Hae
Koivulan Emäntä

Vierustan naiset: Pride sitä, Pride tätä

Viime viikko oli Pride-viikko ja se näkyi tänä vuonna upeasti joka paikassa. Yllätyin positiivisesti miten paljon viikon aikana oli erilaisia tapahtumia ja tietoiskuja. Ihan loistavaa!

Oma osallistuminen Pride-viikkoon oli lähinnä säälittävää. Oli vain liikaa kaikkea, joten jostain oli pakko karsia. Pride-kulkueeseen oli kova tarkoitus osallistua, mutta massiivinen migreenikohtaus kaatoi sängyn pohjalle. Kohdallani viikon kohokohta oli ehdottomasti homobileet, joihin pääsin perjantaina osallistumaan (voi myös olla bileiden syy massiiviseen migreenikohtaukseen… Vanhana ei vaan jaksa valvoa ja bilettää.) Bileissä oli aivan loistava meininki. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Mitä muuta tyttö enää kaipaa?

Vierustan naiset osallistuivat viime viikon Prideen. Anni kertoo ajatuksiaan viime viikosta:

”Pride-viikko on näkynyt ihanan isosti, niin eri medioissa kuin katukuvassakin. Toisaalta en ihmettele, jos herkimpiä alkaa ahdistamaan. Kuitenkin ahdistuksen tunnetta kannattaa miettiä, mistä se oikeasti kumpuaa. Tuskin ainakaan pelkästään sateenkaarilippujen määrästä. Homovastaisten aatteiden edustajien lisäksi useat itsensä tasa-arvon kannattajaksi luokitteleva on tällä viikolla kyseenalaistanut Priden laajaa näkyvyyttä. Kuulemma tästä on nyt tehty liian suuri asia, hehän ovat jo hyväksyneet homot yms., mutta alkaa ärsyttää heitäkin koko touhu!

Pysähdytäänpä hetkeksi tähän. Kenenkään seksuaalisuus tai suuntautuminen ei kuulu muille. Yhdenkään ihmisen seksuaalisuutta ei täten tarvitse kenenkään erikseen hyväksyä. En käsittele tätä asiaa tämän enempää, mutta muistetaan se, miksi Pride on alun perin saanut alkunsa ja niin kauan kuin kenelläkään on tarvetta kertoa mielipiteensä seksuaalivähemmistöistä tai jopa erikseen hyväksyä tai olla hyväksymättä meitä, niin yhtä kauan Pride-viikolle on tarvetta.

Mennäänpä sitten mukavampiin asioihin eli tietenkin menneeseen viikkoon. HelsinkiPridesta on muodostunut meidän perheelle tärkeä tapahtuma. Mikä sitten on parasta koko jutussa, niin siihen saa toki monenlaisia vastauksia. Mutta mikä saa juuri minut nostamaan Pride-kulkueen, tärkeydellään, muiden menojen ohi. Tyhjentämään kalenteriin tilaa jo hyvissä ajoin ja valmistautumaan päivään lepäämällä varastoon, jotta jaksaisin koko päivän. Se on yksinkertaisuudessaan päivän tunnelma. Tunnemme kuuluvamme joukkoon. Rakkauttamme ei ihmetellä pitkin katsein ja ympärillämme on lämmin ilmapiiri.

Kaikki me osallistujat yhteisönä teimme lauantain tunnelman iloiseksi, ihanaksi ja jopa liikuttavaksi. Jo kävelymatka juna-asemalta antoi siitä vihjeitä, kun näytti kuin koko kaupunki olisi osallistumassa samaan tapahtumaan. Onnistuneen tunnelman teki myös järjestäjien ja vapaaehtoisten suuri panostus tapahtuman eteen. Arvostan lisäksi suuresti niitä kaikkia katsojia, jotka kulkueen varrella vilkuttivat ja hymyilivät. Heitä oli nimittäin todella paljon! Omat lapseni eivät tänä vuonna päässeet osallistumaan kulkueeseen, mutta oli kiva huomata, että voimme katsoa tunnelmaa Yle Areenasta vielä yhdessä.” Anni Halen

Kuten Anni, huomasin myös ns. suvaitsevien ihmisten suhtautumisen muuttuneen Pride-viikon tuoman näkyvyyden vuoksi. Ihmettelin tätä kovasti. Mikä ihmisiin on mennyt? Kaikki on ok, kunhan se ei vaan näy. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tiedä. Vai kuvitellaanko Priden olevan mielenilmaus, jolla haetaan hyväksyntää? Siitähän se on lähtenyt, mutta nykyään paljon muutakin.

Mikä se Pride sitten on? Pridellä on kolme pääperustetta. 1) Ihmisten pitäisi olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään. 2) Seksuaalinen monimuotoisuus on lahja. 3) Seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ovat synnynnäisiä eikä niitä voi tarkoituksellisesti muuttaa.

Mielestäni viikko on lyhyt aika, joten jokainen sen kestäköön. Pride-viikko on mahdollisuus ihmisten oppia uutta sekä tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun avaa silmät voi yllättyä. Joskus jopa iloisesti.

Sateenkaari terkuin, Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *