Hae
Koivulan Emäntä

Tuleeko minusta kalju?

Raskauden jälkeinen hiustenlähtö
Kaikki alkoi pari viikkoa sitten. Olin suihkussa ja hieroin shampoota päähäni, kun huomasin käteeni kietoutuneet hiukset. Seuraavaksi kiinnitin huomion viemärin tukkiviin hiuksiin, jotka olivat ilmestyneet kuin tyhjästä. Kuivatellessa huomasin hiusten liimaantuneen selkään ja putoilevan lattialle ihon kuivuessa. Hiusten harjaaminen alkoi jännittää. Itkuhan siinä tuli, kun harja täyttyi hiuksista jokaisella harjan vedolla.
Tämä toistui seuraavana päivänä. Aloin jännittämään suihkussa käyntiä sekä hiusten harjaamista. Hiuksia lähtee joka kerta ja paljon. Hiusten kaikenlainen käsittely ja koskettaminen aiheuttaa kauhua, ahdistusta ja sydämen tykytystä. Vaikka minulla on aina ollut paljon hiuksia, niin ei se kuitenkaan kestä tällaista sulkasatoa.
Viime viikolla löysin kaljun kohdan ohimolla. Juuri sopivasti siinä kohdassa, mihin minulla osuu luonnollinen pyörre, joten kalju kohta oikein korostuu. Huomasin haukkovani henkeä ja pidättäväni itkua. Teinimonsterin leikkimielinen naljailu kaljuuntumisesta ja vanhentumisesta ei auttanut tilanteessa. Päinvastoin, se vain pahensi oloa.
Raskauden jälkeinen hiustenlähtö
Hiusten lähdön vain jatkuessa aloin etsimään netistä tietoa. Google on aina paras ystävä, kun huomaa itsellä uuden oireen taikka ongelman. Hiusten lähtö saattaa toki johtua useista seikoista, hormonitoiminnasta ja luonnollisesta hiuksen kasvuiästä vakaviin sairauksiin. Onneksi minulla oli tällä kertaa järkipäässä googlaillessa ja tulin siihen tulokseen, että minun hiustenlähdön syy on synnytyksen jälkeisen hormonitoiminnan lasku, kuten useasta lähteestä, kuten vau.fi palvelusta voi lukea.
Synnytyksen jälkeen estrogeenin määrä elimistössä putoaa, ja raskausaikana kasvuvaiheen ansiosta päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä.
Onnekkailla hiustenlähtö on niin huomaamatonta, että vaihe menee ohi tarvitsematta murehtia asiaa sen suuremmin. Toisessa ääripäässä puolestaan ovat ne, joilla tukka saattaa lähteä tukkoina ja jättää kaljuja läiskiä sinne tänne.
Hiustenlähtö on huipussaan kolmisen kuukautta synnytyksen jälkeen. (vau.fi)
Niin, minä en näköjään kuulu niihin onnekkaisiin, joiden hiustenlähtöä edes huomaa. Hiuskatokin alkoi myöhässä ja tuntuu olevan huipussaan (jos olen huippua vielä kohdannut) neljä-viisi kuukautta synnytyksen jälkeen. En muista tällaista sulkasatoa Teinimonsterin taikka Ässän ajalta. Voisikohan tähän voimakkaampaan hiustenlähtöön olla syynä ikä taikka onnistunut täysimetys? Olipa syy mikä tahansa, niin hiuksia lähtee nyt niin, että heikottaa.

Voiko hiustenlähtöä estää?

Ensimmäinen ajatus mikä hiustenlähdöstä tuli, oli miten tämän voi estää? Mitä vitamiineja ja hivenaineita minun pitää alkaa syömään, jotta hiustenlähtö pysähtyy? Kannattaako vaihtaa luonnonharjaan perinteisen muovisen hiusharjan sijaan? Pesenkö hiuksia useammin vai harvemmin? Pitäisikö minun vaihtaa shampoota ja hoitoainetta? Entä hiusseerumit?
Kyllähän kaupat ja netti ovat pullollaan erilaisia kikkoja sekä aineita, mitkä lupaavat paksummat ja tuuheammat hiukset, mutta toimivatko ne? Asiantuntijoiden mukaan vaikutus ei ole oleellinen tai sitä ei ole lainkaan. Kokemuksia on laidasta laitaan, kaikesta löytyy puolesta ja vastaan. Eli mihin lopulta uskoa?
Raskaudenjälkeistä hiustenlähtöä ei voi estää. Hienoista mainoslauseista huolimatta ei ole olemassa linimenttiä, joka pystyisi pitämään hiukset päässä.
Hiusalan ammattilaisten mukaan ainoa kenties vaikuttava ”lääke” vaivaan saattaa olla hiuspohjan hierominen, sillä se vilkastuttaa verenkiertoa, jonka ansiosta uusi kasvava hius saa enemmän ravinteita. (vau.fi)
Minä päädyin lisäämään vitamiineja, kuten biotiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. Eihän niistä ainakaan haittaa ole, enemmänkin hyötyä. Ei ehkä juuri hiustenlähtöön ole siitä apua, mutta ainakin luusto ja kynnet tykkäävät. Lisäksi päädyin harventaa hiusten pesun 2-3krt viikko ja vaihdoin luonnonharjaan, jonka pitäisi olla hellävaraisempi. Kerta viikkoon teen hiuspohjaan öljyhoidon. Ehkä ostan päänhierojan, jonka luvataan edesauttavan pään verenkiertoa ja näin nopeuttavan hiustenkasvua. Saa nähdä onko näistä mitään hyötyä.

Mitenkään lohduton tilanne ei kuitenkaan ole, sillä ennemmin tai myöhemmin hiukset kasvavat takaisin. Kun synnytyksestä on kulunut vuosi, ovat hiukset yleensä jo hyvää vauhtia palaamassa takaisin normaaliin. (Vau.fi)

Ei paljoa lohduta, että hiukset joku päivä kasvavat takaisin. Tällä hetkellä minulla on ohut hiiren häntä jäljellä ja koko ajan tuntuu hiuksia lähtevän. Hassua siilikasvua on alkanut ilmaantumaan kaljuun kohtaan ohimolle, joka toki lohduttaa, että joku päivä tässäkin on taas hiuksia. Ehkä joku päivä minulla on taas paksut ja tuuheat hiukset.
Onko teillä ollut hiustenlähtöä raskauden jälkeen?
Oliko runsasta vai huomasiko hiustenlähtöä lainkaan?

Elämän käännekohdassa – muutoksen tuulet puhaltaa

 

Sukhi
Blogi on ollut yli viikon hiljaa. Sanottavaa olisi ja paljon, mutta aikaa kirjoittaa tai kuvata ei ole ollut. Elämä on heitellyt viime aikoina, eikä perässä ole meinannut pysyä. Viimeisen viikon aikana olen miettinyt – mitä nyt? Mitä minä haluan tulevaisuudessa? Olenko tyytyväinen tai onnellinen elämääni? Entä lapset? Mikä olisi heille parasta? Osaanko tehdä meidän kaikkien edunmukaiset valinnat? Ja entä jos en osaa?
Viikko sitten havahduin todellisuuteen, että olen taas elämäni yhdessä käännekohdassa. Minun pitää jättää rakas kotini, jossa olen asunut 10 vuotta. Koti, jota on remontoitu ja sisustettu rakkaudella. Paikka, jota olen pitänyt omana turvasatamana. Nyt on tullut päätökseen asuminen tässä kodissa. Tuleeko myös päätökseen asuminen tässä kylässä? Sitä en vielä tiedä, sillä uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Mutta todennäköistä on, että joudumme vaihtamaan paikkakuntaa. Mitä paikkakunnan vaihto tulee meille tarkoittamaan? Juuri, kun me kaikki olemme löytäneet täältä ystäviä ja olemme saaneet elämämme sujumaan. Olisiko paikkakunnan vaihdos täysi katastrofi?
Kodin1 - ruokaryhmä kuudelle

 

Teinimonsteri täytti 15 vuotta ja käy peruskoulun viimeistä luokkaa. Peruskoulun jälkeen olisi hänen elämässä suuri muutos tulossa, joka vaikuttaa koko perheeseen. Nimittäin lukio? Kylmä fakta on, ettei minun tyttäreni jää tämän kylän lukioon, sillä hän haluaa jotain uutta ja hänelle suunnattua. Hän on suunnitellut pyrkivän Kallion sekä Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Hänen parastaan ajatellen meidän on pakko laittaa rakas kotimme myyntiin ja etsiä uusi tilalle. Vaikka meiltä kulkee juna ja sillä aina välillä jopa pääseekin jonnekin, niin meiltä on pitkä matka juna-asemalle. Vajaan kahden tunnin koulumatka yhteensuuntaan ei houkuttele tai motivoi.
Moni ajattelee, ettei kai nyt sitä muuteta teinin oikkujen mukaan? Ei ja joo. Tuo teinin kouluvalinnat ovat yksi syy. Toinen syy on tila. Me tarvitsemme enemmän tilaa. Tässä meidän 110 neliön omakotitalossa tulee nyt neliöt sittenkin vastaan. Ne kompaktiratkaisut joita olemme innoissamme tehneet ovat alkaneet ärsyttää. Pienet yksityiskohdat sekä tilaratkaisut kodissamme on alkanut aiheuttaa hiustenlähtöä (oikeasti se on ollut imetys…). Olen kyllästynyt lyömään varpaani aina kylpyhuoneen oveen, kun laitan pyykkiä kuivumaan. Eteisessä istun aina patterin päälle, kun kumarrun laittamaan Ässälle kenkiä. Olen kyllästynyt varomaan eteisen lipastoa, kun haluan päästä vessaan. Tämä lista on loputon.

 

Tula free to grow
Viikon ajan olemme keskustelleet sekä riidelleet meidän kodista ja mitä sille teemme. Olemme pohtineet alammeko laajentamaan kotiamme vai laitammeko myyntiin ja etsimme uuden kodin. Lopulta pyysimme kiinteistövälittäjää tulemaan tekemään hinta-arviota talosta sekä tontista, joka tulisi ratkaisemaan mikä kaikki olisi mahdollista. Keskustelimme laajennus mahdollisuuksista, lisäsiipi vai yläkerta. Pohdimme myös, että rakennammeko tontille uuden talon ja halkaisemme tontin kahtia. Lopulta ymmärsimme, että vain yksi ratkaisu on järkevä: meidän koti on myytävä ja etsittävä uusi koti tilalle.
Nyt minuun sattuu. Minusta tuntuu todella pahalle ajatus, että talo joka muuttui ajan saatossa kodiksi on myytävä. Talo, jossa on kaksi lasta saanut alkunsa ja syntynyt. Talo, jossa muutamien lemmikkien matka päättynyt. Talo, joka on rakennettu ilosta, onnesta, naurusta, surusta ja itkusta. Nyt meidän on se hyvästeltävä, pakattava tavarat ja rakennettava koti jonnekin uudelleen.
Ehkä tämä on mahdollisuus? Uusi alku? Vielä se ei sille tunnu, koska suru tuntuu liian musertavalle. Mutta huomaan jo nyt innostuvani, kun katson uusia taloja. Suunnittelen mitä mitäkin laittaisin, mihin sijoittaisin meidän huonekalut ja valokuvat. Mitä tekisimme missäkin huoneessa? Ja miten laittaisimme pihaa? Mutta sitten palaan ajatuksissani tavaroiden pakkaamiseen ja kodin oven sulkemiseen. Ja siihen, miten joku muu astuu ovesta sisään ja alkaa pitää tätä kotina.
Ehkä joku päivä esittelen teille innoissani uutta kotia. Takaraja löytää uusi koti ensi kesäksi. Sillä haluamme Teinimonsterin voivan aloittaa lukion ilman muutto hässäkkää. Blogissa tulemme siis syksyn aikana tuskailemaan uuden kodin etsintää ja vanhan myyntiä.