Hae
Koivulan Emäntä

Vieraskynä: Kolmikantaneuvottelussa

Olen elämäni aikana ollut kerran kolmikantaneuvottelussa. Tilanne oli melko tylsä. Olin saanut ms-tauti diagnoosin ja työnantajani halusi tietää miten se vaikuttaa työkykyyni. Mitä ilmeisemmin esimiehelläni ei ollut aavistustakaan millainen sairaus oli kyseessä. Kolmikantaneuvottelusta päätellen voisin kuvitella hänen luulleen minun muuttuneen yhdessä yössä täysin invalidiksi, joka ei enää kykene mihinkään.

Minun kolmikantaneuvottelussa äänessä olikin lähinnä lääkäri, joka selvensi millainen sairaus on kyseessä. Samassa neuvottelussa todettiin minun olevan täysin työkykyinen ja kykenen tekemään työtäni. Itse olen vastuussa työn kuormituksesta ja minun vastuullani on kertoa, jos koen kuormittuvani liikaa, jolloin palaamme asian eteeen uudelleen. Oma kokemukseni neuvottelusta oli positiivinen. On osannut aavistaakaan, ettei kaikilla ehkä menekään neuvottelut yhtä hyvässä hengessä.

Manta kertoi tammikuussa, kuinka työ sairastuttaa hänet. Työpaikalla tapahtuva kiusaaminen oli edennyt siihen pisteeseen, että Mantan työkykyä arvioitiin kolmikantaneuvottelussa. Lukijat toivoivat saavansa tietää, miten Mantan on käynyt. Nyt reilu kuukautta myöhemmin Manta sai kirjoitettua omia kuulumisiaan.

Kuva: Pixabay

Mantan kolmikantaneuvottelu

”Hei Kati,

Pitkästä aikaa. Viime ajat ovat menneet samaan aikaan niin nopeasti kuin sumussa. Arki on ollut samaan aikaan helppoa ja samalla vaikeaa ja suorittamista.

Jokin aikaa sitten olin kolmikanneuvottelussa, joka osoittautui täydeksi fiaskoksi. Koska olin tuntenut itseni työpaikkakiusatuksi, olisin halunnut, että asiat oltaisiin soviteltu. En ollut mitenkään yllättynyt, ettei työnantajani suostunut sovitteluun.

Olimme sopineet tapaamisen aamupäiväksi, jossa olin minä, esimieheni, hänen esimiehensä sekä työterveyshuollosta psykologi ja lääkäri. Alusta alkaen tapaaminen meni minun tekemisten ja tekemättä jättämisten ruotimiseksi. Minulle kerrottiin, kuin _huono_ työntekijä minä olen. Kuinka minä en osaa, enkä tee töitäni ja niistä töistä mitkä teen on vain valittamista. Muodostuin hetkessä täysin kelvottomaksi työntekijäksi työpaikallani. Lisäksi kuulin, etten osaa käyttäytyä, minun kanssani ei voi keskustella eikä kukaan muu ole tehnyt väärin ja kaikki on vain minun pääni sisällä. Tunteeni kuumenivat hetkessä ja olin juuri saamassa varoituksen epäasiallisesta käytöksestä, kun suustani pääsi sammakko:

”Ei tarvitse, tämä oli tässä, minä en tule enää tänne töihin. Ikinä”

Pelkoni

Kuva: Pixbay

Järkeni sanoi, että olen tyhmä; eihän minulla ole jatkosuunnitelmaa! Ei kokoaikaista työtä, karenssi työttömyystukeen, ei tässä ole järkeä. Tunteeni sanoi, että tein täysin oikean ratkaisun. Toki olisin voinut jatkaa sairauslomaa ja olla poissa töissä. Mutta, hyvin äkkiä tajusin myös, etten voisi elää sen pelon kanssa, että joutuisin enää ikinä palaamaan työpaikkaani. Kävin samana päivänä tyhjentämässä kaappini ja jätin avaimet.

Heti, kun olin sulkenut oven selkäni takana, tunsin itseni helpottuneeksi. Tuntui kuin kokonainen vuori olisi vierähtänyt harteiltani. Eikä mennyt kuin pari päivää, kun sain viimein nukuttua täydelliset yöunet. Nukuin lähes 14 tuntia putkeen. Vaikka järki sanoi tilanteessa mitä tahansa, lopulta kuitenkin tunteet voittivat ja niiden kautta valitsin itseni ja oman hyvinvointini.

Päädyin tekemään keikkatöitä, joita voisi olla enemmän. Toisaalta työuupumuksesta kärsivälle ihmiselle osittainen työaika on hyvä ratkaisu. Taloudellisesti stressaavaa, mutta koen sen olevan mielelleni sopivaa. Vielä kun joku kaunis päivä saisi itseään niskasta niin paljon, että miettisi, miten sitä oikeasti korjaisi elämänsä edes askeleen lähemmäs kohti tavallista.

Rakkaudella, Manta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *