Hae
Koivulan Emäntä

Perhevapaat, valinnanvapaus ja tasa-arvon metsästys

Perhevapaat
Jälleen kerran Suomen kansalaisia uhkaillaan perhevapaauudistuksilla, muuttamalla nykyinen malli sellaiseksi, että äitien työurat eivät katkeaisi useaksi vuodeksi ja naisen asema näin ollen vahvistuisi työmarkkinoilla. Meille kerrotaan, että päämääränä on luoda aito valinnanvapaus. Koska 93% kotihoidontuella ”lorvivista” vanhemmista ovat naisia, niin hallitus katsoo että heidät on ajettu tai pakotettu tilanteeseen, jossa he joutuvat jäämään kotiin hoivaamaan lapsia. Tämä kotihoidontuella lorviminen vaikuttaa naisten työuriin, asemaan työmarkkinoilla sekä eläkekertymiin. Hallituksen tavoitteena on luoda joustavia työmalleja, jolloin perhe-elämän ja työn yhdistäminen helpottuu ja naisten palaaminen työmarkkinoille aikaistuisi. Toisin sanoen hallituksessa pohditaan, kuinka naiset voidaan pakottaa töihin.

 

Nyt hallitus lupaa uudistuksen tulevan voimaan 2019. Linjausta saati yksityiskohtia ei ole avattu, mutta keskustalle tärkeä kotihoidontuki tuskin romuttuu täysin reformissa. (Iltalehti 1.9.2017)

 

En tiedä eikö hallitus ymmärrä, ettei naisia ole pakotettu jäämään kotiin hoitamaan lapsia vaan he ihan oikeasti haluavat hoitaa itse lapsensa, eikä laittaa päiväkotiin. Ainakin useimmat tuntemani äidit kokevat, että heidät pakotetaan töihin vanhempainvapaan päätyttyä, koska rahaa ei ole. Ei sillä koithoidontuella lainoja lyhennellä tai vuokraa makseta, ei se ole syy siihen miksei naiset lähde töihin vaan lapsen etu ja halu olla lasten kanssa kotona. Toki on äitejä, jotka eivät malta odottaa töihin pääsyä ja tekevät töitä myös vanhempainvapaalla. Kaikille ”pelkkä” kotiäitiys ei riitä, mikä on erittäin ymmärrettävää, ihmiset ovat luonteeltaan ja tarpeiltaan erilaisia.
Kun perheissä mietitään kumpi vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia, niin ratkaisevan tekijänä on yleensä raha sekä halu. Se kummalla on pienempi palkka, on helpompi irtaantua töistä, niin ettei perheen taloudellinen tilanne täysin romutu. Kotiin jäämiseen vaaditaan myös halu, ei ole lapsen edunmukaista, että vanhempi jää tätä hoitamaan pakotettuna. Vaihtoehtona on, että kumpikin vanhemmista menee töihin ja lapsi päivähoitoon.
Itsellä särähti korvaan tämä hallituksen käyttämä termi ”todellinen valinnanvapaus”. Olen yrittänyt pohtia mitä tällä todellisella valinnanvapaudella tarkoitetaan. Eikö meillä ole jo nyt valinnanvapaus lastenhoidon suhteen? Ihan yhtälailla se isäkin saisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos näin haluaa. Käsittääkseni aina on vanhemmat saaneet keskenään sopia, kuinka haluavat vanhempain- ja perhevapaan jaettavan tai haluavatko he näitä vapaita käyttää lainkaan. Ainoastaan n. 4kk jakso raskauden lopussa ja heti synnytyksen jälkeen on äidille korvamerkattu, jo ihan luonnollisen toipumisen vuoksi. Mutta muuten ovat vanhemmat saaneet keskenään sopia, kuinka vapaat jaetaan tai jaetaanko laisinkaan.
Kun tätä perhevapaauudistusta aletaan suunnittelemaan, niin onko perheiltä kysytty mitä he haluavat? Onko äideiltä kysytty, että kokevatko he pakotetuksi kotiin? Entä haluavatko isät jäädä kotiin? Tai onko varhaiskasvatuksen ammattilaisilta kysytty mikä olisi hyvä ikä siirtyä kotihoidosta päiväkotiin? Entä mikä on sen lapsen etu? Meneekö työurien kasvattaminen lasten edun edelle? Vai onko lasten edulla mitään merkitystä, kun puhutaan työurista ja talouspolitiikasta? Onko lapsen etu olla päiväkodissa 45-50h/vko, kun vanhemmat tekevät täyttä työviikkoa?

Kuinka perhevapaita tulisi uudistaa?

Jos minulta kysytään, miten toivoisin perhevapaita uudistettavan, niin toivoisin perheiden saavan itse valita kuinka kauan lapsia hoidetaan kotona. Tänä päivänä oikeus hoitovapaaseen päättyy lapsen täyttäessä kolme vuotta. Toivoisin, että tätä uudistettaisiin niin, että toisella vanhemmalla olisi vielä tämänkin jälkeen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, joka mahdollistaisi lyhennetyn työviikon. Tämän ei tarvitsisi tarkoittaa yhteiskunnalta maksettavaa hoitorahaa, vaan vanhempi palaisi osa-aikaisesti töihin omaan laskuunsa, kuitenkaan menettämättä omaa työtään. Tällainen tilanne työllistäisi toisen osa-aikaisen työntekijän, mikä lisää hallituksen ajamaa työllisyyttä. Tällainen uudistus mahdollistaisi lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen ja olisi lapsen edunmukaista.
Jännityksellä odotan millainen uudistus on tulossa. Toivon, että hallitus ei unohda nyt lapsen etua näissä uudistuksissaan vaan pohtivat ratkaisun lasten kannalta oikeudenmukaiseksi. Pelkään kuitenkin tulevien uudistusten tarkoittavan, että lapset aloittavat päivähoidossa yhä nuorempina sekä päiväkotiryhmien kasvua. Tuleeko tämä kostautumaan meille tulevaisuudessa? Sitä ei varmasti voida sanoa, mutta pelkään pahoin tämän tarkoittavan mielenterveysongelmien kasvua tulevaisuudessa. No, tulevaisuus näyttää?
Mitä ajatuksia tulevat uudistukset herättävät? 
Miten perhevapaita tulisi kehittää?

12 kommenttia

  1. Henna / Pölyä Pinnoilla kirjoitti:

    Myös yli 3-vuotiaan lapsen vanhempi on oikeutettu osittaiseen hoitovapaaseen, mutta joustavaa hoitorahaa maksetaan Kelasta ainoastaan alle 3-vuotiaan ja sitten 1- ja 2-luokkalaisen vanhemmalle 🙂

    "Osittaista hoitovapaata voi saada vanhempainrahakauden jälkeen siihen saakka, kunnes lapsen koulun toinen lukuvuosi päättyy (heinäkuun loppuun)."
    http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/muut-vapaat-tyosta/perhevapaat/osittainen-hoitovapaa

    "Enintään 30 tunnin keskimääräinen viikoittainen työaika voi jatkua myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 3 vuotta. Joustavaa hoitorahaa ei kuitenkaan makseta enää yli 3-vuotiaasta lapsesta. Ensimmäistä ja toista luokkaa käyvän lapsen vanhempi voi saada osittaista hoitorahaa, jos hänen työaikansa on enintään 30 tuntia lapsen hoidon vuoksi."

    http://www.kela.fi/joustava-hoitoraha

    Mutta eri asia, miten myönteisesti työpaikoilla suhtaudutaan osittaiseen hoitovapaaseen lapsen ollessa yli 3 vuotta… :/

    • Kati kirjoitti:

      Niin tuossa annetaan mahdollisuus lyhentää työviikko joko 4pvä/vko tai 6h/pvä. Ja tämäkin vain jos se työpaikalla on mahdollista ja esimies asian hyväksyy. Itse hain, että työntekijä voisi lyhentää vaikka 50% työaikaa, jos näin haluaa. Perhe saisi itse määritellä, miten järjestää lastenhoidon. Tällä hetkellä työantajat eivät käsittääkseni oikein hyvällä tuohon suhtaudu. Itse sain vuoden tehdä lyhennettyä työaikaa, jonka jälkeen oli pakko palata 100% työaikaan.

  2. Henna / Pölyä Pinnoilla kirjoitti:

    Aivan. Totta. 🙂 Esimerkiksi Ruotsissahan ollaan paljon pidemmällä tässä perheen ja työn yhteensovittamisessa nimenomaan osa-aikatöiden osalta.

    Itselläni nyt vuoden 2018 loppuun sopimus 80% työajalla. Tosin, siitä puoli vuotta ja esikoinen aloittaa koulun, joten melkein turha olisi palata välillä täyteen työaikaan. Aika näyttää, kuinka käy…

    Harmi, kun sinä et saanut pidempään tehdä lyhennettyä työaikaa 🙁

    • Kati kirjoitti:

      Vielä tuli tuohon mieleen, että jos työn pystyy hoitaa 80% työajalla, niin silloinhan se kannattaa työnantajallesi. Työnantaja säästää huomasti rahaa. Tarvitsee maksaa vain 20% vähemmän palkkaa eikä ketään tarvitse ottaa tilalle. Tällaisia tapauksia on ikävän paljon. Mutta toki onhan tuo taas vanhemman etu, tavallaan… mutta todennäköisesti hoitaa töissä 100% työt 80% työajalla tai ainakin palkalla.

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Todellinen valinnanvapaus on yhteiskuntatieteellisten tutkimusten valossa usein eri asia kuin se, että kaikki voivat tehdä täsmälleen kuin itse lystäävät, koska se johtaa josku käytännössä epätasa-arvoiseen tilanteeseen, kuten perhevapaiden kanssa on käynyt.

    Omat lapseni on hoidettu 3-vuotiaiksi kotona (sekä minä että mies), ja pidän todella tärkeänä sen mahdollisuuden säilyttämistä, koska en olisi ollut valmis laittamaan omiani ulkopuolisen hoitoon ennen tuota ikää. Mutta pidän myös perhevapaiden isäkiintiöitä todella hyvänä ideana. Muissa maissa ne ovat johtaneet siihen, että miehet ovat alkaneet käyttää perhevapaita paljon enemmän kuin ennen. Käsittääkseni tässä uudessä ehdotuksessa äiti voi edelleen olla kotona kaikki 3 vuotta, tuet eivät vain ole aivan yhtä hyvät kuin jos isäkin on kotona oman osuutensa. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää, koska täytyy ottaa huomioon, että kaikki valtion tuet lasten hoitoon ovat meille vanhemmille julkista rahaa, eivät mitään luojan suomia perusoikeuksia*. Näin ollen valtiolla ei ole mitään velvollisuutta jakaa näitä tukia siten, että ne johtavat epätasa-arvoiseen tilanteeseen, koska tasa-arvo tärkeä yhteiskunnallinen tavoite.

    Omalta kohdalta: olimme pitkään samantuloisia miehen kanssa, mutta tokan lapsen synnyttyä mies sai yllättäen paikan, jossa palkka on lähes 2x minun palkkani kokoinen. Totta ihmeessä hän jäi silti vuodeksi kotiin. Ja kyllä sitä päiviteltiin:
    -entäs tulonmenetykset? -rehellisesti, meille kummallekaan ei ollut tullut mieleenkään laskea miehen kotiinjäämistä siltä kannalta, että kuinka paljon palkkatuloja häneltä jää saamatta. Olin yllättynyt, kuinka rahakeskeisiä monet ihmiset ovat. Toiseksi veroprosentin lasku tasaa suuresti tulonmenetyksiä, mitä monet eivät osaa laskea.
    -Miten voitte tulla toimeen pienituloisemman palkalla? -ööh, olemme laskeneet kiinteät menot aikanaan sen mukaan, että niistä selviää kummankin palkalla jonkin aikaa, emmekä muuttaneet kartanoon välittömästi kun miehen tulot nousivat
    -entäs miehen urakehitys?? -no, entäs minun sitten? Toiseksi, mies sai juuri vakituisen, hyvinpalkatun työn – mikä voisi olla parempi tilanne jäädä kotiin?

    *olen vasemmistolainen, ja pidän hyvinvointiyhteiskunnan mallia loistavana – on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että valtiolla on oikeus ohjata verorahoja haluamallaan tavalla. Ja isiä kotiin ja äitejä töihin haluavat ohjata lähes kaikki puolueet.

    • Kati kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi ❤️

      Itse en ole koskaan perustanut tuosta kotihoidontuesta, kuten jo tuolla totesin. Eli meillä minun kotiin jääminen ei ole koskaan ollut tuosta tuesta kiinni. Meidän kohdalla miehen kotiin jääminen esim. vuodeksi ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista, tai olisimme joutuneet turvaamaan muihin yhteiskunnan tukiin, kuten asumis- ja toimeentulotukeen. Minun tuloillani ei makseta kuin asuminen, jonka jälkeen ruuat, sähkö yms olisi jäänyt… eli taloudellisesti ei olisi yksinkertaisesti mahdollista.

      Käsittääkseni mitään kuka saa olla ja miten kauan kotona, niin siitäkään ei ole tehty päätöstä. Eli se on ainut asia mikä minua huolettaa, mutta myös se, että ajammeko tällaisilla säädöksillä myös haluttomat isät kotiin? Ja edelleen, kuka ajattelee lapsen etua?

      Se mikä myös huolettaa, että teemmekö lisää eriarvoisuutta? Siinä kohtaan, kun pienituloisilla rahat entisestään pienenee kun mies ei halua jäädä vuodeksi kotiin? Vai onko ajatus, että kaikki miehet jäävät mielellään vuodeksi kotiin? Omasta lähipiiristäni tiedän vain yhden miehen joka jäisi mielellään vuodeksi lasten kanssa kotiin, muissa kuukausi on riittänyt ja sekin tuntunut liian pitkälle. Tässä kohtaan on hyvä muistaa, että kaikki miehet eivät vain ole sellaisia, että jäisivät kotiin, niin kuin ei naisetkaan.

      Toki valtio saa tunkea rahansa minne haluaa, mutta ne jotka niistä rahoista päättää valitsee kansa. Olemme kuitenkin demokraattinen valtio. Valtion rahat kuitenki kuuluvat suomen kansalla ja kansalaisilla on oikeus kertoa mielipiteensä mihin rahaa laitetaan.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Kuten kirjoitin, KAIKKI suuret puolueet kannattavat sitä, että kotihoitoaika jaettaisiin edes hieman tasaisemmin isän ja äidin kesken. Vasemmalla ja oikealla. Tämä on siis erittäin voimakas yhteiskunnallinen trendi kautta demokratiamme kirjon. Eikä ihme, ottaen huomioon sen, että kaikki kehittyneet maat pyrkivät sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen.

      Toiseksi, isäkiintiö tuskin tulee olemaan pitempi kuin 5kk. Kolmanneksi, edelleen esimerkiksi Islannissa isien hoitovapaiden käyttö lisääntyi muistaakseni 70%, kun isille varattiin tulosidonnainen kiintiö. Eli kyllä miehillä halua näyttää löytyvän, kun vaan asia tehdään taloudellisesti mahdolliseksi yhteiskunnan taholta.

      Lisäksi: minä näen uudistuksen mahdollisina positiivisina seurauksina, että
      -nuoret naiset alkavat miettiä uravalintojaan enemmän perheen elättämisen kannalta
      -ne miehet, jotka eivät halua jäädä edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin lasten kanssa, jättävät lapset enenevästi tekemättä
      -miehistä tulee vastaava "kotiinjäämisriski" työnantajalle kuin naisista -> nuorten naisten syrjintä työmarkkinoilla vähenee
      -> lapset saavat nauttia molempien vanhempien hyvästä hoivasta, kummastakin vuorollaan, palkkatasa-arvo etenee, miesten asema kotona vahvistuu ja naisten asema työmarkkinoilla paranee.

      Minun on vaikea nähdä näissä kehityskuluissa mitään huonoa. Ja vielä, eiväthän nämä uudistukset meitä keski-ikää lähentyviä juurikaan koske, vaan uusia sukupolvia. Joskus tähän on saatava muutos, ettei vielä 30 vuoden kuluttuakin voivotella, että voi kun niitä miehiä ei saada kotiin ja nuoria naisia ei kannata palkata ja naisten euro on edelleen 80 senttiä.

    • Kati kirjoitti:

      Yritän nyt vielä kerran muotoilla tämän minun ajatukseni tähän. Mutta minä varmasti saan olla erimieltä asioista vai mitä? Ihan sama mitä poliittista puoluetta kannatan tai olen kannattamatta.

      Eli minä en kannata pakkoja. En ymmärrä miksi pitää pakottaa ja sanktioimalla tehdä asiat niin, että pakon edessä toinen hoitaa lasta, ei välttämättä halusta. Nykyisellä mallilla äidillä on se 3kk pakko olla kotona, jonka jälkeen äiti ja isä saavat jakaa keskenään vanhempainvapaan, niin kuin haluavat. Eli loput n. 8kk. Tämä 8kk on tuloihin sidonnainen. Ja vanhempainvapaan jälkeen voidaan jäädä hoitovapaalle (kumpi vaina), josta maksetaan kotihoidontuki, joka on kaikille sama.

      Minusta taas se kertoo työnantajasta enemmän kuin mistään muusta, jos työnantaja ajattelee lasten olevan vain naisen vastuulla. Myöskään raskaus ja lapset eivät saa olla syy palkkaamiselle. Ja jos ne ovat syy, niin silloin taas osottaisin sormen työnantajia kohtaan.

      Itse en näe palkkatasa-arvon kehittymällä siinä, että miehiä patistetaan kotiin. Itse taas näkisin paremmaksi sen, että naisia kannustettaisiin ottamaan keikka- tai osa-aikatöitä ollessaan kotona ja panostaisin niiden töiden luomiseen. Sekä lähtisin mahdollistamaan miehille osittaista hoitovapaata samaan aikaan perheen kanssa. Eli minä loisin mahdollisuuksia, en pakkoja.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Totta kai saat olla eri mieltä, mutta kun a) sukupuolten välinen tasa-arvo lasten hoivan suhteen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite ja b) siitä on ihan selkeää todistusaineistoa, että tulosidonnaiset kiintiöt saavat isät jäämään kotiin. Tämän takia näitä "pakkoja" halutaan luoda.

      On myös mielestäni selvää, vaikka en pysty sitä yhtä loogisesti todistamaan kuin edellistä asiaa, että suuri sukupuolten välinen ero siinä kumpi hoitaa lapsia kotona, on yhteydessä sukupuolten väliseen epätasa-arvoon työmarkkinoilla. Harvassa kehittyneessä maassa on yhtä sukupuolittuneet työmarkkinat kuin Suomessa, ja harvassa maassa on myöskään yhtä pitkät ja sukupuolikiintiöistä vapaat hoitovapaat.

      Ja mitä tarkoittaa sormen osoittaminen työnantajien suuntaan? Eiköhän se ole jo nähty, että mikään sormen heristely ja yleinen paheksunta työnantajia kohtaan ei saa heitä varomaan nuorten naisten palkkaamista ja ylentämistä ja koulutukseen valitsemista. Tähän tarvitaan todella kipeästi raavaampia keinoja.

      Ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos jollekin 5kk oman lapsen kanssa kotona on vastenmielistä, niin tämän henkilön on parasta jättää lapset tekemättä.

    • Kati kirjoitti:

      Siis eikö näitä pakkoja eli todellista valinnanvapautta olla luomassa sen takia, ettei naiset syrjäydy työmarkkinoilla ja ole eläkekuopassa? Eikö idea ole, että vahvistetaan naisen työllisyyttä?

      En usko, että omien lasten hoitaminen on vastenmielistä, mutta se ei vaan ole kaikille miehille sellainen mitä jaksaa. Kaikki miehet eivät kestä tylsyyttä. Useimmat alkavat siinä kohtaa ottaa enemmän kontaktia lapseen, kun ne alkavat pelaamaan esim palloa ja tutustuu muuhun maailmaan. Se ettei osaa hoitaa vauvaa eli alle 1v, ei tee miehistä huonoja vanhempia. Vauva-aika on tutkitusti enemmän naisten juttu, jo ihan imetyksen vuoksi. Siksi mielestäni tuohon ensimmäiseen vuoteen ei edes saisi kajota. Who:n suositus on jatkaa imetystä ainakin 1v saakka. 😉

  4. Lurre kirjoitti:

    Mua kans risoo tuo "todellinen valinnanvapaus", niin siis mikä 😀 😀 😀 Ai sekö, että joku pölö päättää toisten puolesta, sitäkö se on se valinnanvapaus 😀

    • Kati kirjoitti:

      Niinpä! Mutta ilmeisesti me ymmärrämme vain valinnanvapauden eritavalla eli väärin. 🙈

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *