Hae
Koivulan Emäntä

Kuukauden herkkulakko päättyi ahmimiskohtaukseen

*Sisältää mainoslinkkejä

1.1 alkoi minun herkkulakko. Alku oli aivan loistava. Mielitekoja tuli ja meni. Mutta ei kuitenkaan mitään kovin voimakasta himoa syntynyt. Tammikuun lopulla aloinkin jo pohtimaan, näinkö helppoa tämä kaikki oli. Fiilistelin ajatuksella, että tästä tuleekin pysyvä elämäntapa.

Popcorn juustokakku

Taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Puolitoista viikkoa sitten herkkulakko päättyi kuin seinään. Vastoinkäymiset, kiire ja väsymys sysäsivät minut takaisin tuttuun tapaan lohduttautua makealla.  Ensin maistoin jäätelöä. Sitten suklaapatukka kassajonosta mukaan matkaevääksi. Lopulta huomasin valikoivani lauantaikarkkeja. Ja sillä tiellä taas ollaan.

Aloin kiertää tuttua kehää. Herkuttelen, josta seuraa syyllisyys ja masennus. Herkuttelen, nostaakseni mielialaani ja taas vajaan takaisin itsesyytöksiin.

Viime viikolla aloin lueskelemaan Katarina Meskasen ”Pysäytä tunnesyöminen” kirjaa, jolloin tajusin viimein mikä minun ongelmani oli. Olin asettanut itselleni liian korkeat tavoitteet. Kielsin itseltäni kaiken. Ja kun en pysynyt omissa vaatimuksissani, aloin rankaisemaan itseäni.

Karkkipäivä takaisin käyttöön

Herkkulakko on nyt historiaa. Jotain hyvää se kuitenkin poiki. Ymmärsin olevani totaalisen koukussa sokeriin. Huomasin, että sokeri liiallisesti nautittuna, aiheuttaa väsymystä sekä ärtyneisyyttä. Ja tätä olotilaa haluan välttää, joten ei enää jokapäiväistä herkuttelua.

Liian kovat ruokavaliot eivät minun juttu. Mitä enemmän kiellän itseltäni asioita, sitä todennäköisemmin repsahdan ja takaisin ruotuun pääseminen kestää. Nyt on mennyt melkein kaksi viikkoa ennen kuin jälleen yritän rajoittaa sokerikoukkuani ja opetella syömään oikein. Ehkä joku päivä taidan tämän.

Pysäytä tunnesyöminen kirja saatu arvostelukappaleeksi Tuuma-kustannukselta

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *