Hae
Koivulan Emäntä

Arvaa kuinka paljon sua rakastankaan?

vanamo kide kaiku

 

Tänään vietetään valtakunnallista vauvan päivää. Vauvan päivää vietetään joka vuosi syyskuun viimeisenä perjantaina. Päivän tarkoituksena on juhlia kaikkia vauvoja sekä kiinnittää huomio perheissä, työpaikoilla ja palveluissa vauvoihin, meidän tulevaisuuteen.
Meillä vietetään vauvan päivää joka päivä. Joka päivä muistan olla kiitollinen minun vauvasta (toki myös kahdesta muusta lapsesta). Joka päivä muistan, miten kivikkoinen tie on ollut tulla äidiksi, eikä se ole ollut missään tapauksessa itsestäänselvyys. Muistan ne epätoivon vuodet, kun luulin etten voi enää koskaan saada vauvaa ja hautasin mielessäni haaveen suurperheestä. Muistan ne hetkelliset toivon pilkahdukset, jotka lääkäreiden puheet minussa herättivät. Ikinä en tule unohtamaan erästä maaliskuista päivää vuonna 2014 tai sitä elokuun päivää vuonna 2016, kun raskaustesti piirsi kaksi punaista viivaa, silloin onni ja toivo asettuivat sydämeeni.

 

vauvan päivä

Arvaa kuinka paljon, arvaa kuinka paljon sua rakastankaan?

En aina itsekään pysty käsittämään miten paljon sitä pystyy toista rakastamaan. Sitä voi rakastaa niin paljon, että melkein sattuu. En olisi ikinä uskonut, että minulla voi olla näin voimakkaita tunteita. Minulla, joka on koko lapsuuden harjoitellut, kuinka tunteet kovetetaan eikä niitä varsinkaan näytetä. Olen kuvitellut, että olen lähes tunteeton. Mikään ei saa minua hetkautettua, eikä mikään minua satuta. En myöskään ole uskaltanut rakastaa täysillä, koska olen pelännyt sen katoavan tai se viedään minulta pois.
Onko ikä saanut minut pehmenemään? Vai onko se ollut aika, joka on tehnyt viimein tehtävänsä? Vai olenko viimein oppinut luottamaan ihmisiin, parisuhteeseen ja onneen? Mutta viimein olen oppinut näyttämään oikeat tunteeni ja mikä tärkeintä olen uskaltautunut näyttämään kuinka paljon rakastan. Oliko tunne-elämäni käännekohta Silmun syntymä, sillä silloin sain ensimmäisen kerran kuulla, että: ”sä näytät viimein onnelliselle”. Tämä Isimiehen lause jäi kaikumaan päähäni ja ymmärsin itsekin, että viimein uskallan olla onnellinen.
Vuosia olen taistellut onnellisuutta vastaan, olen varautunut pahimpaan ja mikä kamalinta, en ole uskaltanut nauttia täysillä. Onneani on aina varjostanut kova huoli ja menetyksen pelko. En ole uskonut, että onni voi olla ikuista, joten en ole uskaltanut siitä myöskään nauttia. Mutta mikään ei ole ikuista… Vauva-aika on ohikiitävä hetki, Teinimonsterin ja Ässän vauva-aika opettivat tämän minulle julmasti,  sillä ennen kuin huomasin heidän vauva-aikansa oli jo ohi. Olen oppinut, että vauva-ajasta tulee voida nauttia ja juhlia joka päivä. Kiitos kolmen ihanan lapseni, on sydämeni sulanut ja he ovat pakottaneet minut rakastumaan sekä olemaan onnellinen. Lapseni ovat opettaneet minulle, että onni koostuu hetkistä ja niistä hetkistä voi nauttia. Ja koska elämässäni on nykyään enemmän onnen hetkiä kuin surua, voidaan viimein sanoa: OLEN ONNELLINEN!
story of roo

 

Vauvan päivä

Tänään vauvan päivänä, minä katson tuota minun nukkuessaan ihanasti tuhisevaa vauvaa ja lausun mielessäni kiitoksen:

Tänään on sinun päivä ja minä olen kiitollinen, että saan olla tämän päivän sinun kanssasi. Kun katson sinua, sisälläni läikähtää ilo, onni ja rakkaus. Sinä olet minun päivänpaiste, minun vauvani. Olen iloinen, että saan kunnian olla sinun äiti. Rakastan sinua aina. Mikään asia maailmassa ei minun rakkauttani tule koskaan horjuttamaan. Kiitos, että olet siinä.

 

Miten vauvan ja taaperon saa samaan aikaan päiväunille? – päiväunikoulu

Päiväunikoulu

 

Niin, miten ihmeessä sitä saa vauvan ja taaperon nukkumaan samaan aikaan päiväunia? Varsinkin kun kummankin unentarve on aivan erilainen. Vauva tarvitsee huomattavasti enemmän unta kuin taapero. Taapero nukkuu yhdet 1-2h päiväunet, kun taas vauva nukkuu yleensä kahdet pidemmät unet ja useat ”power napit” eli 5-10min torkut sylissä tai tissillä. Kun tarpeet ovat aivan erilaiset, niin voiko näitä tarpeita lainkaan yhteensovittaa?
Minä tulin siihen tulokseen, että tämä on vain järjestelykysymys. Pakkohan sen on olla tai muuten teen tauotta 10-12 tunnin työpäiviä, toisinaan jopa pidempiä, kun olen lasten kanssa yksin. Eihän kukaan sellaista jaksa kovin pitkään. Oman ajan tarpeesta lähti meillä käyntiin muutama päivä sitten lasten päiväunikoulu. Nyt parin yrityksen jälkeen voin todeta meillä tämä ”uniongelma” oli vain järjestelykysymys (koputtaa puutta).  Hieman järjestelin meidän päiväohjelmaa uuteen uskoon ja käytin sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, sain kuin sainkin lapsen nukkumaan yhtäaikaa hieman pidemmät päiväunet. Kuinka sitten meidän päiväunikoulu toimi?

 

Päiväunikoulu

 

Päiväunikoulu

  1. Klo 7.00 aloitetaan päivä (viimeistään). Imetän vauvaa sillä aikaa, kun taapero katsoo lastenohjelmia
  2. Klo 8.00 aamupala ja päivävaatteet kaikille päälle
  3. Klo 8.30 hetki sisäleikkejä ja vauvan ensimmäinen power nap rinnalla
  4. Klo 9.30-10.00 lähdetään ulos. Vauva otetaan mukaan aktiivisesti pihaleikkeihin. EI VAUNUISSA NUKKUMISTA!
  5. Klo 11.30 lounasta kaikille
  6. Klo 12.00 kumpikin lapsista valmiina päiväunille. Peitellään taapero omaan sänkyyn. Luetaan lyhyt satu vauva sylissä / rinnalla ja nostetaan nukkuvana omaan sänkyyn (tai puetaan ja hyssytetään ulos vaunuihin).
 
Ja näin äiti sai noin kaksi tuntia omaa aikaa!