Hae
Koivulan Emäntä

Syyllisyys, tuo pahin energiasyöppö! – Voiko liiallisesta syyllisyydestä päästä eroon?

Kuva: pixabay

Olen ylitunnollinen, ylivastuullinen ja täydellisyyden tavoittelija. Nämä on minun kolme perisyntiäni, ne niin sanotut kehittämiskohteeni. Työnantajan näkökulmasta nämä ovat usein loistavia ominaisuuksia työntekijässään. Ominaisuudet nähdään vahvuuksina ja positiivisina asioina yksilössä. Harvoin kuitenkaan ymmärretään näiden kolmen piirteen varjopuolta. Ne kuluttaa, syö sisältä. Ne piiskaa sinut tekemään aina parhaasi ja siitä hieman yli. Kannustaa venymään uskomattomiin suorituksiin. Niin kauan kunnes huomaat olevasi kuilun pohjalla. Burnoutissa. 

Nuoruudessani nämä piirteet olivat voimavarani sekoitettuna ripaukseen kunnianhimoa. Ne auttoi pyrkimään elämässä eteenpäin ja tavoittelemaan jotain parempaa. Nykyään kunnianhimo on rapissut elämän astuessa eteeni ja arvomaailman muuttuessa. Vaikka kunnianhimo on väistynyt; tunnollisuus, vastuullisuus ja täydellisyyden tavoittelu on jäänyt minuun. Kärsin niistä. Ne eivät enää piiskaa eteenpäin antaen voimaa jaksamaan, vaan ne ovat alkaneet rajoittavaa elämää. En enää pysty pitämään kaikkia elämäni osa-alueita täydellisinä ja tehdä kaikkea. En vain yksinkertaisesti repeä joka paikkaan.

Syyllisyys astui elämään. Tunnen syyllisyyttä tekemättömistä kotitöistä sekä heikosta taloudellisesta vastuunkannosta, olenhan kotihoidontuella lorviva kotiäiti. Tunnen syyllisyyttä, etten ole tarpeeksi hyvä äiti lapsilleni, en ole aina läsnä ja saatan joskus (usein) huutaa heille. Tunnen syyllisyyttä siitä, että hermostun ja suutun. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pidä itsestäni tarpeeksi hyvää huolta vaan olen taas lihonnut. En vain pysty pysymään erossa herkkuhyllyltä. Tunnen syyllisyyttä siitä, että minun pitää nukkua joskus, vaikka en edes käy säännölisesti palkkatyössä, niin joudun pyytämään välillä miestäni nousemaan lasten kanssa.

Olen hyvä tässä. Syyllistymisessä. Tunnen kaikesta syyllisyyttä ja koen tarvetta pyydellä anteeksi itseäni ja olemassa oloani. Viimeksi tänään tunsin syyllisyyttä elämästäni ja sen asettamista vaatimuksista, niiden vuoksi en pysty joustamaan niin paljoa kuin minun opintoniryhmäläiseni toivoisivat. Vaikka haluaisin aina antaa kaiken, suorittaa kaiken, mutta lapset laitan aina edelle. Ja nyt kannan syyllisyyttä lapsistani. ”Anteeksi, että minulla on lapsia ja minun on ajateltava myös heitä.”

Olen tästä kalvavasti syyllisyydestä, ylisuorittamisesta, -tunnollisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta yrittänyt useasti päästä eroon. Olen käynyt keskustelemassa terapiassa, olen jutellut työterveyshoitajalle ja keskustellut ystävieni kanssa. Turhaan. Minulle on vain selvinnyt, että tämä johtuu siitä, että olen joutunut lapsena kokemaan hylätyksi tulemista sekä olen joutunut liian nuorena alkaa kantamaan vastuuta omasta ja läheiseni elämästä.

Niin, minulle on selvinnyt mistä kaikki tämä johtuu, mutta voinko koskaan päästä tästä eroon? 

On olemassa vain yksi keino, miten pääsen näistä haitallisista tunteista sekä toimintatavoista eroon. Minun on lopetettava ylisuorittaminen, täydellisyyden tavoittelu ja opittava olemaan itselleni armollisempi.

Helpommin sanottu kuin tehty. Nämä piirteet ovat minuun rakennettu sisään. Olen toiminut niiden mukaan vuosikymmeniä. Ne ovat pelastaneet minut joskus. Ne ovat olleet minun voimavarani, selviytymiskeino. Miten ihmeessä voin niistä koskaan päästää irti?

Lapsen askelin päästän irti. Lapset, ne jarruttaa. Elän vain heille, keskityn heihin. Opiskelu, hieman omaa aikaa. Keikkatöitä, jotta voin kantaa korteni kekoon taloudellisesti ja pääsen toteuttamaan itseäni. Tiedostan kuitenkin miten helposti nämä voivat imaista minut. Pidän kiinni sovitusta, kaikkea vähän. Lapsia vähän enemmän. Illat yritän pyhittää parisuhteelle. Tänään jätän tiskaamatta ja lapset saavat katsoa puolituntia pidempää piirrettyjä. Armahdan itseäni hieman.

Ehkä en koskaan pääse eroon tästä syyllisyydestä. Mutta ehkä joku päivä se ei tunnu enää niin kalvavana tunteena.

Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *