Hae
Koivulan Emäntä

Lapsentahtisesti eroon vaipoista

Lapsentahtinen kasvatus
 
 
Mikä on ikä, milloin lapsen tulee oppia kuivaksi? Onko lapsen kehityksessä jokin hetki, milloin tämä on erityisen altis harjoittelemaan kuivana oloa? Tulisiko tässä asiassa edetä lapsentahtisesti vai lähteekö harjoittelu aikuisesta? Freudin mukaan lapsen kehityksessä on anaalivaihe, joka sijoittuu lapsen 1-3 ikävuoteen. Anaalivaiheessa lapsi on altis ulostamisen ja rakon toiminnan säätelyn harjoittamiseen. Puheet ja kiinnostus herää vessa-asioihin, jolloin on luonnollista alkaa harjoittelemaan kuivana oloa. Suositus onkin, että lapsen kanssa aloitetaan tutustuminen pottailuun 1,5-2 vuoden iässä. Ja useimmat lapset ovatkin oppineet päiväkuivaksi 3-4 vuoden ikään mennessä.
Minä olen ollut hyvin laiska äiti tässä asiassa. On meillä ollut potta jo hyvän tovin ja siinä vaihtelevasti käyty. Usein pottaan on tullutkin tuotos ja sitä yhdessä ihmetelty ja hämmästelty. Viime kesän aikana aloin potemaan totaalista huonoa omaatuntoa, kun emme pahemmin ole tähän kuivaksi oppimiseen panostaneet. Tuskaa lisäsi, kun kuulimme muiden ikätovereiden alkavan olla jo päiväkuivia ja osalla jääneet yövaipatkin pois. Tästä alkoi kausi jolloin aika ajoin hetkellisesti tehostimme potalla käyntiä, ennen kuin se taas jäi vanhempien laiskuutta.
Lopullinen herätys kuivaksi harjoitteluun tuli alkusyksystä. Silloin Ässän ikätoveri ilmoitti puistossa kuuluvasti Ässän olevan pikkuvauva, joka käyttää vielä vaippoja. Ässän silmistä näkyi pahamieli ja saatiin yhdessä nieleskellä kyyneleitä, jotka terävä huomautus aiheutti. Ässä on iso poika ja isoveli, eikä mikään pikkuvauva enää. Äiti tunsi piston ja syytöksen nahoissaan, en ole tehnyt tehtävääni. Olen pettänyt oman lapseni ja nyt tällä on pahamieli.
Hiljaisina palasimme puistosta kotiin. Kumpikin varmasti pohti puiston tapahtumia omalla tavallaan. Näin ainakin uskon, sillä lounaalla Ässä ilmoitti:

 

Äiti, oonko mä jo iso poika? Mä oon jo iso poika, mä en tarvii vaippoja. Mä haluun kaasalit!

 

Ja niihin sanoihin meillä jäi vaipat. Voisi melkein sanoa, että suoralta istuimelta, sillä Ässä ei ole suostunut vaippaa laittamaan kuin yöllä ja toisinaan pakotetusti päiväunille sekä pidemmälle automatkalle.
Olen oikeastaan erittäin häkeltenyt, miten helposti kaikki oikein kävi. Olin varautunut pissavahinkoihin, kiukutteluun ja järjettömään määrään pyykkiä. Mutta mitä vielä? Nyt tuosta ison pojan päätöksestä on kuukausi ja sinä aikana on käynyt kaksi pissavahinkoa. Aika uskomatonta! Tämän äidin sydäntä pusertaa, sillä nyt minulla todella on se iso poika.
Meillä kuivaksi oppiminen lähti täysin vahingossa lapsentahtisesti. En ollut suunnitellut, että asiassa edetään lapsentahtisesti, mutta en ollut myöskään päättänyt milloin viimeistään aloitetaan harjoittelu. Uskon vahvasti, että Freudin kiistellyssä teoriassa on paljon perää. Kuin oppikirjamaisesti Ässä kiinnostui itsestään vessa-asiosta, alkoi tunnistamaan hädän ja ennen kolmea ikävuotta oppi säätelemään ulostamisen ja rakon toimintaa.
Tähän meillä päättyi taas yksi aikakausi. Meidän kotona ei enää asu valloittava taapero vaan hänestä on kasvanut leikki-ikäinen, joka leikkii mielikuvitusleikkejä ja kaverin kanssa erilaisia roolileikkejä. Taapero on muuttunut entistä itsenäisemmäksi ja vauvamainen pyöreys on kadonnut. Ja nyt hän oppinut kuivaksi, aivan omaan tahtiin. Haikeana taputeltiin tämä kausi päätökseen ja innolla kurkataan mitä uusi kausi tuo tullessaan.
Miten teillä on kuivaksi opettelu lähtenyt käyntiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *