Hae
Koivulan Emäntä

12 kysymystä kesästä – Teini ja äiti vastaa

Koulujen kesäloma lähenee. Enää kaksi koulupäivää jäljellä ja kevätjuhlat, sitten se on kauan odotettu loma ja alkaa jännääminen mihin lukioon neiti on päässyt. Jotta kesä ei menisi ihan liian jännäksi, olemme fiilistelleet kesää koko toukokuun ajan. Joka päivä ollaan pohdittu mikä kesässä on parasta ja mitä kaikkea teemme kesälomalla. Muutamasta asiasta olemme olleet esikoisen kanssa tismalleen samaa mieltä: kesällä rentoudutaan, syödään hyvin ja pidetään hauskaa. Kuulostaako suunnitelmalle? Kyllä ainakin meistä.

Tulevan kesän kunniaksi olemme esikoisen kanssa vastailtu kahteentoista kysymykseen kesästä ja tässä ne ovat:

(1) Lippis vai lierihattu? Hmmmm, tää on paha, sillä olen huono käyttää mitään päässäni ja sitten ihmettelen miksi talvella korvat jäätyy ja kesällä tulee huono-olo. Mutta ehkä se on tuo lippis enemmän mun juttu. Muutaman sellaisen olen omistanutkin.

Lippis! Koska lierihattu on ruma. YÖK!

(2) Pehmis vai jäätelöpallo? Ihan ehdottomasti jäätelöpallo! Olen jäätelön suurkuluttuja, niin kesällä kuin talvellakin. Pidän jäisestä jäätelöstä, enkä ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka antavat jäätelön sulaa ”hieman” ennen kuin syövät sen. Jäätelö syödään kylmä ja heti. Sulanut jäätelö (kuten pehmis) on yök. Ainut tapa on saada minut sanomaan jäätelölle ”ei kiitos”, on antaa sen sulaa. Riittää, että se on vain reunoilta sulanut, jotta jäätelö jää minulta väliin. Pirtelöt pirtelönä ja jäätelö jäätelönä.

Jäätelöpallo. Pehmis on pahaa, ei ole ihmisten ruokaa.

(3) Herneet vai mansikat? MANSIKAT! Rakastan mansikoita, voisin melkein elää niillä (ja jäätelöllä). Herneitä syön just kerran pari kesässä, sillä kuuluuhan ne kesään kuitenkin. Söisin ehkä enemmän, mutta herkkä vatsani on tästä asiasta toista mieltä ja vatsaa pitää kuunnella.

Mansikat. Mansikkat vaan on parempia.

(4) Meri vai järvi? Helsinkiläistyttönä pitää sanoa meri. Meri on upea. Ihailen ja kunnioitan meren kauneutta sekä voimaa. Meren kohina sekä äänet rannalla ovat rentouttavia, jopa lokkien jatkuva kirkuna. Meri onkin ainut asia, mitä olen kaivannut Helsingistä maalle muuton jälkeen.

Ei kumpikaan. Ei rannalle kiitos, uinti ei sovi mulle. Jos on pakko valikoida niin meri.

(5) Grilliherkut vai kesäkeitto? Kesän paras juttu on ehdottomasti grillaus, joten GRILLIHERKUT! Meillä on grilli kuumana joka päivä. Ollaan otettu ”elä kuin viimeistä päivää” neuvosta vaari aina näin kesäisin. Koskaan ei tiedä, koska sitä lunta taas tulee…

Grilliherkut, kesäkeitto ei kuulosta herkulliselta. En kyllä ole sitä koskaan syönyt.

(6) Mökki vai teltta? Pakko se on tunnustaa, että ei minua enää telttaan saa. Sen verran mukavuudenhaluinen minusta on tullut vuosien saatossa. Eli pakko vastata, että mökki. Mökiin haluan / toivon nykyään kaikki mukavuudet, kuten vedet sisälle ja sisävessan. Vähemmälläkin toki pärjään.

Mökki, mieluummin nukun sängyssä, ku makuupussissa.

(7) Varjo vai auringonpaiste? Varjo. Minä palan herkästi, vaikka kuinka lotraan aurinkorasvalla, niin joka vuosi onnistun kärtsää nahkani. Aurinko ei mitä ilmeisemmin ole minun ystäväni.

Auringonpaiste. Varjossa tulee kylmä.

(8) Etelän lomakohde vai kotisuomi? Kotisuomi. Suomi on kaunis kesällä, enkä halua hukata yhtään hetkeä Suomen kesästä. Syksyllä ja talvella on hyvä reissata etelään, kun täällä sataa ja on pimeää.

Mieluummin etelä, Suomessa ei kuitenkaan ole lämmin.

(9) Lavatanssit vai festarit? Festarit, vaikka en niissäkään ole viime vuosien aikana käynyt, jos ei Helsinki-päivän kesäkonserttia lasketa. Festarit ovat vaihtuneet huvipuistoihin ja eläintarhoihin. Kesän menot suunnitellaan lasten ehdoilla.

Festarit, DAA!

(10) Roadtrip vai riippumatto? Riippumatto ja hyvä kirja. Olen aina ollut kotikissa ja kesä antaa hyvän tekosyyn kotoiluun. Jos asuisimme kerrostalossa tai meillä olisi pieni piha, niin vastaus olisi luultavasti roadtrip. Mutta koska asumme luonnon keskellä, eikä meillä ole häiritseviä naapureita, niin ehdottomasti riippumatto. Lisäksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että kesällä pitää olla ulkona, eikä istua autossa tai muussa kulkuvälineessä.

Roadtrip, en mä nyt kesällä ala makaa missään riippumatossa.

(11) Kesäaamu vai kesäilta? Tää on paha! Kummatkin. Mutta jos on pakko valita toinen, niin vastaan kesäaamu. Olen aina ollut aamuvirkku, joten herään myös kesällä aikaisin. Kesäaamuissa on parasta lähteä koiran kanssa ulos, kun kaikki muut vielä nukkuu aamu alkaa sarastaa. Linnutkit alkavat vasta heräilemään, joten on melko hiljaista. Täydellistä.

Ehdottomasti kesäilta. En todellakaan ala herää aamulla!

(12) Mato-onki vai pyörälenkki? Vaikka pidän rauhoittumisesta ja hiljaisesta tekemisestä niin vastaan pyörälenkki. Kaikki liikunta mitä ulkona voi harrastaa, niin olen mukana. Oli se sitten pyöräilyä, joogaa, lentopalloa taikka kahvakuulailua.

Mato-onki. En oo ollut onkimassa, niin voishan sitäkin kokeilla.

Aika samoja vastauksia tuli minulta ja teiniltä. Ei se omena kauas puusta putoa. Joka kerta on todella hätkähdyttävää, kun katson tuota kopiota itsestäni. Miten me voimmekin olla niin samanlaisia?

En kyllä enää millään meinaa malttaa odottaa meidän koko perheen yhteistä lomaa! Ilman mitään kiirettä ja stressiä tekemättömistä töistä.

Joko teillä fiilistellään kesää ja kesälomaa? Mikä sinusta kesässä on parasta?

Haastan Etä-äidinKoti-iskä88:n ja MormuskaMutsin vastaamaan näihin 12 kysymykseen kesästä.

Ihanan leppoisaa keskiviikkoa teille kaikille! <3

Terkuin, Kati

Valkoista, minullako? Kesän suosikkivaatteet ilman ulkonäköpaineita

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei valkoinen sovi minulle. Ajattelen sen tekevän minut entistä lihavammaksi. Valkoisissa vaatteissa oikein tunnen, kuinka jokainen läskisoluni pääsee estradille kaikkien nähtäväksi. Kaiken kukkuraksi valkoinen on haastava väri tällaiselle sottapytylle, jonka suupieli jatkuvasti falskaa ja jäätelöt sulaa nanosekunnissa paidalle taikka housuille. Näiden faktojen ansiosta, olen tullut siihen tulokseen ettei tuo väri käy minun vaatteisiin. Joten aikuisiällä en ole pitänyt valkoista päälläni kuin häissäni sekä satunnaisissa teemajuhlissa.

Mottoni on ollut teini-iästä lähtien: ”Värillä ei ole väliä, kuhan se on musta”. Se on väri johon voi luottaa. Se ei paljasta kaikkia sotkuja heti, imartelee vartaloa ja peittää muotoja. Juuri niin kuin haluan. Mustan avulla pystyy väkijoukossa muuttumaan melkein näkymättömäksi. Eli aivan täydellinen väri ihmiselle, joka haluaa pysyä piilossa sekä peittää itsensä läpitunkevilta katseilta.

En tiedä onko se ollut tämä ennätyshelteinen toukokuu, joka on saanut aivoni sulamaan ja olen alkanut ihastelemaan kaikkia valkoisia vaatteita. Juuri niitä, jotka paljastavat kaikki ne ylimääräiset kilot, jotka lanteilleni on päässyt kertymään. Ihan kuin valkoiset vaatteet olisivat alkaneet kutsumaan minua. Pian sain huomata olevani hypistelemässä erilaisia valkoisia paitoja, tunikoita ja mekkoja. Muutamat kappeleet onnistuivat livahtamaan tarkan väritietoisuuteni ohi vaatekaappiini. Ja yllättäen aloin pukemaan niitä päälleni.

Minun vaatteet:

Paita ja farkkucaprit Holly & Whyte

Laukku Globe hope

Aurinkolasit Ray Ban

Kengät OTZt

Ässän vaatteet

Farkkutakki Mini Rodini

Toppi Caroline Bosmans

Housut Mooi

Kengät Converse

Lippis New Era

Silmun vaatteet

Haalari Luppaset

Paita Vimma

Lenkkarit Reima

Lippis New Era

Tästä ihanasta valkoisesta pitsipaidasta on tullut minun ehdoton suosikkini. Se sopii useiden erilaisten alaosien kanssa ja sen päälle viileinä kesäiltoina farkkutakki tai neule. Väri on toki arka, mutta onhan meillä pesukone ja lämpöisenä kesäpäivänä paita kuivuu nopeasti. Valkoinen on nyt kesällä aivan ihana väri. Se viilentää. Toisin kuin tummat vaatteet, joiden perään aina niin haikailen, keräävät itseensä kaiken lämmön tehden olon entistä tukalemmaksi. Joten kyllä, nyt valkoisesta on tullut minun luottovärini hellepäiviin.

Valokuvissa oleminen ja poseeraaminen on aina tuottanut minulle vaikeuksia. Minkä näistäkin kuvista tarkkasilmäinen huomaa. En koskaan tiedä miten päin minun tulisi olla kuvissa, mihin laittaa kädet tai kohdistaa katse. Koskaan en ole tyytyväinen kuviin joissa esiinnyn, tämä myös on syy miksi olen mieluummin siellä kameran toisella puolen. Olen kadehtinut aina sellaisia ihmisiä kuten Big Mama´s home – blogin Jenniä, jotka kykenevät hyväksymään omat puutteet ja olemaan tyytyväinen ulkonäköönsä juuri sellaisena kuin ovat. Jennin ajatukset palautumisesta ja laihduttamisesta synnytykseen jälkeen ovat armeliaita. Mihinkä sitä tässä valmiissa maailmassa on kiire? Joten ehkä minäkin annan itselleni hieman armoa ja lopetan makkaroitteni märehtimisen?

Katsellessani minusta otettuja kuvia, olen ehkä turhaan pelännyt valkoisen paljastavan jokaisen makkarani. Toki en ole enää yhtä hoikka ja lihaksikas kuin vielä 10 vuotta sitten, enkä varmastikaan enää niihin mittoihin pääsekään, vartaloni on saanut muutaman makkaran kaverikseen. Vartaloni kertoo eletystä elämästä ja ihanista lapsista. Kun vaate istuu hyvin päällä sekä tuntuu mukavalle käytössä, ei niitä makkaroiden näkymistä enää edes murehdi. Enemmän ehkä pitäisi murehtia tuota ryhtiä, jolle ainakin voin tehdä jotakin.

Kannattaa käydä myös kurkkaamassa Etä-äidin ja Terkuin Ninnin postaukset ulkonäön vaikutuksesta itsetuntoon ja uskottavuuteen.

Millainen on sinun kesän lempivaate? Pelkäätkö tiettyjen vaatteiden paljastavan sinun vartalosi virheitä?

Helteisin terkuin, Kati

PS. Seuraathan minua jo Facebookissa ja Instagramissa?