Hae
Koivulan Emäntä

DIY meikkivoide – Hitti vai huti?

Lemppari meikkivoiteeni valmistus päätettiin lopettaa viime talvena. Ihanan täydellisen meikkivoiteen, johon ongelmaihoni on voinut luottaa. Meikkivoiteilla on taipumus karkailla kasvoiltani tai kerääntyä ikäviksi kököiksi ihohuokosiini. Todella kaunista. NOT!

Muutama vuosi sitten löysin sattumalta Sensailta silkkisen meikkivoiteen joka toimi. Täydellinen koostumus, joka oli hyväili kasvojani. Adjektiivit kevyt, ilmava ja raikas kuvailivat tätä meikkivoidetta loistavasti. Juuri sellainen mitä kaipaa ihminen, joka haluaa näyttää mahdollisimman luonnolliselta, mutta kuitenkin peittää ihon pieni virheitä.

Äitienpäivän tienoilla tiristin viimeiset pisarat tuosta täydellisestä meikkivoiteesta ja aloin metsästää uutta. Mission impossible! Testailin markettimeikkivoiteita sekä luksustuotteita. Ei löytynyt sitä juuri oikeaa. Joko meikkivoide karkasi, peitti liikaa, peitti liian vähän, ei ollut oikeaa sävyä. Etsin neulaa heinäsuovasta.

Lopulta vastaan tuli Cliniquen BIY meikkivoide. Mielenkiintoista.

Tee itse oma meikkivoide! Valikoi kosteusvoide, lisää haluttu määrä pigmenttipisaroita ja sekoita. Voiko tämä toimia? Aikuisten oikeesti. Kuulostaa ainakin todella helpolle. Ajatus siitä, että voit säädellä pigmentti pisaroiden avulla peittävyyttä houkuttaa. Yksi tuote, joka toimii jokaiseen käyttötarkoitukseen.

Olen nyt kuukauden päivän testaillut näitä pigmenttipisaroita ja olen ihastunut. Arkikäyttöön aivan loistava tuote. Ei nämä meikkivoidetta ihan täysin korvaa, mutta lähelle. Juhlameikki vaatii hieman enemmän ja näillä pisaroille ei ihan peittävän meikkivoiteen tuloksiin päästä. Mutta jos ihossa ei juurikaan peitettä vaatia virheitä, niin tämä tuote luultavasti riittää.

Olen ihastunut GlamGlown GLOWSTARTER Mega Illuminating Moisturizer-päivävoiteeseen, joka peittää ihon pieniä virheitä. Voiteen helmiäishiukkaset kirkastaa sameaa ihoa, tehden siitä raikkaan ja kuulaan. Jopa tällaisen väsyneen kotiäidin iho virkistyi.

GlamGlown päivävoiteeseen kun sekoittaa 3-4 tippaa Clinquen BIY pigmenttitippoja saa täydellisen meikkivoiteen. Nirso ihoni on tähän ihastunut. Tuote ei karkaa kasvoilta, eikä paakkuunnu rumasti ihohuokosiin. Olen ehkä viimein löytänyt minulle sen oikean meikkivoiteen. Edelleen kuitenkin haikailen Sensain tuotteen perään, mutta koko ajan vähemmän.

Tämä toimii! Jos etsit ihollesi juuri sopivaa meikkivoidetta, tämä voi olla se. Valikoit vain ihollesi sopivan kosteusvoiteen, sekoitat haluamasi määrän pigmenttiä ja voilá. 

Oletko kokeillut itse sekoittaa meikkivoidetta? Mitkä on sinun meikkivoide suosikit?

Terkuin, Kati

Burnoutista eteenpäin – Tuuliajolla

Kuva: Elli Keski-Loppi

Sade toi bluesin. Valoisat päivät olivat nostaneet mielialaa. Työvoittoja ja onnistumisen kokemuksia. Lupauksia huomisesta. Aurinko oli herättänyt toivon ja uskon itseeni. Kunnes sade toi mukanaan pimeän ja koleuden.

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin asia on todella liukas ja siitä on vaikea saada otetta? Vaikka kuinka yrittäisi tarttua kiinni niin, ote vain lipsuu. Sitä jaksaa aikansa yrittää ja yrittää, kunnes lopulta luovuttaa.

Isän kuolemasta on kohta neljä vuotta. Se on ollut vedenjakaja elämässäni? On aika jolloin isä vielä eli ja sitten on aika isän kuoleman jälkeen. Muutama kuukausi heti isän kuoleman jälkeen on sumussa. Aika pysähtyi ja vajosin.

Isän kuolema oli varmaan se lopullinen niitti. Silloin tajusin etten enää vaan jaksa. Terveys oli jo mennyt, mutta kun se ainoa tukiverkko lähti, maailmani romahti. Oikeastaan en edes enää tiedä, sinnittelinkö isäni vuoksi viimeisen vuoden. Se oli aika milloin oli vain pakko jaksaa. Olla hyvä tytär, joka huolehtii kuolevasta isästä ja ajaa tämän etua. Ei ollut aikaa pysähtyä.

Kun kuolema viimein koitti, minua ei enää tarvittu. Ei tarvinnut jaksaa. Sain alkaa elää vain itselleni ja perheelleni. Mutta en enää osannut. Olin vuoden suorittanut. Tehnyt töitä, yrittänyt huolehtia omasta perheestä sekä isästä. Yhtäkkiä en enää tiennyt kuka olin ja mitä halusin. Luulin, että olin tehnyt kutsumustyötäni, mutta nyt se alkoikin ahdistaa. Pakko paeta.

Nyt olen ollut tuuliajolla 3 vuotta, siitä asti kun isäni kuoli. En tiedä mihin tarttuisin. En halua enää takaisin oravan pyörään, mutta en haluaisi pudota pelistä kokonaan pois. Haluan tehdä jotain millä on merkitystä. Jotain mistä nautin. Haluan löytää sen oman jutun.

Oikeasti tiedän mitä haluaisin tehdä, mutta elänkö sillä? En ainakaan tällä hetkellä. Yritän. Epäonnistun. Yritän uudelleen. Sama vastaus, olet hyvä mutta et kuitenkaan tarpeeksi hyvä. Yritän jälleen. Olet hyvä, mutta päädyimme ottamaan jonkun toisen. Pitäisikö vaihtaa kuitenkin levyä? Etsiä taas uusi suunta? Olla tuuliajolla?

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin asia on todella liukas ja siitä on vaikea saada otetta? Vaikka kuinka yrittäisi tarttua kiinni niin, ote vain lipsuu. Räpiköin. Yritän tarttua uusiin asioihin, mutta ne tuntuvat koko ajan lipsuvan otteesta. Sitä jaksaa aikansa yrittää ja yrittää, kunnes lopulta luovuttaa.

Pitäisikö minun palata takaisin vanhaan? Tehdä sitä, mitä olen aina tehnyt? Mihin olen koulutettu? Paikkaan, jonne olen riittävä? Todennäköisesti pitäisi. Tiedän kuitenkin miten se kaava menee. Työ alkaa musertaa. Aikataulut painaa päälle. Pitää olla tuottelias, kuluttaa vähemmän, tehdä säästöjä. Lopulta huomaan, että teen asioita jotka eivät tuota minulle iloa. Muutun suorittajaksi.

Vedän henkeä. En ole vielä valmis. Ilmoitan, että jatkan hoitovapaalla vuoteen 2020. Yritän ehkä vielä.

Terkuin, Kati

Tämä tarina oli jatkoa  Mieli vastaan fysiikka – tarina burnoutista postaukselle.