Hae
Koivulan Emäntä

Taapero vs. Teini – Kiukkukohtaukset

Sanotaan, että teini-ikä on rankka niin lapselle itselleen kuin vanhemmille. Teini-ikäisen hormonit hyrrää ja tunteet myllertää. Ollaan mukamas niin aikuista, mutta ei kuitenkaan. Asiat nähdään mustavalkoisina. Kaikesta tiedetään kaikki. Apua on hankala pyytää. Vanhemmat taas kokevat, etteivät saa enää kontaktia nuoreen. Toisinaan saatetaan sortua pitämään teiniä aikuisempana kuin tämä onkaan ja odotetaan tältä aikuismaista käytöstä. Teini ei osaa pyytää apua ja vanhemmat eivät osaa auttaa tai tukea teiniä oikein.

Taaperon toiminta ei kauheasti poikkea tuosta teinin toiminnasta. Taaperon tunteet menevät ja tulevat. Ensin ollaan raivon partaalla ja sitten taas rakastetaan. Asiat joko ovat tai eivät ole, yleensä kaikki on ei. Taapero haluaa tehdä kaiken itse ja hän osaa. Apua ei pyydetään vaan suututaan, kun taidot eivät riitäkään.

Esikoisen ollessa pieni koin uhmaavan taaperon äärimmäisen haastavaksi, minulle sanottiin ”Odota vaan, kun lapsesi tulee teini-ikään. Sitten tiedät mitä on haastava.”  Nyt meillä on kotona teini-ikäinen sekä se uhma-tuhma taapero. Ja ai, että meillä on kivaa. Joka ikinen aamu alkaa kiukkukohtauksilla. Ja joka ikinen päivä päättyy kiukkukohtauksiin. Olen oikein loistavassa tilanteessa, jossa voin verrata ihan käytännössä kumpi on pahempi: teinikiukku vai taaperokiukku. Katsotaan kumpi voittaa. Kerronpa meidän tyypillisen arkiaamun tapahtumat ja sitten voimme pohtia onko teini-ikäisen kiukuttelu oikeasti pahempaa.

TAAPERO

-> Herää silmiä hieroen klo7 ja on kova pissahätä

En halua mennä pissalle

En halua pissata pottaan

-> Kun pissalle on vihdoin päästy, pitäisi saada ruokaa. Tarjotaan eri vaihtoehtoja

En syö leipää. En halua puuroa. En halua jogurttia.

-> Menee katsomaan lastenohjelmia

MULLA ON NÄLKÄ! 

-> Tarjotaan uudelleen  lempijogurttia

En halua syödä tätä! Haluan leivän!

-> Vie jogurtin takaisin jääkaappiin

-> Saa leivän, syö vain päälliset leivästä

Haluan puuroa!

-> Saa puuroa ja antaa puuron koiralle

Tää lautanen on ihan väärä! Puuro maistuu pahalle!

-> Aamupalan jälkeen pitäisi pukea

En pue! Haluan lastenohjelmat!

-> Luvataan lastenohjelmat jos ensin pukee

En halua tätä paitaa!

-> Haluaa paidan, joka on pesussa. Lopulta päästään kompromissiin.

-> Haluaa pukea itse, mutta ei saa käsiä hihoihin, joten alkaa heittelee paitaa ja juoksee taloa ympäri

Haluan pukea itse! En tarvii apua! Mee pois!

-> Lopulta itkupotkuraivareiden jälkeen äiti saa auttaa.

-> Ryhmä Hau ehti loppua, joten uusi itkupotkuraivari alkaa

Sä oot tyhmin äiti ikinä!

-> Lastenohjelmien loppuminen on totta kai äidin vika.

Ennen kuin päästään ulos, ehditään kiukutella vielä seuraavista asioista: hampaiden pesu, sängyn petaus ja ulkovaatteiden pukeminen. Ja kello on vasta 9.00.

TEINI

-> Herää kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä ja lukkiutuu vessaan

-> Käydään koputtelemassa vessan ovella, sillä muidenkin pitäisi päästä vessaan pesulle

Menkää nyt pois sieltä koputtelemasta! Eikö täällä saa olla missään rauhassa?

-> Ollut lukittuna vessassa yli tunnin

-> Tulee ovet paukkuen vessasta ja lukittuu omaan huoneeseen

-> Tiedustellaan tuleeko syömään aamupalaa

Syön jos syön! En ainakaan teidän kanssa.

-> Tulee lopulta seisten syömään mandariinin keittiöön, samalla mulkoilee aamupalapöydässä olevia pikkusisaruksiaan

-> Syötyään lukkiutuu takas omaan huoneeseen

-> Kouluun lähtö lähestyy ja teini edelleen huoneessaan, joten mennään koputtamaan

Ei tarvii tulla koputtelemaan! Osaan kyllä itse lähteä!

-> Lähtee 10min liian myöhään

No, nyt mä myöhästyn! Se on sun vika! Että sä oot tyhmä!

-> Lähtee ovet paukkuen

Eipä tuo teinin ja taaperon kiukkuaminen paljoa eroa toisistaan. Kummassakin lopputulema on, että äiti on tyhmä ja on äidin vika, ettei asiat mene niin kuin haluaisi.

Mielipiteeni ei kuitenkaan ole muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että taaperon kiukkuaminen on raskaampaa kuin teini-ikäisen. Se on kokonaisvaltaista, mikä näkyy, kuuluu ja tuntuu. Teinin kiukku on enimmäkseen hiljaista mökötystä ja ovien paiskomista, siivitettynä ajoittaisina silmien pyörityksinä ja mulkaisuina. Tosin hiljaisuus tai oikeammin puhumattomuus repii rintaa ja aiheuttaa huolta. Mutta eihän tässä elämässä muuta voi kuin toivoa parasta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *