Hae
Koivulan Emäntä

Viekö helle harkintakyvyn? – Hätä parkkihallissa

Kuva: pixabay

Nyt on ollut lämmintä. Tuskaisen kuumaa. Joka puolella hoetaan, ettei nyt saa valittaa vaan pitää nauttia! Kerrankin on lämmin eikä koko kesää sada. Silti sorrun valittamaan. Oloni on tuskainen. Hikoilen kuin pieni sika, olen äkäinen, kärsin nestehukasta vaikka juon kuin pesusieni, väsyttää ja v*tuttaa. Ei enää jaksa. Ja sitten tulee tehtyä välillä tyhmiä ratkaisuja ja tiuskittua kaikille. Kyllä nyt nautitaan…

Helle on tehnyt tehtävänsä lapsiinkin. He kiukuttelevat normaalia enemmän ja pyrkivät olemaan superriiviöitä. Varmaan vaistoavat, että nyt voi antaa läikkyä, samoilla huudoilla ja hermoromahduksilla. Tulee tunne, että voisin pakata lasten kimpsut ja kampsut kasaan ja lähettää Timbuktuun. Onneksi tunne on nopea ja ohimenevä. Tulee siinä pahimman ärtymyksen keskellä. Hetken päästä rakastan riiviöitäni, ainakin hetken.

Kuumuus on tehnyt sen, että pyrin erityisesti lasten kanssa pääsemään sieltä missä aita on matalin. Pyrin välttämään niitä kohtia, joissa tiedän tulevan takuuvarma kiukkukohtaus taikka sitten pohdin voinko joustaa periaatteistani. Kauppareissut on ykköspaikka, jossa syön periaatteeni. Näin meillä on lapset saaneet ylimääräisiä jäätelöitä ja smoothieta, jos olen joutunut raahaamaan heidät kauppaan mukanani. Tämän vuoksi pyrin jättämään lapsukaiset kotiin aina tilaisuuden tullen ja karkaamaan yksin, ihanaan ja viileään kauppakeskukseen, hermolomalle.

Tänä kesänä otsikoissa on ollut useasti millaiseksi tappavaksi aseeksi auto muuttuu, kun sen parkkeeraa ja sammuttaa. Erityisesti suorassa auringon valossa auton lämpötila nousee minuuteissa, vaikka ilmastointi olisi ollut hetki sitten päällä. Autoista on jouduttu pelastamaan nääntyviä eläimiä ja lapsia, kun ihmiset ovat ajattelemattomuuttaan jättäneet rakkaimpansa autoon odottamaan, ihan vain hetkeksi. Vain sokea on voinut välttyä näiltä varoituksilta ja vaaratilanteita, joita ajattelemattomuudesta on aiheutunut.

Tämän vuoksi järkytyin eilisellä kauppareissulla, kun parkkihalliin oli jätetty alta kouluikäinen lapsi yksin autoon. Autossa oli ikkunat kiinni, eikä lapsi saanut ovia auki. Normaalisti en olisi ehkä tilanteesta niinkään järkyttynyt, mutta tällä kertaa parkkihalli oli tuskaisen kuuma. Mittari näytti 35 astetta vaikka olimme varjossa. Ilma ei kiertänyt lainkaan. Suurimman järkytyksen aiheutti se, että kyseessä oli ison kauppakeskuksen parkkihalli. Vanhemman nopea kauppareissu ei ole mahdollinen hypermarketissa, jos sinne oli matka.

Lapsi huusi ikkunan läpi, että oli odottanut jo kauan vanhempia ja oli todella kuuma ja jano. Päädyin soittamaan hätäkeskukseen. Lähetin esikoisen kuopuksen kanssa takaisin kauppakeskukseen viilentymään ja käskin pyytää kuuluttamaan auton omistajaa heti parkkihalliin. Hätäkeskus otti soiton vakavasti ja kiittelivät, että olin jo ehtinyt toimia. Pyysivät, että voin jäädä tytön seuraksi siksi aikaa, kun saadaan apua paikalle. Tehtäväksi tuli tytön jututtaminen.

Minuutit vierivät. Aika tuntui ikuisuudelle. Kuitenkaan aikaa ei kulunut kuin 8 minuuttia soitostani hätäkeskukseen, kun vanhemmat oli tavoitettu ja he ilmestyivät autolle. Lapsi oli tajuissaan mutta janoinen, joten pelastusyksikköä ei tarvittu.

Hätäkeskus jututti vanhempia. Kertoivat, etteivät olleet lainkaan ajatelleet, että auto saattaisi parkkihallissa muuttua kuumaksi. Autossa oli kuitenkin ilmastointi. Niin, mutta eihän se ole päällä, kun auto on sammutettu. Vanhemmat olivat ajatelleet, että käyvät vain ihan nopeasti kaupassa. Pääsevät helpommalla, kun kiukutteleva lapsi saa jäädä autoon, jonne oli omasta toiveesta halunnut jäädä. Nopea kauppareissu oli kuitenkin venynyt vanhempien mukaan 15-20minuuttiin. Nyt lapsi oli nuutunut ja kauhuissaan. Olo kuitenkin helpottui, kun sai kylmää juotavaa ja autoon ilmastoinnin päälle. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä.

Olen joskus ajatellut, että voisin jättää lapseni autoon odottamaan, jos piipahdan vain ihan nopeasti kaupassa, postissa tai kioskilla. En kuitenkaan ole koskaan jättänyt lapsiani autoon, en edes talvella. Enhän voi jättää 1 vuotiasta tai 3 vuotiasta yksin. En edes hetkeksi. He ovat vielä liian pieniä. Eilinen tapahtuma sai minut ajattelemaan, etten tule koskaan jättämään lapsiani autoon yksin.

Sinä päivänä, kun he ovat niin isoja, että voin jättää auton avaimet turvallisesti heidän haltuun ja ovet auki, silloin he ovat tarpeeksi isoja olemaan yksin autossa, kun minä piipahdan kaupassa. Ei päivääkään aikaisemmin. Eli luvassa on minulla vielä monta hikistä ja ärtymyksen täyteistä kauppareissua, jotka tulen jatkossa käymään ilolla.

Oletko joskus harkinnut jättää lapsen autoon odottamaan? Minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi odottaa yksin autossa?

Helteisin terkuin, Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *