Hae
Koivulan Emäntä

Voiko lasta pitää liikaa sylissä?

Kuva: Rouva Sana

 

Olisin varmasti tienannut jo sievoisen summan, jos olisin saanut euron joka kerrasta, kun minulla on sanottu:

 

Vauvaa ei kannata totuttaa olemaan sylissä liikaa, muuten joudut aina pitää sylissä. Pilaat lapsesi, kun kannat sitä joka paikkaan tai pidät koko ajan sylissä. Kasvatat lapsestasi ujon nössön.

 

Olen saanut kuulla tuota fraasia toistuvasti. Minua on useasti varoiteltu siitä, että lapsi ei tule myöhemminkään viihtymään muualla kuin sylissä, jos tottuu vauvana olemaan paljon sylissä. Syliin tai liinaan nukuttaminen on suurin virhe minkä teen lapsieni kanssa. Tulevaisuudessa saan lastani hytkytellä ja nukuttaa vielä kouluikäisenä. Lapsestani tulee kasvamaan ujo ja sulkeutunut, joka ei osaa tehdä mitään ilman äitiä. Kyllä vanha kansa tietää…
Onneksi nykyään on paljon tutkimuksia, jotka todistavat ettei lasta voi pitää liikaa sylissä. Jokaisella lapsella oma yksilöllinen tarve kuinka paljon kaipaavat ja tarvitsevat syliä. Eikä kukaan lapsi ole ikuiseksi ajaksi sinne vanhemman syliin jäänyt.

Sylin suojaava vaikutus

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan syli suojaa aivoja. Sylin aivoja kehittävät elementit voidaan tiivistää kahteen ydinasiaan: vuorovaikutukseen ja kosketukseen. Nämä ovat kaksi seikkaa, joiden kautta vauvan aivot rauhoittuvat ja kykenevät jäsentämään maailmaa. Vauvalla on alkeellinen kyky rauhoittua yksin, tähän tarvitaan aikuista. Vauvalla on kuitenkin luontainen kyky stressi- ja valppaustilaan, mikä näkyy vieraiden ja tuntemattomien asioiden pelkona. Vauva kohtaa joka päivä paljon uusia asioita, joihin tottuminen ottaa oman aikansa. Jotta vauvan aivot voisivat kehittyä tasapainoisesti, ne tarvitsevat vastapainoksi rauhoittumistilan, joka on turvallisen ja tutun aikuisen syli. Paras tapa turvata lapsen aivojen suotuisa kehitys on sopiva vaihtelu virikkeiden ja rauhoittumisen välillä.

Vasta turvaa kokiessaan lapsen aivot voivat käsitellä aistimuksiaan uuteen muotoon eli järjestää niitä tiedoksi. (Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä)

 

Lapsen ollessa sylissä hän luonnollisessa vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Vaikka vauva ei osaa puhua, hän osaa antautua vuorovaikutukseen. Vauva aistii sylissä lämmön, liikkeen, kosketuksen ja äänet. Vauvalla on anturit, joilla hän tunnistaa ollaanko häneen yhteydessä. Lepertely ja rytminen puhuminen viestittää vauvalle, että häneen halutaan olla yhteydessä. Jukka Mäkelän kuvaa vastasyntyneen aivoja ”mahdollisuuksien pakettina”. Perimissään geeneissä vauva on saanut oman toimintansa mahdollisuudet, alttiudet ja rajoitukset. Ympäristö vahvistaa näitä taipumuksia ja muokkaa hermostoa sekä aivoja. Lapsen toimintamallit muotoutuvat opituista kokemuksista. Ilon, mielihyvän ja turvallisuuden seurauksena vauvalle turvallisuudentunne ja kyky nauttia yhteydestä toisiin. Se luo pohjan sosiaalisille taidoille sekä avaa polkuja menestykselle.
Meillä syli on lapsen turvapaikka, sieltä on turvallista tutustua maailmaan ja se on paikka missä voi rauhoittua. Sylissä käydään tankkaamassa turvallisuutta ja sitten taas jatketaan matkaa. Kun alkaa väsyttää tullaan syliin hakemaan rauhoittumista ja unta. Lapset ovat itse saaneet määritellä kuinka paljon tarvitsevat syliä tai läheisyyttä. Uskon tehneeni oikean valinnan, sillä kun katsoo Teinimonsteria ja Ässää joista on kasvanut avoimia, sosiaalisia sekä luottavaisia lapsia, vaikka kumpaakin olen pitänyt kuulemani mukaan AIVAN LIIKAA SYLISSÄ.

 

Kuva: Rouva Sana


Mitä mieltä sinä olet, voiko lasta pitää liikaa sylissä?

 

3 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Juuri viime päivinä miettinyt aihetta paljon. Kantoliina ja -reppu ovat olleet vauva-ajan pelastus. Niiden avulla uni tulee vieraammassakin paikassa ja pahinkin harmitus unohtuu. Siksi harmittaa, kun ihmiset heittävät kommentteja tyyliin "tuohon kun olet totuttanut niin saat vielä isona sitä siellä hytkytellä". Kirjoituksesi antaa puhtia jatkossakin unohtaa nuo kommentit samantien.

    • Kati kirjoitti:

      Ihanaa ja kiitos kommentista ❤️

      Todellakin jatkat sitä sylissä pitoa, liinailua ja hytkyttelyä. Ehdottomasti sylittely kannattaa, myös isomman lapsen kanssa. 😊

  2. Rouva Sana kirjoitti:

    Oman jälkikasvun aktiivisimmista sylittelyajoista on jo pitkä tovi aikaa, mutta sen edelleen muistan, että ihan kaikkea vanha kansa ei kyllä ole tiennyt: kovin yhteiskuntakelpoiselta jälkikasvu näyttää ja vaikuttaa pikkulapsivuosien sylittelystä huolimatta.

    Mutta kuka pitäisi sylittelyä kaipaavien vanhempien puolta, kun lapsi enää mahdu – tai edes suostu tulemaan – syliin? Olisikohan vanhalla kansalla siihen jotain ohjetta :D?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *