Hae
Koivulan Emäntä

Ilon ja onnen vastapainona suru ja viha

Ilon ja onnen kuorrutuksena on suru ja viha. Tämän opin lapsena ja aikuisuus vain vahvistanut asiaa. Ja sitä tämä kesä tai oikeammin vuosi on tarjoillut, enemmän ja vähemmän.  Joskus sitä toivoisi, että voisi elää viikon tai edes päivän ilman tunteita. Voisi vain olla tuntematta niin kovasti.

HerkKätunteinen kokee asiat voimakkaammIn

Olen luonteeltani herkkätunteinen. Tunnen voimakkaasti ilon ja onnen sekä rakastan täysillä. Viha vetää sanattomaksi ja suru meinaa musertaa jalkoihinsa. Elämän kolhut näkyvät arjessani herkästi, sillä ne yrittävät suistaa raiteiltaan.

Lapsesta asti olen ollut herkkävaistoinen. Nappaan herkästi itseeni ympärillä vellovia tunteita. Aistin tilanteita voimakkaasti. Sanotaan, että lapset vaistoavat kaiken mitä perheessä tapahtuu vaikka ikävät asiat heiltä piilotetaan. Ja kyllä se näin on. Mutta niin myös vaistoaa aikuinenkin, jos toisella ei ole kaikki hyvin tai sanat eivät vastaa elekieltä.

Nuorena usein ihmettelin, miksi ihmeessä mailmassa pitää olla vihaa ja surua, kun tiedämme ilon ja onnen olevan tunteista parhaimmat. Tätä pohdin useasti, kunnes ymmärsin vastauksen merkityksen.

Mihin tunteita tarvitaan?

Jotta ihminen huomaisi ilon ja onnen hän tarvitsee vastakohdaksi surun ja vihan. Muuten koettu tunne ei ole merkityksellinen tai oikeammin erityinen. Tunteet olisivat samaa puuroa. Elämä olisi tasapaksua.

Tunteiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on kertoa meille, mikä on meidän hyvinvointimme kannalta tärkeää. Tunteet saavat meidät hakeutumaan läheistemme seuraan ja huomaamaan ympäristön vaaroja. Tunteet ovat mukana kun teemme päätöksiä ja ratkomme ongelmia, vaikka kuinka yritttäisimme työntää ne syrjään.

Ilman surua ja vihaa en tietäisi mitä ilo ja onni on. Olen kiitollinen näistä tunteista vaikka ne toisinaan tuntuvat musertaville. Näillä tunteilla on ollut suuri merkitys perheen pyörittämisessä ja arjenhallinnassa.

Kun olin pieni, toivoin usein joulupukilta, että se veisi surun ja kaiken ikävän pois maailmasta. Näin ei tietenkään käynyt. Mutta opin aikuistuessani hallitsemaan myrskyäviä tunteitani. Opin olemaan ottamaan asioita itseeni niin voimakkaasti ja opin käsittelemään surua ja vihaa.

IloN, surun, onnen ja vihan tasapainottElua

Vaikka olen oppinut hallitsemaan tunteita, niin edelleen ne saattavat yllättää. Tänä vuonna on elämään mahtunut tunteiden kaikki kirjo ja ne ovat hieman pelästyttänyt voimakkuudellaan. Mutta olen iloinen, että voin tuntea, sillä työssäni olen myös nähnyt mitä tunteettomuus tai tunnekylmyys voi aiheuttaa.

Niin kuin tämä pieni ihminen, laitan kädet taskuun ja lähden rohkeasti valloittamaan seuraavaa peltoa. Katson mitä tunteita sieltä löydän. Tällä pellolla kohdattiin ilon ja onnen tunteet yhdessä.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *