Hae
Koivulan Emäntä

Haaveissa loma perhe-elämästä – Aikaa parisuhteelle, aikaa itselle

Kuva: Pixabay

Viime kesän yhteisen kesäloman jälkeen aloin pohtimaan omaa lomaa. Kuinka toivoisin itselleni täydellisen loman, jossa olisi vain minä, hyvä kirja ja kahvia niin paljon kuin jaksaisin juoda. Tämä oli ensimmäinen kerta minun 16 vuoden äitiuran aikana, jolloin toivoisin lomaa perheestä. Ensimmäistä kertaa toivon täydellistä hiljaisuutta, ilman jatkuvia vaatimuksia ja minuuttiaikataulua, joka  pettää joka ikinen päivä.

Aloin haaveilemaan kuinka pakkaisin lasteni kamat kasaan ja veisin heidät jonnekin viikoksi tai edes yhdeksi viikonlopuksi, jolloin voisin lukea kirjaa, kävellä rauhallisesti hiljaisuudessa ja nauttia luonnon äänistä. Tai ainakin nukkua pitkään ja syödä aamiaista sängyssä. Olla vaan koko päivä, ilman ohjelmatoimiston virkaa ja täyttämässä jokaista toivetta tai vaatimusta.

Haaveiden kupla puhkesi ja ymmärrän haaveilevani mahdottomasta. Tässä hetkessä  ja elämäntilanteessa loma ei ole mahdollinen. Ehkä viiden vuoden päästä. Samalla kuoppasin haaveen, jossa viettäisin mieheni kanssa niitä kuuluisia lemmenlomia, joita kaikki parisuhdeterapeutit ja -valmentajat korostavat. Antamalla aikaa parisuhteelle, parannetaan suhteen laatua. Parisuhde kaipaa hoivaa.

”Antakaa aikaa toisillenne! Hoitakaa parisuhdetta! Lähtekää kahdestaan lomalle!”

Helppohan sitä on neuvoa. Toteutus on vain se toinen juttu. Ilmeisesti kaikki parisuhdeoppaat on tehty pariskunnille, jossa on laajat tukiverkostot ottamassa lapsia hoitoon. Ei toimi nämä vinkit perheelle, joka hoitaa itse kaiken. Aina. Olisikin virkistävää lukea sellainen parisuhdeopas, jossa ei ensimmäisenä kehoiteta lähtemään nautinnon täyteiselle lomalle vaan kerrotaan kuinka selvitä ruuhkavuosista ilman lastenhoitoapua.

Tyydyn tilanteeseen. Yritän nauttia hetkestä, kun pääsen karkaamaan esikoisen kanssa kahdestaan kaupungille. Sekä niistä päivistä, kun uhmakas kolmivuotias on isänsä kanssa mökillä ja minä olen kuopuksen sekä esikoisen kanssa kolmistaan kotona. Saan ihan pikkaisen hengittää ja ehkä varastettua hetken pidemmän kahvitauon kuin arjessa tavallisesti.

Haaveilen pienestä kaupunkilomasta esikoisen kanssa, ilman pienimpiä. Hetken lomasta ruuhkavuosista. Sitten taas jaksaa, kun saa edes yhden kokonaisen yön nukuttua.

Parisuhde saa odottaa. Se jaksaa kyllä odottaa, koska ymmärrämme tilanteen. Ja onhan meillä illat ja yön pimeimmät tunnit.

Katson vieressäni nukkuvia poikiani. Rakkauden tunne valtaa kehoni jokaisen sopukan. En ehkä osaisi ollakaan heistä lomalla. Haluan vain rutistaa entistä tiukemmin nuo ihanat lapseni syliini, kuulla heidän hengityksen ja tuntea painon sekä lämmön vasten kehoani.

Tämä on minun elämäni nyt. Olen sen valinnut, enkä kadu tippaakaan. Lomailla ehdin myöhemmin, minulla koko elämä aikaa. Lapset ovat pieniä vain kerran.

Terkuin, Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *