Hae
Koivulan Emäntä

Lasten kotiintuloajat – Saako arkena hillua ulkona illalla?

Kuva: pixabay

Pelkään, että minusta on tulossa tiukkapipo. Huomaan kiristäväni piponi resoria vuosivuodelta entistä tiukemmalle. Vaikka vielä muutama vuosi sitten julistin maailmalle, ettei minusta koskaan tule sitä ihmistä, joka kauhistelee nykyajan nuoria taikka nykyvanhempien löyhiä kasvatusmetodeita. Ajattelin olevani se nykyvanhempi, joka on suvaitsevainen ja hyväksyvä. Mutta en sitten olekaan…

Menneellä viikolla kiinnitin huomiota siihen, kuinka pienten lasten kanssa oltiin kaupassa tai leikkipuistossa vielä myöhään illalla. Siis niinkuin ilta YHDEKSÄN jälkeen. HUI! AIVAN KAMALAA! Meillä on perheen pienimmät jo siihen aikaan nukkumassa, niin kuin lasten kuuluu olla. Tai näin olen oppinut ja tämä rytmi on ollut meillä sopiva, joten mieleenkään ei ole tullut kyseenalaistaa sitä tai edes ajatella muiden tapojen olevan mahdollisia.

”Siellä nyt se nuorisorikollisjengi kokoontuu, ei tule olemaan heillä tulevaisuutta.”

Samalla viikolla huomasin alakoululaisten hengailevan poolilla KYMMENEN jälkeen. MITEN VASTUUTONTA! Tämä sai minut kiristelemään hampaitani ja päivittelemään, kuinka siellä nyt se nuorisorikollisjengi kokoontuu, ei tule olemaan heillä tulevaisuutta. Samaan aikaan hämmästelin vanhempien vastuuttomuutta ja pohdin, noinkohan edes tietävät missä ne omat kultamurut ovat.

Niinpä niin. Samanlaisen toiminnan koin kuitenkin Keski-Euroopassa täysin hyväksyttävänä. Siellä omatkin lapseni hilluivat mukana ravintolassa ja leikkipaikoilla vielä ilta kymmenen aikaan. Iltaunille painelimme kello 23 ja aamulla heräsimme virkeinä viimeistään kahdeksan aikaan aamiaiselle.

Miksi jokin asia on hyväksyttävää muualla, mutta ei täällä meillä koti-Suomessa? Pitääkö kaikkien noudattaa samaa rytmiä? Tekeekö se perheestä huonomman, jos ei änkeä kauppaan ruuhka-aikaan, vaan menee mieluummin illalla, jolloin voi löytää punaisen lapun tuotteita? Pitääkö kaikkien lasten mennä kotiin seitsemäksi, syöda iltapala, käydä iltapesulla, jotta on viimeistään kahdeksalta sängyssä? Vain tällä tavalla kasvatetuista tulee mahdollisimman hyviä veronmaksajia. Olenko oikeasti tätä mieltä? Olenko tosiaan nykyään näin ahdasmielinen?

Päätin mennä jälleen kerran hieman itseeni ja yrittää pohtia asioita laajemmassa mittakaavassa. Lopulta alkoi hävettää. Kyllähän minä tiedän, että olemme kaikki yksilöitä. Meillä jokaisella omanlaiset aikataulut ja elämäntilanteet. Koululaisilla toki kouluajat määrittävät hyvin paljon rytmiä. Mutta nyt on vielä kesälomat koulusta, joten miksi ei saisi valvoa myöhään? On valoisaa ja lämmintä. Tai oikeammin illalla on mukavan vilpoista skeitata, päivällä siihen on liian kuuma. Joten eikö ole luonnollista olla silloin siellä poolila, kun ilma on sellainen missä jotain pystyy tekemään?

Jokaisen unentarve on erilainen. Toiset ovat aamuvirkkuja, toisia taas ei meinaa millään saada ylös sängystä. Meillä herätään aikaisin aamulla, mikä tarkoittaa sitä, että illalla mennään aikaisin nukkumaan. Toisille taas tämä ei käy mitenkään. Eli kun minä menen lasten kanssa puistoon KAHDEKSLTA AAMULLA, niin toisen rytmiin ILTA KAHDEKSAN sopii paremmin, kun lapset heräilevät silloin, kun me alamme pohtia lounasta.

Lopputulema: Miksi ei saisi illalla kymmen aikaa olla poolilla? Tai miksipä ei voisi mennä kauppaan silloin, kun toiset jo nukkuu?

Millaiset kotiintuloajat teillä on? Mihin aikaan mennään nukkumaan? 

Terkuin, pipon resoria löysentävä Kati

Vierustan naiset: Kesä on juhlia varten

Kuva: pixabay

Kesä ja juhlat. Täydellinen pari. Tai ainakin silloin, kun aurinko paistaa, olematta pakahduttavan kuuma. Pieni tuulen vire hyväilee välillä kasvoja, mutta ei tuule liikaa. Tuulee juuri sen verran, ettei ympäristössä lentele ylimääräisiä iniseviä tai surisevia vieraita. Tällaisia päiviä ei kovin montaa Suomen suveen mahdu. Joko meillä sataa tai on tukahduttavan kuuma. Ja jos muuten kaikki on hyvin, on vuosisadan pahin ampiaiskesä. Että sillälailla… Se onkin lottovoitto syntyä Suomeen ja täydellinen kesäpäivä Suomen suvessa, on yhtä todennäköinen kuin hertta värisuora pokerissa.

Olenkin ottanut asenteen, että jos on loistava sää, niin se on riittävä syy juhlaan. Silloin meillä laitetaan terassin pöytä koreaksi. Grillataan, syödään hyvin ja nautitaan. Yritetään olla murehtimatta nurkan takana olevasta arjesta. Näiden upeiden päivien ansiosta jaksamme taas pitkän ja pimeän talven.

En kuitenkaan tällä kertaa jaarittele tämän enempää meidän perheen kesäjuhlista vaan koska on maanantai, niin kurkkaamme millaisia kesäjuhlia Vierustassa on vietetty.

Ilmapalloja, boolia, naurua ja kiljuntaa

”Molemmat tyttäreni ovat syntyneet marraskuussa ja haikailevat aina välillä kesäsynttäreiden perään. Ymmärrän heitä hyvin. Loskaisena ja pimeänä vuodenaikana juhlien järjestämistä rajoittaa ainakin meillä kodikas ahtaus. Pihajuhliin mahtuu sen sijaan ääntä ja liikettä useamman juhlavieraan toimesta. Muuttomme Vierustaan ajoittui kahden vuoden taakse syksyyn ja nuoremman neidin seitsemän vuotis synttärit juhlittiinkin silloin uhkarohkeasti pihassamme. Keli olisi voinut olla karsea, mutta meillä kävi tuuri. Sammaleinen piha ei ollut liian märkä vaan sopivasti pakkasen kovettama. Juhlat pidimme tarkoituksellisesti illalla, jotta kynttilät ja taskulamput saatiin hyödynnettyä. Paistoimme makkaraa ja muuten tarjolla oli lämmintä kaakaota, pikkupullia ja vaahtokarkkeja. Kakkua sankari ei kaivannut, eikä se olisi mielestäni ulkoteemaan sopinutkaan. Nämä melko vaatimattomat juhlat onnistuivat hienosti ja osoittivat sen, ettei vuodenaikojen aina tarvitse rajoittaa mielikuvitusta.

Kesäjuhlissa on kuitenkin eri tunnelma, joten lunastimme lupauksen niistä nyt, kun vihdoin saimme pihamme oleskelupaikan valmiiksi. Ilman synttäreitä, merkkipäiviä tms. ihan vaan kesän kunniaksi! Kolmannen luokan pian aloittava kuopukseni kutsui kymmenkunta kaveria ja yllättävän moni heistä pääsikin paikalle. Olimme varoitelleet, että näin loma-aikaan suurin osa saattaa olla reissussa. Isosisko sen sijaan ei halunnut kutsua juhliin ketään, vaan antoi pikkuneidin toimia ”houstina” aina suunnittelusta toteutukseen asti. Tarjoilut mietittiin hellelukemat huomioiden, joten alkuperäinen ajatus jäätelökakusta unohdettiin listalta ja korvattiin kuorrutetuilla muffineilla. Ulos tuotiin koristeita, kaiutin musiikkia varten ja erilaisia pihaleikkejä; kuten suosikiksi osoittautuneet vesi-ilmapallot. Muutama helteinen tunti kului vauhdilla herkkuja syöden ja hieman riehuen. Varsinaisia ohjattuja leikkejä ei tarvinnut toteuttaa, koska lapsilla riitti tekemistä muutenkin.

Olen onnellinen siitä, että nämä juhlat toteutuivat! Olen nimittäin kärsinyt ms-taudin aiheuttamasta fatiikista (=uupumus, mikä ei helpota lepäämällä. Vaikuttaa niin fyysisiin voimiini kuin kognitiiviseen puoleenkin) näillä helteillä runsaasti. Juhlien järjestäminen ei kuulu lempipuuhiini varsinkaan silloin, kun mikään normaali kotiaskarekaan ei meinaa sujua. Olen kuitenkin iloinen, että nämä saatiin toteutettua perheen ja avustajieni avulla. Juhlista riittää muisteltavaa pitkälle talveen. Mitä helteisiin tulee, niin olen edelleen enemmän kesäihminen. Vaikka tehokkuus on tiessään, niin nautin valosta ja lämmöstä (vaikka välillä tuskastuttaakin).” – Anni Halen

Jos sinulla on jäänyt lukematta jokin Vierustan naisten jutuista löytyvät ne kaikki avainsanan Vierustan naiset takaa.

Terkuin, Kati