Hae
Koivulan Emäntä

Veljesten samistelu – söpöä vai naurettavaa?

Sisarusten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin eli samistelu, on ystäväpiirissäni ollut aina mielipiteitä jakava asia. Toisten mielestä se on supersöpöä ja toisten mielestä täysin naurettavaa. Jotkut tykkää pukea lapsensa tismalleen toistensa kopioiksi. Toiset taas pyrkivät pukemaan lapsensa täysin erilaiseksi.

Livly samistelua

Olen aina pitänyt sellaisia äitejä hieman höperöinä, jotka pukevat lapsensa samanlaisiin vaatteisiin. Mielestäni lasten pitää saada olla uniikkeja omia itsejään, eikä missään nimessä laittaa samaan muottiin. Ei edes vaatetuksen suhteen. Julistin esikoisen synnyttyä, että jos koskaan saan toisen lapsen, niin en ikinä ala harrastamaan tätä sisarusten välistä samistelua, elleivät lapset itse sitä halua. No, en tullutkaan. Sillä eihän nyt kukaan pukisi 12 vuotiaalle tytölle ja vastasyntyneelle pojalle samanlaisia vaatteita. Eli lapseni saivat edelleen täysin omanlaiset vaatekaapit.

Ässän aikana hurahdin lastenvaatteisiin. Aloin katsomaan lasteni päälle hieman ”parempaa seppälää”. Toki teini sai valita itse vaateensa. Eihän kukaan itsesuojeluvaistoinen äiti-ihminen uskalla teinilleen valita vaatteita. Rakastuin ekologisiin ja eettisiin lastenvaatteisiin. Kotimaisuus oli aina plussaa. Kahlasin alennusmyyntejä sekä kirppareita, koska mikä nyt olisikaan ekologisempi ja eettisempi tapa ostaa lastenvaatteita kuin kirpputorit. Joo, olihan tässä myös raha kysymyskin. Merkkiä ja laatua järkevään hintaa. Eikä yksi lapsi ehdi vaatteita loppuun kuluttaa. Ei ainakaan pieni lapsi.

Livly / samistelu

Lastenvaatehulluus lähti ihan lapasesta Ässän ollessa vuoden vanha. Jos hullaannuin johonkin vaatteeseen, saatoin hamstrata sitä useammassa koossa vaatekaappiin odottamaan kasvupyrähdyksiä. Sallin itselleni hamstrauksen sillä perusteella, että myyn aina pieneksi menneet pois. Mutta enpä sitten koskaan raaskinut myydä, mitä jos niille tulisi joku päivä tarve. Niin vaatekaapit täyttyi kaiken kokoisista vaatteista.

Sitten syntyi Silmu. Ihana pieni Silmu, joka on täysi kopio veljestään. Veljen pieneksi jäänyt vaatevarasto päätyi pikkuveljelle. Ja niin veljesten samistelu alkoi. Olinhan hamstrannut samaa vaatetta monessa koossa, joten luonnollinen samisteluvarasto oli valmiina.

Minulla pahe, että asiat lähtee usein lapasesta. Lasten vaatteiden hamstraus on yksi suurin kompastuskivistäni. Joten nyt olenkin pyrkinyt siihen, että veljeksillä on matchaava vaatekaappi. Täytyyhän nyt kaikkien nähdä, että kyseessä on veljekset. Olen tähän hullutukseen lisännyt itseni. Mikä on hauskempaa kuin äiti, jolla samanlaiset vaatteet kuin lapsilla. Mutta tästä asiasta toisella kertaa.

Livly / isoveli ja pikkuveli Livly / isoveli ja pikkuveli

En tiedä edelleenkään, onko veljesten samistelu supersöpöä vai naurettavaa. Mutta jos ihastun johonkin vaatteeseen, niin haluan kummallekin pojalle oman. Enhän millään osaa päättää kumpi pojistani ansaitsi juuri sen vaatteen. Olen viimein alkanut ymmärtää monilapsisia perheitä, ei voi ostaa vain yhdelle. Onneksi samanlaisia vaatteita ei tarvitse kuitenkaan pukea aina samana päivänä. Ei ainakaan koko vaatetuksen tarvitse olla tismalleen samanlainen. Joten lapset saavat edelleen näyttää erilaisille. Paitsi joulukuvissa jolloin koko perhe on synkassa, koska onhan se vaan ihan huippu söpöä…

Kati

2 kommenttia

  1. Lurre kirjoitti:

    Samistelu on iiihanaaa ♥ 🙂 Nautin siitä niin kauan, kun ne suostuu siihen 😀 Tällä hetkellähän esikoinen 2v4kk nimenomaan haluaisi samanlaista, kuin mitä vauvallakin on 🙂

    • KATI kirjoitti:

      Meilläkin tuo 3v. usein haluaa samanlaiset vaatteet kuin veljellä. Koskahan tämäkin kääntyy toisin? Toivottavasti ei hetkeen, koska mun vaatevarasto on iso… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *