Hae
Koivulan Emäntä

Takaisin mukavuusalueelle – OOTD legginsit ja tunika

Legginsit eivät ole housut! Tunika ei ole paita! Ei ole, ei. Legginsit on legginsit ja tunika on tunika. Yhdessä ne tekevät aivan täydellisen kokonaisuuden. Ainakin minun mielestä ja sehän on tärkeintä. Kun vaatteet tuntuvat päällä mukaville ja ne miellyttävät itseä, niin itseluottamus kasvaa ja hyvä olo huokuu myös ulospäin.

Tunika ja legginsit Tunika ja legginsit Tunika ja legginsit

Minulla on aina ollut ongelma vartaloni kanssa. Pelkään näyttää sitä. En halua pukea vartalon myötäisiä vaatteita tai sellaisia, jotka tuovat ”kurvit” esille. Nuorena löysin mustan voiman. Musta antaa anteeksi paljon. Se illuusion hoikemmasta vartalosta, mikä sopii epävarmalle naisen alulle paremmin kuin loistavasti. Over size paidoista ja farkuista tuli minun trademark. Niissä koin oloni mukavaksi ja osasin olla oma itseni.

Hieman alle kolmikymppisenä aloin löytämään itseluottamusta. Minusta alkoi kuoriutua aikuinen nainen, joka ei voi kulkea aina koko mustissa. Vaatekaappini alkoi löytää värejä. Mekot, hameet ja jopa vartalon myötäiset vaatteet alkoivat ottaa tilaa kaapistani. Olin tyytyväinen itseeni ja treenattuun ulkomuotooni. Sitten tulin raskaaksi ja kaikki muuttui.

Tunika ja legginsit Tunika ja legginsit

Iän karttuessa ja raskauksien myötä painoa on alkanut kerääntyä. Herkuttelu ja liian vähäinen liikunta ei ole edesauttanut tilannetta lainkaan. Päin vastoin, olen päätynyt noidan kehään. Paino ei laske, tulee morkkis ja sitä helpotetaan herkuttelulla sohvan nurkassa. Erittäin tervettä. Liikkumattomuutta selittelen ajan puutteella, ruuhkavuodet. Selityksiä ja selityksiä.

Koska en ole tyytyväinen itseeni ja häpeän ulkomuotoani, haluan piiloutua. Sitten löysin tunikat ja legginsit. Ne ei purista, eikä kiristä. Ne eivät paljasta jokaikistä makkaraa. Ne piilottavat heikkouteni ja voin olla taas itseni. Ja onhan jotkut tunikat ja legginsit aika pirun makeita, vai mitä. Leikkimielinen minäni sekä rakkaus akkareihin on ainakin aivan rakastunut näihin R/H studion Mickey & magic laatikkotunikoihin. Enkä ole ainut, näitä ihanuuksia on nähty ihan Hollywoodissa saakka. Ja näin tunikat ja over size on taas in.

Kyllä, over size on minun juttuni jälleen kerran ja se on ihan okey. Ehkä vielä joku päivä tunnen oloni hyväksi myös farkuissa ja vartalon myötäisessä pikkumustassa. Mustasta minä en luovu, en ainakaan makkaroita paljastavissa vaatteissa.

Parasta just nyt: kirjoja ja villasukkia

Äänikirjjat

Muistan, että olin pieni tyttö, joka päätti oppia lukemaan, koska aikuiset huijasivat satujen lukemisessa. Huomasin heidän hyppivän rivien ja sivujen yli, jotta tarina menisi nopeammin. Varsinkin jos minut piti saada nukkumaan ja telkkarista olis tulossa jotain jonnin joutavaa aikuisten ohjelmaa. Eikä se tuntunut pikkutytöstä reilulle. Aku Ankkojen avulla harjoittelin kirjaimia ja sanoja. Olin viisi vuotias, kun viimein opin lukemaan. Minulle avautui uusi maailma. Maailma, joka oli täynnä mitä uskomattomampia tarinoita ja kertomuksia. Ahmin kirjoja. Minusta tuli kirjaston suurkuluttuja.

Tiina -kirjat, Neiti Etsivä, Viisikko, Seikkalusarja sekä Anna -kirjat olivat suosikkejani. Teini-iässä mukaan tuli dekkarit ja kauhukirjat. Nuorena äitinä ahmin hömppäromaaneja. Ja aina palasin takaisin Aku Ankkaan. Joka keskiviikko. Edelleen 30 vuotta myöhemmin, Aku Ankka kuuluu minun viikottaiseen lukemistoon.

Äänikirjat

Kolmen lapsen äitinä huomaan ettei aikaa lukemiselle enää juurikaan ole. Päivällä ei ehdi ja illalla on niin väsynyt ettei yksinkertaisesti vain jaksa lukea. MS-tauti tehnyt lukemiseen omat haasteensa. Joten lukeminen jäi. Yhtäkkiä oli kulunut neljä vuotta siitä kuin viimeksi olin lukenut kirjan. Aku Ankkaa ja naisten lehtiä ei lasketa. Olin alkanut jo kuvittelemaan lukemisen olevan taakse jäänyttä elämää. Ehkä joskus, kun olen eläkkeellä voisin jaksaa yrittää lukemista uudelleen.

Opiskelut kuitenkin ajoivat takaisin kirjojen maailmaan. Ja voi kuinka olenkaan kaivannut lukemista. Vaikka kyseessä on nyt tietokirjat, tutkimukset, teoriat ja muu todella tylsä aineisto, niin kyllä vaan kirjasta saa mielenkiintoisen, kun siihen kirjoittaa sanan seksi. Ja vielä tarpeeksi tiuhaan, niin pysyy mielenkiinto yllä. Kyllä! Olen hereillä ja erittäin valpas. Ihan huomaamatta ahmin Seksuaalisuus -kirjan ja lennossa aloitan Kliininen seksologia -kirjaa. Ja mikä parasta nämä löytyvät myös äänikirjastosta. HUIPPUA! Opiskelusta tuli just astetta mukavampaa.

Villasukat Villasukat

Parasta just nyt on ahmia kirjoja Celia – äänikirjastosta ja kutoa villasukkia. Villasukkia valmistuu samaan tahtiin, kuin kirjoja ilmestyy luettujen listalle. Tavoitteena on kevään aikana lukea 2000 sivua ja kutoa ainakin neljä paria aikuisten sukkia. Takana on 450 sivua ja yhdet sukat. Nämä upeat piirakat merinovillasta. Seuraavaksi puikoille ilmestyy broken seed sukat.

Pienellä järjestämisellä ja nöyrtymisellä olen löytänyt aikaa sekä mahdollisuuden minun rakkaimmille harrastukselle. Kiitos MS-taudin lukeminen on vaikeutunut. Silmät eivät vain yksinkertaisesti jaksa pysyä tekstissä aina mukana, joten onneksi Celia palveluun on kaikilla MS-tautiin sairastuneilla käyttöoikeus.

Vaikka minulla on käyttöoikeus Celian äänikirjoihin, pidän edelleen kirjojen lukemisesta itse. Kuunteleminen on erilaista, jollain tavalla häiritsevää ja hieman mielikuvitusta rajaavaa. Joten edelleen mieluummin tartun oikeaan kirjaan ja käperryn (karkkipussin kanssa) sohvan nurkkaan ahmimaan omalla nopeudella kirjaa. Mutta ihan hyvä vaihtoehto on laittaa kuulokkeet päähän, sulkea lasten meteli ulkopuolella ja uppotua villasukkien tekoon sekä kirjojen maailmaan.

Celia on kirjasto näkövammaisille sekä muille, joilla on lukeminen vaikeutunut. Celia palvelu on käyttäjilleen ilmainen, se korvaa perinteisen kirjaston.