Hae
Koivulan Emäntä

Vanhemmat ja päiväkoti politiikan uhrina

Eilinen postaus päiväkodin henkilökunnan toiminnasta tuntui aiheuttavan sen kuuluisan paskamyrksyn. Odotettavissahan se oli. Joten tästä päästäänkin siihen oikeaan asiaan…
Ennen eilisen postauksen julkaisemista mietin pari kertaa painanko enteriä vai en. Päätin painaa sitä enteriä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta vetää sanat takaisin ja painaa deleteä pitkään. Tähän en lähtenyt, se mikä on julkaistu, se on julkaistu. Olen sanojeni takana. Postaus ei ollut päästä keksitty, niin kuin jotkut epäilivät. Kaikki on tapahtunut oikeasti, sitä en sano ovatko nämä tapahtumat olleet yhdessä paikassa ja ovatko vain yhden ihmisen mielipide. Se ei ole se jutun sisältö. Jutun idea oli herättää huomaamaan, että niitä ongelmia oikeasti on ja asioihin pitäisi puuttua. Mutta varsinainen ongelma ei ole, ne vanhemmat eikä se henkilökunta päiväkodissa (toki näissäkin varmasti on ongelmia), vaan raameissa, määrärahoissa ja yhteiskuntapolitiikassa, sekä osittain siinä kuuluisassa liiassa ymmärtämisessä.
Me kaikki tiedämme, että ongelmia on niin päiväkodilla kuin vanhemmilla. Me elämme tällä hetkellä vaikeita aikoja. Tulevaisuus on epävarmaa, työoloja kiristetään ja leikkauksia tehdään, joten on luonnollista, että ihmiset stressaantuu ja väsyy. Tämä johtaa vahinkoihin, ylilyönteihin sekä tunteettomuuteen. Ihmiset saattavat sanoa toisilleen sellaista mitä ei välttämättä edes tarkoita. Toinen saattaa loukkaantua turhasta tai käsittää asian väärin. Me olemme ihmisiä. Useimmat ongelmat päiväkodin ja vanhempien välillä korjattaisiin määrärahojen, koulutuksen ja henkilökunnan lisäämisellä. Tämä vaatisi uusia poliittisia linjauksia ja perhepolitiikan uudelleen miettimistä.
Me helposti ummistetaan silmät vaikeilta asioilta. Esimerkiksi tämä inhokki-suosikki-lapsi, joka ymmärrettävästi kiistetään. Puolustaudutaan sillä, että usein siitä haasteellisemmasta lapsesta tulee se läheisin. Niinhän se joissakin tapauksissa onkin. Mutta entä sitten pikkuvanha lapsi? Tai se, joka koko ajan kyselee? Tai se ujo, joka jää aina sivuun ja ei uskalla osallistua, ilman jatkuvaa tukemista ja kannustusta? Lapset ovat erilaisia ja heihin suhtaudutaan erilailla. Tästä tulee ns. luonnollista suosimista. Tämän ongelman korjaisi henkilökunnan lisääminen. Hoitajat eivät kuormittuisi liikaa. Ikävä tosiasia on, että toiset lapset kuormittavat enemmän kuin toiset ja silloin luonnollisestikaan kaikki lapset eivät vain voi saada tasapuolisesti huomiota.
Me usein kerromme, että tulemme kaikkien kanssa juttuun. Varmasti näin onkin, mutta uskon kuitenkin että luonnostaan on sellaisia ihmisiä, joista ei pidä. Nämä tahattomat tunteet heijastuvat toisilla paremmin toisilla huonommin ulospäin. Jollain tasolla aina näkyvät ihmissuhteissa vaikka kuinka haluaisimme asian kiistää. Tähän USEIN perustuukin se, että tunne on molemmin puolinen, minä en pidä sinusta ja sinä et minusta. Ja sehän on oikeasti ihan ok. Se miten antaa sen vaikuttaa, on eriasia. Kohdellaanko päiväkodissa lapsia tai heidän vanhempiaan eriarvoisesti? Siitä tässä on kyse. Tähänkin ongelmaan olisi ratkaisu, ettei henkilökunta siellä päiväkodissa uupuisi turhista toiminnoista ja paineista. Ja mikä tärkeintä, sitä henkilökuntaa olisi tarpeeksi. Vastaavasti taas vanhempien työantajat olisivat joustavampia pienten lasten vanhemmille, kuten joustavilla työajoilla ja sairaanlapsen hoidon järjestelyissä.
Kun tulee vastakkain asettelu ”päiväkoti vs. vanhemmat”, on kummankin osapuolen vaikea nähdä toisen puolen näkökulmaa. Esimerkiksi ne vaikeasti puettavat ja epäsopivat vaatteet lapsella? Tuliko päiväkodilla mieleen, että pukeutumistilanne on saattanut kestää kauan ja vanhempi loppujen lopuksi antanut periksi tällä lapselle, jotta lapsi ehtii päiväkotiin ja vanhempi töihin? Tai entäs jos nämä olivatkin ne ainoat puhtaat vaatteet siellä kaapissa? Vaatteiden kastuminen ja likaantuminen ovat arkipäivää päiväkodissa. Siksi siellä tulisikin suosia kulutusta ja sään kestävää vaatetusta. Vanhemmat voisivat miettiä, ettei sitä kalleinta ja hienointa vaatetta kannata sinne hiekkalaatikolle viedä, jos se ei saa likaantua. Vaikka kuinka päiväkodin henkilökunta yrittäisi, niin lapset ovat lapsia ja sotkua tulee.
Mitä niihin lomiin tulee ja ahdistelevaan henkilökuntaan taas. Vanhempi ei välttämättä ymmärrä sitä, että päiväkodilla on omat paineet lomista, työntekijöille on järjestettävä tarpeeksi lomaa ja sijaisia ei saisi ns. turhaan palkata, koska määrärahat. Tai jos vanhemmat ymmärtävät, niin välttämättä ei se vanhemman työnantaja ymmärrä, sillä hänelläkin on omat paineensa. Tämä aiheuttaa vanhemmilla kiristystä suuntaan ja toiseen. Päiväkodin henkilökuntaa ärsyttää, kun lomia ei vahvisteta ajoissa, joka saattaa johtaa siihen vanhempien painostukseen.
 
Niin vanhemmat kuin päiväkoti, ovat kumpikin kahden tulen välissä. Vanhemmille omat työt sekä päiväkodin vaateet tuovat paineita, jotka vielä ovat usein ristiriidassa toisten kanssa. Pitäisi pystyä, jaksaa ja revetä joka suuntaan. Sama on siellä päiväkodin henkilökunnalla. Meiltä vanhemmilta tulee jatkuvasti vaateita ja niihin pyritään parhaan mukaan vastaamaan määrärahojen, ohjeistusten sekä resurssien mukaan. Jo ihan maalaisjärkikin sanoo, että tämä aiheuttaa ongelmia. Kaikkeen ei vaan pystytä ja kaikkia ei voida miellyttää.
Kylmä fakta on se, että mitään muutosta ei tapahdu, jos ei pidetä ääntä ongelmista. Tilanne ei helpotu, jos vanhemmat vain ymmärtävät päiväkotien paineet ja kuinka henkiökunta tekee parhaansa näissä olosuhteissa. Vahingoilta ummistetaan silmät ja vedotaan inhimillisyyteen. Tuntuuhan se pahalta myöntää oma riittämättömyys ja rajallisuus. Mutta muutosta voidaan saada aikaan vain, jos ihmiset pitää ääntä. Toisia nälvimällä ja haukkumalla asiat eivät tietenkään parane. Mutta ei ne myöskään parane sillä, että ongelmilta ummistetaan silmät.
Nyt olemmekin siinä pisteessä, että me pystymme vaikuttamaan, sillä kuntavaalit ovat tuloillaan. Voimme kaikki miettiä, mikä meille on tärkeää. Onko se riittävää, että lapset selviää hengissä hoitopäivästä vai haluammeko taata kaikille lapsille laadukkaan varhaiskasvatuksen? Tästä syystä kannattaa tutusta ehdokkaisiin ja antaa se ääni sille, joka ajaa sinulle tärkeitä asioita.

Mikä päiväkodin henkilökunnassa ärsyttää?

Tämä juttu on alkusanat sille, miten minun mielestäni lasten päivähoitoa tulisi kehittää. Tämä on kirjoitettu tarkoituksella provosoivasti, jotta se herättäisi lukijassa ajatuksia ja tunteita.Viime viikolla lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat ovat avautuneet meistä ärsyttävistä vanhemmista vauva.fi:ssä, joten vastavuoroisesti meidän vanhempien tehtävä on avautua päiväkodin henkilökunnasta ja sen toiminnasta. Jos siellä päiväkodissa kuvitellaan olevan täydellisiä, niin ovat kyllä erehtyneet. Viimeisimmän kokemuksen mukaan ihmisiä hekin vain on, niin kuin me vanhemmatkin. Joten erehdyksiä sattuu…

HOITOAJAT

Jokaisen päiväkodissa hoidossa olevan lapsen kanssa on sovittu hoitoajoista hoitoa aloittaessa. Usein vanhemmat ilmoittavat hyvissä ajoin lomansa, kun ne ovat vahvistuneet työnantajalta. Tämän lisäksi pitää vielä ilmoittaa joka päivälle erikseen hoitoaika päiväkotilaisten ihanaan netissä toimivaan daisy.net sovellukseen, jonne myös merkataan lomat sekä vapaapäivät. Vaikka hoitoajoista on sovittu ja vanhemmat ovat lomansa ilmoittaneet, niin silti kysellään miten se hoidon tarve on jouluna, hiihtolomalla, kesällä ja henkilökunnan kehittämispäivillä. Jos hoitoajat ovat merkitty daisy.net, niin pitääkö oikeasti vielä vastata suullisesti sekä kirjallisesti loma-ajoista? Eikö ne hoitoajat merkata tämän takia sinne daisy.net ettei tarvitse moneen kertaa ilmoittaa? Luulisi yhden kerran riittävän. Useimmilla vanhemmilla on lomaa vuodessa se n. 5-8vko, niin ei siinä olla jouluna 3vko, 1vko hiihtolomalla ja 2,5kk kesällä lomalla. Ikävä kyllä lasta ei voida aina ottaa hoidosta pois, kun päiväkodilla on loma-ajat tai kehittämispäivät. Ei se asia muutu siitä vanhempia ahdistelemalla. Ja ikävä kyllä, se on kunnan tehtävä järjestää hoito toisella tavalla, eikä vanhemman palkata kolmatta osapuolta hoitamaan sitä lasta tai ottaa palkatonta vapaata töistä.
Monella on sellainen käsitys, että jos vanhempi on kotona, niin silloin lapsi ei tarvitse hoitoa. Toisinaan vanhempi saattaa olla kotona ja tuoda sen oman pilttinsä hoitoon. Tälle on todennäköisesti jokin syy. Syy voi olla ihan vaan väsymys ja tarve saada levätä, nukkua univelkoja pois, jotta voisi olla hyvä vanhempi. Jos vanhempi tuo lapsensa vapaapäivänään hoitoon, älä heti syyllistä. Varsinkaan jos et ole varma syystä, vaikka olisitkin, silti voi olla ihan hyvä pitää suu kiinni. Luultavasti se vanhempi kärsii valmiiksi huonosta omatunnosta, joten älä nyt enää pahenna tilannetta. Muuten olet vain ikävä ja pikkumainen ihminen. Jos lapsi on toistuvasti ensimmäisenä päiväkodin auetessa ja viimeisenä päiväkodin mennessä kiinni, niin asiaa voi varovaisesti tiedustella vanhemmalta. Eikä esim. heti kertoa  kuinka huono vanhempi on, jos itse lorvii kotona ja lapsi joutuu päiväkodilla olemaan pitkän päivän. Jos tällainen hoitoaika on sovittu ja siitä maksetaan, niin ei pitäisi olla nokan koputtamista asiaan. Tämä varsinkin koskee niitä perheitä, joille on harkinnan varaisesti myönnetty laajennettu hoito-oikeus. He ovat jo kerran selvityksen tehneet, joten sitä ei ole tarvetta viikottain käydä uudelleen läpi.

KASVATUS

Päiväkodeissa tehdään jokaiselle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma ja sitä päivitellään kerran kaksi vuodessa vasu-keskustelujen muodossa. Vasu-keskustelujen tarkoitus ei varmaan ole läksyttää vanhempia tai opettaa hoitamaan ja kasvattamaan lastaan juuri sinun muottien mukaan. On varmasti muitakin oikeita ja ihan toimivia tapoja kasvattaa lasta kuin ne sinun tapasi. Sormiruokailu ja lapsentahtisuus saattavat olla sinulle uusia käsitteitä, mutta ei ne ole vääriä tapoja toimia lapsen kanssa. Päiväkodeissa on kuuluisi korostaa yksilöitä ja huomioida lapsen yksilölliset tarpeet sekä vahvuudet, eikä saada kaikki lapset samaan muottiin, ainakin näin henkilökunnan ohjeistuksessa on lukenut. Viimeisimmissä vasu-keskustelussa, minulle kerrottiin mitä kaikkea päiväkoti toivoo minun tekevän lapseni kanssa, mutta kun minä esitin heille toiveita sain kuulla, ettei kaikkea voida huomioida. Ihan ei nyt minun korviini kuulosta sille kasvatuskumppanuudelle, mitä hoitoa aloitettaessa painotettiin.

VAATETUS

Lapsen aloittaessa hoidon päiväkodissa, tulee päiväkodin puolelta toivelista (lue: vaatimuslista), mitä lapselle on päiväkodille hankittava. Listalta löytyy mm. sade- ja kuravaatteet, kerhotossut, vaihtovaatteet, kansio yms. Kaikki nämä tavarat toki ovat perusteltuja tarpeellisia lapsen hoidon kannalta. Mutta, kun ne kuravaatteet ovat siellä päiväkodilla, niin vesikelillä ne voi laittaa päälle. Toki ymmärrän, että niiden pukeminen tuo lisävaivaa, mutta ne pitäisivät sen lapsen vesikelillä kuivana. Ikävää on, että jos lapsi kastuu ja kylmettyy, siinä usein vilustutaan, josta seuraa vanhemmille ylimääräistä vaivaa, kun pitää järjestää lapsen hoito jotenkin muuten. Lapsen sairastuminen ei tietenkään ole päiväkodin ongelma…
 
Jos vaatteet kastuu läpimäräksi kesken ulkoleikkien, ne mennään vaihtamaan kuiviin, märissä pitäminen voidaan jo rinnastaa kiusaamiseen. Jos se tuottaa lisätyötä, vinkki katso edellinen kohta. Vaihtovaatteet ovat toimitettu päiväkodille sitä varten, että jos vaatteet sottaantuu tai kastuu esim. ruokailussa, löytyy lapselle puhdasta päälle. Et sinäkään varmaan viihdy likaisissa ja märissä vaatteissa. Ja jos vaatteiden vaihto tuottaa ongelmia, niin ruokalappu on ihan mukava keksintö. On muuten ekologisempikin, kuin jatkuva vaatteiden pesu.

RUOKAILU

Ruokailut lasten kanssa on aina haastavia. Yksi ei tykkää siitä ja toinen tästä. Ruualla leikitään ja sotketaan. Yhdellä allergia toiseen ja kolmannella johonkin muuhun. Jos lapsella on lääkärinlausunnolla todettu allergia, niin se myös tarkoittaa sitä ettei sitä ruoka-ainetta anneta, ei edes vähäisessä määrin. Tämä myös tiedoksi keikkalaisille. Jos et ole varma sisältääkö jokin tuote allergisoivaa ainetta, niin älä anna sitä. Parempi katsoa kuin katua. Allergioita saattaa olla välillä haastava muistaa, mutta nämä saattavat olla jopa hengenvaarallisia, jos ei muista oikein. Siksi niistä usein on lista keittiöllä, josta on pieni vaiva tarkistaa. Allergiat eivät myöskään muutu puoli vuosittain, ne on voimassa niin kauan kuin toisin todetaan. Joten eihän tehdä päiväkodeilla kokeiluja, ainakaan omapäisesti?
LOPUKSI
 
Ihan loppuun haluan todeta, että itsepä olette ammattinne valinnut. Jos te luulette, että muissa asiakaspalvelu, sosiaali- tai terveysalan tehtävissä on yhtään sen helpompia asiakkaita, olette erehtyneet! Jos erehtyväiset ja virheitä tekevät ihmiset ärsyttävät, niin voisi olla aika miettiä alan vaihtoa, johonkin sellaiseen missä ei ihmisiin tarvitse törmätä. 
 
Tästä kaikesta huolimatta olen ollut pääsääntöisesti tyytyväinen meidän lasten saamaan hoitoon päiväkodissa. Vahinkoja on toki sattunut, niin puolin kuin toisinkin. Tiedän olevani varmasti ärsyttävä vanhempi ja hyväksyn sen. En ole missään tapauksessa täydellinen. Mutta ei päiväkodin henkilökuntakaan ole. Joten eiköhän vaan yritetä kestää toistemme ärsyttävät puolet ja jatketaan kasvatuskumppanuutta sovussa?