusittekin muroja.
Ulkona taas sataa,
Mutta mentävä on kuraan ja lätäköihin.
Eteinen lainehtii saappaita,
Pipoja, eksyneitä sukkia.
Mua väsyttää niin,
MUA VÄSYTTÄÄ NIIN.
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää vaikka naapuriin pelaamaan pleikkaa.
Äiti on nyt väsynyt,
Hei äiti ei nyt jaksa!
Menkää ihan minne vaan
Ja antakaa mun olla,
ANTAKAA MUN OLLA!
Ne roikkuu mussa kiinni,
Mikään ei ole tarpeeksi,
Mun kädet ei millään riitä,
Mun syliin ei mahdu enää ketään.
Mä luulin, että äidit ovat vahvoja,
Mä luulin, et ne tietää aina kaiken,
Mut ne onkin ihan pieniä,
Eikä tiedä juuri mitään.
Ne vaan räpiköi ja räpiköi,
Et pysyis pinnalla
MUA VÄSYTTÄÄ NIIN!
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää vaikka naapuriin pelaamaan pleikkaa.
Äiti on nyt väsynyt,
Hei, äiti ei nyt jaksa!
Menkää ihan minne vaan
Ja antakaa mun olla,
ANTAKAA MUN OLLA!
Ja se tulee mun syliin
Ja sen varpaat on ihan kuumat
Ja sormet ihan tahmeat,
Kun se rutistaa, rutistaa mua lujaa.
Ja se söpöttää kaulan juuren
Pienen pieniä sanoja:
”Äiti, mun oma äiti. Äiti, mun paras äiti”
by Tiina Piiroinen
 

Tämän tekstin on kirjoittanut, säveltänyt ja sovittanut minun ihana ja rakas ystävä. Kun ensimmäisen kerran kuulin tämän laulun, minulla nousi kyyneleet silmiin. Tämä on juuri se tunne, mikä minulla pienen lapsen äidillä aina välillä on. Tämä on totta.

Tämä on myös se tunne, mikä minulla on tänään. ”Äiti on nyt väsynyt, äiti ei nyt jaksa.” Mutta se, että minä olen nyt väsynyt, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin väsynyt lapseen tai olisin aina väsynyt. Jokainen on joskus väsynyt, mutta äidin väsymys on jostain kumman syystä tabu. Äidin pitää aina
jaksaa. Mutta tarvitseeko aina jaksaa? Eikö myös äidillä ole oikeus olla välillä väsynyt, ilman suurta numeroa ja kyseenalaistamista äitinä olemiseen. Minä olen nyt väsynyt ja kaipaisin pientä breikkiä. Haluaisin istua ja juoda kupin kahvia, ilman että joku kärttää syliin. Haluisin käydä vessassa niin ettei joku huuda oven takana sydäntä raastavasti. Haluaisin istua hetken ja
lukea. Haluaisin olla hiljaa vain ajatusteni kanssa.
Kun minä sanon, että olen nyt väsynyt, ei tarkoita sitä, että katuisin lasta. En todellakaan! Olen kuullut: ”Olisi varmaan kannattanut ajatella ennen lapsen tekoa ettei jaksa. Teillä oli jo yksi teini-iässä, ei olisi enää kannattanut uutta tehdä. Ja sulla kun on noi sairaudetkin, ei ollut siis mitään järkeä. Oma oli valintasi, kestä nyt sitten.”
Väsymys on hetki, se menee ohi. Kyllä minä jaksan, kun saan hetken istua ja olla. Onneksi on ne päiväunet ja Ässällä hyvät unenlahjat. Ja myös sillä ihanalla tahmatassulla on taika, kun se tulee syliin ja painaa pään kaulaa vasten. Kun se ihana poika tulee halaamaan, rutistamaan ja pussaamaan, minä taas jaksan. Koska voin kuvitella poikani juuri sanovan minulle:  ”Äiti, mun oma äiti. Äiti, mun paras äiti”
 
Onko muita välillä väsyneitä äitejä? Miten
sinä tänään jaksat?