Hae
Koivulan Emäntä

”Se on Pride, joka tekee niitä homoja!” – Seksuaalioikeuksien puolesta ja vastaan

Pride-viikko starttasi eilen.  Jo ennen tapahtuman kick off:ia tunteet alkoivat kuumeta. Tapahtumaan ylistettiin ja haukuttiin. Oltiin puolesta ja vastaan. Aiheuttipa tapahtuma taas kirkosta eroamisia. Tällä kertaa siksi, kun kirkko julistautui Pride-viikon viralliseksi tukijaksi.  Tekipä kirkko sitten miten päin tahansa, ei se tunnu voittavan.

Kuva: Pixabay

Olen aina pitänyt Pride-tapahtumista. Juhlitaan erilaisuutta ja lupaa olla oma itsensä. Se on vapauttava ja ilon tapahtuma, täynnä hyväksyntää. Tiedostan kuitenkin hyvin, etteivät kaikki jaa näkemyksiäni tapahtumasta, muuta joka kerta ihmettelen ihmisten vastusta.

Toi Pride hössötys pitäs kieltää kokonaan! Se syöttää ihmeellisiä ajatuksia nuorille ja tekee niistä homoja. Keksitään jotain niin älytöntä, että halutaan olla toista sukupuolta. Sairasta, sanon minä!

Olen koko työikäni tehnyt töitä syrjäytyneiden ja vähemmistöjenh kanssa. Maailman katsomukseni on vuosien saatossa hieman vääristynyt. Se mitä pidän normaalina ja itsestään selvyytenä ei sitä aina olekaan. Ei ainakaan kaikille.

Tämän vuoksi jouduin aivan sanattomaksi kahvipöytäkeskustelussa, jossa pohdittiin nuorten määrätietoisuutta ja suvaitsevaisuutta sekä rohkeutta olla erilainen. Toista se oli omassa nuoruudessa, kun pyrittiin hampaat irvessä mahtumaan muottiin. Sainkin yllätyksekseni kuulla, että ne vanhat ajat toivottiin takaisin. Ne, jossa ei pidetty älyvapaita marsseja seksuaalioikeuksista, eikä pidetty meteliä luonnon vastaisesta toiminnasta.

Kahvi alkoi maistua kitkerälle. Sanoja ei tullut, vaikka aivot huusivat, että sano nyt jotain äläkä leiki kalaa siinä.

Kiusallisen ajan jälkeen kuulin itseni kuiskaavan, että kai seuralaiseni tietää, että Pride on ihmisoikeustapahtuma. Sen tarkoitus juhlia sitä, että jokainen voi olla sellainen kuin on ja olla ylpeä siitä.

Päälleni oksennettiin, että Pridella ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Sen tarkoitus on sekoittaa nuorten päät ja saada aikaan hulluja ajatuksia.

Varovasti yritin tiedustella, että eikö keskustelukumppanini mielestä seksuaalivähemmistöillä tulisi olla oikeuksia?

Sain kuulla, että jokainen saa olla sellainen kun on, mutta kunhan sitä ei esittele toisille.

Valikoi taistelusi

On taisteluja, jotka voit voittaa ja on taisteluja, joihin ryhtymällä et saa muuta aikaiseksi kuin paskaa niskaasi. Tämä oli juuri tuollainen jälkimmäinen taistelu. En voi muuttaa millään sanomisellani ihmisen mielipidettä, joka kieltäytyy täysin katsomasta laatikon ulkopuolelle.

Jälkeen päin ajattelen, että olisiko minun kuitenkin pitänyt sanoa jotain? Olisiko minun pitänyt yrittää selittää Priden tarkoitusta? Olisiko minun pitänyt yrittää kertoa tietämättömyydestä ja sen vaikutuksesta negatiiviseen suhtautumiseen? Olisiko minun pitänyt kertoa, että seksuaalista suuntautumista ei voi toiselle tyrkyttää vaan se on meihin syntymässä jo rakennettu, eikä sitä ulkopuolinen voi muuttaa?

Käyn mielessäni keskustelua läpi uudelleen ja uudelleen. Joka kerta hämmennyn. Voiko tosiaan joku vuonna 2019 ajatella noin suppeasti? Joku, joka ei ole edes vielä keski-ikäinen? Pakko myöntää, että asiaa olisi helpottanut huomattavasti, jos keskustelu kumppanini olisi ollut perinteinen konservatiivinen eläkeläinen.

Sateenkaaritähti | GRIMM'S

Aiheuttaako pelko ja tietämättömyys vastusta?

Onko seksuaalioikeuksien voimakkaaseen vastustamiseen syynä todella pelko ja tietämättömyys? Vastustammeko sitä, mitä emme tunne? Vai onko ennemmin kyse siitä, että emme oikein ole varmoja itsestämme ja koemme erilaisuuden uhkana omalle olemiselle? Vai onko vastustus opittua?

Yritän ymmärtää ajatusta siitä, että lisätieto seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta aiheuttaisi homoutta tai halua olla jotain muuta sukupuolta. Vaikka kuinka yritän, en saa ajatuksesta kiinni miten lisätieto ja laajempi ymmärrys voisi aiheuttaa synnynnäisen seksuaalisuuden muuttumisen toiseksi. Anteeksi huono vertaus, mutta emmehän me ryhdy alkoholisteiksi taikka mielenterveysongelmaisiksi, kun saamme niistä lisätietoa.

Lisätieto ja ymmärrys ennemmin auttaa niitä, jotka pohtivat omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaaa, joka poikkeaa valtaväestöstä. Auttaa hyväksymään itsensä ja olemaan sinut. Tieto, että on muitakin ja tunteille on nimi on huojentavaa. Sitä ei ollakaan niin erilaisia, on muitakin.

Pride-viikko kirvoitti minut viime vuonnakin kirjoittelemaan. Silloin tarkastelin asiaa ystävieni kautta. Kerroin heidän ajatuksia tuntemuksia Priden osallistumisesta sekä kommentointia heidän ympärillä. Ensi vuonna toivottavasti kirjoitan vain, että Pride-viikko alkoi ja elämä hymyilee. Tai ainakin joskus tulevaisuudessa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *