Hae
Koivulan Emäntä

Joulun hintalappu

Puhutaan pieni hetki rahasta. Tämä on ikävä aihe, eikä siitä puhuminen sovi suomalaiseen kulttuuriin, jossa raha-asioista pysytään visusti hiljaa. Raha on kuitenkin asia, joka monella on mielessä, varsinkin joulun alla.

Kaikki tietävät, että joulu maksaa. JA PALJON! Tai ainakin niin paljon kuin sitä rahaa on pankkitilillä ja/tai luottokorteilla katetta. Onneksi veronpalautukset (jos niitä saa) helpottaa tilannetta ainakin jonkin verran. Veronpalautuksista huolimatta joulu tulee kalliiksi, kun ostellaan lahjoja (toisinaan ihan liikaa) sekä hieman spesiaalimpaa ruokaa kuin normaalina arkena tai pyhänä. Rahaa saa palamaan erilaisiin koristeisiin, kortteihin sekä sisustustuotteisiin, jos oikein villiksi heittäytyy ja katetta tai credittiä riittää. Jos oikein tarkasti kuuntelee, voi kuulla kaupan kassan kilahtelevan jo valmiiksi pelkästä ajatuksesta.

Minä rakastan joulua. Olen häpeilemättä täysverinen jouluihminen. Haalin erilaisia koristeita, valoja ja kynttilöitä. Rakastan näpertää erilaisia paketteja ja tietysti ostella lahjoja, ehkä vähän liikaakin. Niin ja sitten se ruoka sekä ne kaikki ihanat joulusuklaat ja leivonnaiset. Kaikkea pitää olla ja paljon, ettei vaan lopu kesken.

Viime vuonna pelkästään meidän joulupöytä maksoi yli 300€. Miettikää, viisihenkinen perhe ja saatiin kolmen päivän ruokiin ja juomiin laitettua sellainen summa. Ihan älytöntä! 

Viime joulun hintalappu sai meidät hieman säikähtämään ja pohtimaan jälleen kerran kulutustottumuksiamme. Vastaisuudessa yritämmekin hieman tarkemmin pohtia mihin laitetaan rahaa ja kuinka paljon. Meillä rakastetaan syödä ja laittaa hyvää ruokaa, joten siitä emme ole valmiita tinkimään jatkossakaan. Meidän perheen mielestä koko joulun kohokohta on ehdottomasti notkuva herkkupöytä. Eli se summa pitää vain hyväksyä ja vaikka säästää kesäkuulta alkaen, että jouluna voidaan syödä.

Joululahjojen hankinta on hauskaa, mutta laskun maksaminen todella karvasta. Olen huomannut, että vuosien saatossa lahjojen hinnat ja määrät ovat vain kasvaneet. Tulee kummilapsia, omien lapsien kummeja, lastenhoitajia, uusia sukulaisia sekä läheisiä ystäviä, joita haluaa (tai pitää) muistaa. Pienikin lahja maksaa ja lisähintaa tulee, jos lahjan joutuu postittaa. Nopeasti pienikin lahja maksaa 20-25€ kaikkine kuluineen.

Laskimme juuri mieheni kanssa, että tänä vuonna meidän pitäisi ostaa 25 ihmiselle joululahja, mukaan lukien omat lapset. Jos jokainen saa yhden lahjan ja lahjan arvo on keskimäärin n. 40€, se tekee 1000€. Todellisuudessa meillä varmasti tulee palamaan tuo 1000€ jo pelkästään oman perheen lahjoihin ja jäljelle jää ne 20 lahjan saajaa. Saa nähdä miten selvitään laskusta.

Lahjojen antaminen tuottaa onnea ja iloa, mutta entä jos siitä meinaa mennä vararikkoon? Voiko lahjojen määrää karsia? Kenelle kaikille lahja tulisi ostaa? Voiko ostaa vain omalle kummilapselle, mutta unohtaa tämän sisarukset? Entä jos lapsen kummilla on lapsia? Tuleeko heille ostaa lahja, jos kummia muistaa paketilla? Entä jos saat lahjan henkilöltä, jolle et ollut ajatellut ostaa lahjaa? Tuleeko ostaa vastalahja? Tämä on dilemma, jonka kanssa painin joka vuosi.

Entä paljonko sen lahjan tulee oikeasti maksaa? Voiko hintaa edes määritellä? Käykö itsetehty lahja? Tai kirpputorilta hommattu? Tulisiko aina ostaa toivelahja? Entä kun lapsille tulee ikää, niin tuleeko lahjan hinnan nousta iän mukana?

Olen aina ajatellut, että tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Minulle sillä lahjan hinnalla ei ole väliä. Lahja saa olla itsetehty tai ostettu kirpputorilta. Kaikki käy, en nirsoile. Niin kuin mummi sanoisi:

”Ei ole katsominen lahjahevosen suuhun.”

Mutta ajattelen myös, että en halua meille ns. turhia lahjoja. Sellaisia, joilla ei ole meillä mitään käyttöä, vaan joutavat kierrätykseen heti joulun jälkeen. Tässä tilanteessa toivoisin, että lahja olisi jätetty ostamatta tai tilalla olisi suklaata (aina takuuvarma menestys) tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen meidän nimellä. Tällä ajattelumallilla saan tuhlattua lahjoihin joka vuosi todella suuren summan, sillä aikuisten ja teini-ikäisten lasten kohdalla turvaudun aina lahjakorttiin tai herkku/hemmottelukoreihin ja pienemmille ostan sen toivelelun tai -kirjan.

Joulun hintalappuun voimme lisätä matkustuskulut sukulaiselta toisella ja lahjan lisäksi viemisiksi ostetut kukat ja suklaa. Riittääkö tähän kaikkeen kuukauden palkka? Osamaksut, maksuajat ja luottokortit huijaavat tuhlaamaan enemmän kuin olisi ehkä varaa. Jos rahaa ei ole niin ainahan voin ostaa luotolle. Joulun laskua maksetaan vielä kesäkuussa. Lainarahalla ostettu kerää korkoa joka kuukausi, jolloin lahjan hinta nousee. Joulun hintalappu saattaa salaa nousta tähtitieteelliseksi.

Tänä vuonna aion olla suunnitelmallisempi. Minun on pakko, sillä puolikasta työaikaa tekevällä kolmen lapsen kotiäidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa. Merkkaan kännykän muistivihkoon kuinka paljon olen tuhlannut ja minne. Olenko ostanut laskulla ja onko korotonta vai korollista lainaa? Näin pysyn ehkä edes vähän kärryillä paljon olen tuhlannut. Samalla ehkä opin jotain omasta ostokäyttäytymisestä. Paino sanalla EHKÄ.

Mikä on täydellisen joulun hinta? Riittäisikö kuitenkin vähempi? Vai onko joulu kuitenkin se hetki milloin haluaa antaa kaikkensa ja on valmis muutoin elää niukemmin? 

Minä kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Kerran vuodessa haluan muistaa läheisiä ja mielellään erittäin mieluisalla yllätyksellä. Onneksi oli black friday ja cyber monday, joten osa lahjoista on jo hoidossa. Ja jos oikein uhkarohkeaksi heittäytyy, alet alkaa luultavasti jo päivää kahta ennen aattoa jolloin voi toivelahjoja löytää todella hyvällä alella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ainakin näin toivoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *