Hae
Koivulan Emäntä

Millainen koiraihminen on Koivulan emäntä? – Koira ystävän korvikkeena

Olen täysiverinen koiraihminen. Minulla on ollut koiria oikeastaan aina. Yleensä kaksi kerrallaan. Koirat ovat olleet minulle aina enemmän kuin koiria. Ne ovat olleet perheenjäseniä, ystäviä, selviytymiskeino sekä elämäntapa. En tiedä missä olisin tänä päivänä ilman koiria. Rehellisesti, en tiedä olisinko edes hengissä. Ainakin elämäni olisi hyvin toisenlaista, se on varmaa.

Elämäni ensimmäisen oman koiran sain ollessani 13 vuotias. Oli meidän perheessä ollut koiria, mutta ne eivät olleet minun. Ensimmäisen koirani nimi oli Guru ja hän oli paras ystäväni yli 10 vuoden ajan. Gurun jälkeen oli elämässäni puolen vuoden tauko, jolloin minulla ei ollut koiraa. Olin hukassa. Joten päädyimme pian hommaamaan uuden koiran ja sen jälkeen emme ole eläneet päivääkään ilman koiraa.

Lasten synnyttyä olemme aina aika ajoin pohtineet, että kun rakas lemmikkimme jättää meidät, emme ota uutta tilalle. Haaveilemme siitä, kuinka olisi helppoa reissata ja mennä niin kuin tykkää, kun ei tarvitse miettiä kuka lenkittää koirat ja mistä niille mahdollisesti saa hoitopaikan. Pakkohan se on myöntää, että olisihan se elämä huomattavasti helpompaa ilman koiria, mutta ehdottamasti se olisi tylsempää.

Millainen koiraihminen on koivulan emäntä?

Millainen koiraihminen olen? Tätä kysymystä minulle on esitetty useasti. Lähdetään pohtimaan asiaa minun koiravalinnoista. Elämäni aikana minulla on neljää eri rotua: saksanpaimenkoira, dobermanni, valkoinenpaimenkoira ja koirasusi. Pidän koiran kokoisista koirista, jotka ovat omaavat miellyttämishaluisen luonteen, mutta ovat kuitenkin omanlaisia yksilöitä.

Koirani ovat olleet aina valmiita kaikkeen. He ovat olleet iloisia, kun tulen kotiin ja tulevat heti tervehtimään ja rapsutettavaksi. En tunne koskaan oloani yksinäiseksi, kun koirani ovat vierellä.

Vivas on julkaissut jutun, jossa listataan 21 merkkiä mistä tunnistaa kuuluvan koiraihimisiin. Juttua lukiessani alkoi naurattaa. 21 kohdasta 19 osui ja upposi minuun. Minulla on taskut täynnä koirankakkapusseja ja nameja. Rahapulassa olen kaikkein eniten huolissani koirien ruuasta ja silloinkaan en tyydy ostamaan heille halpisruokaa, vaan juuri sitä mikä on heille parasta. En ole koskaan ollut huolissani bakteereista jos koira nuolee minun tai lasten naamoja, mutta jos jossakin on liikkeellä flunssaa tai vatsatautia kartamme paikat suosiolla ja pestään hysteerisesti käsiä. Puhun paljon koiristamme ja usein minut tiedetään koiran perusteella, mutta samoin myös minä tunnistan ihmiset koirien kautta.

Eniten naurua aiheutti kohta 7, jossa todetaan: ”Puhuttelet helposti muita käskemällä. Istu! Odota! Ei! Saa ottaa!” Juuri näin minä toimin. Varsinkin kun puhun lapsilleni tai miehelle.

koira ystävän korvikkeena

Harvat tietää, mutta minun on hankala ystävystyä ihmisten kanssa. Olen kokenut useita pettymyksiä ystävyyssuhteissa elämäni varrella. Ystävät ovat osoittautuneen olevan ystäviä, niin kauan kuin hyötyvät itse suhteesta tai ovat alkaneet puhumaan pahaa ja juoruamaan selän takana. Osa ystävistä ovat jättäneet, kun olen kohdannut haastavia asioita elämässäni ja se on ollut heille liikaa. Elämäntilanteet ovat  ajanneet erilleen, jolloin ystävyyssuhteet ovat katkenneet luonnollisesti.

Ystävyyssuhteet ihmisten välillä on hankalia ja mutkikkaita. Niihin vaikuttaa monet tekijät. Koiran kanssa on helpompaa ja suoraviivaista. Se ei kieroile selkäsi takana, eikä hylkää tiukan paikan tullen Se on sinun ystäväsi aina. Koirissa erityisesti ihailen heidän uskollisuuttaan, ystävällisyyttä ja sosiaalisuutta. Se on käsittämätöntä, miten koira kiintyy ihmiseen ja haluaa miellyttää tätä kaikessa. Nämä ovat varmasti asioita, minkä vuoksi tunnun korvaavan ystävyyssuhteet koiralla. Minun on helpompi luottaa koiraan kuin ihmiseen. Pelkään niin kovasti pettyväni.

Nyt tietenkin moni ajattelee, ettei koira voi korvata oikeaa ihmissuhdetta. Ei, ei se voikaan. Mutta se voi helpottaa yksinäisyyttä. Koiran avulla voit ylläpitää sosiaalista elämää, kun se pakottaa sinut ylös sohvan nurkasta ulos lenkille ja ihmisten ilmoille. Sitä ei koskaan tiedä mitä siellä ulkona tulee vastaan. Vaikka uuden ihmisystävän.

Lukusuositus: Röyhkeyskoulu

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen saanut viime aikoina useita lukusuositus -pyyntöjä. Lukijat ovat laittaneet minulle viestiä ja kysyneet, mitä luen opintoihini liittyen sekä vapaa-ajalla. Luenko jotain todella mielenkiintosta? Monet minut tuntevat tietävät minun olevani lukutoukka. Minulla on usein kolmekin kirjaa kesken, joita luen sekaisin aina fiiliksen mukaan. Lisäksi luen lapsilleni todella paljon lastensatuja ja -romaaneja sekä pienempiä kuvakirjoja. Joka viikko tulee luettua useita kirjoja.

Äänikirjat

Ensimmäisen kerran sain noin puolivuotta sitten pyynnön tehdä blogiini lukusuositus osion. En kuitenkaan ole saanut sitä aikaiseksi vaikka ajatus houkutti. Ongelmaksi koitui se, että ajattelin ettei minun kirjamieltymykseni palvele ketään ja onko minulla ylipäätään mitään sanottavaa lukemistani kirjoista. Viime aikoina olen alkanut muuttaa ajatusta tästä, sillä olen lukenut todella monta erittäin hyvää kirjaa, joista olen enemmän kuin innoissani. Esimerkiksi aiemmin tässä kuussa vinkkaamani ”Pysäytä tunnesyöminen” oli todella loistava kirja, jonka lukeminen edottomasti kannattaa. Se avasi ainakin minun silmäni.

Joten tästä eteenpäin alkaa aika ajoin ilmestymään lukusuositus -avainsanan alle erilaisia lukusuosituksia. Aina, kun saan käteeni mielestäni loistavan kirjan tulen siitä kertomaan oman mielipiteeni. Lukusuositus voi olla meidän lapsia puhuttava lastenkirja, elämäntaito-opas, romaani taikka tietokirja. Nämä voivat olla äänikirja taikka tavallinen kirja. Mitä vain.

Röyhkeyskoulu

Muutama viikko takaperin sain Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleen Jenni Janakan Röyhkeyskoulu. Tämä kirja osui ja upposi. Kirjaa lukiessa eteenpäin ymmärrän mitkä asiat ovat aina olleet minun menestykseni esteenä. Kirjasta löytyvien tehtävien tekeminen on tuntunut äärimmäisen työläälle ja kaikkia en ole uskaltanut tai edes voinut toteuttaa. Mutta jo tehtävien lukeminen ja niiden vaativuuden ymmärtäminen on saanut minut tiedostamaan itsestäni ja omasta toiminnastani uusia asioita.

Olen aina tiedostanut, että olen ns. kiltti tyttö. Haluan olla toisille mieliksi, minun on vaikea sanoa ei ja kritiikin kestäminen tuntuu toisinaan aivan sietämättömälle. Kirjan tehtävä nro. 21 sai minut pohtimaan asioita taas entistä syvällisemmin.

Kun lupaudut tekemään toiselle jotain, pysähdy miettimään, teitkö sen siksi, että halusit vältellä mahdollisia ikävyyksiä tai epämukavaa hetkeä, jonka kieltäytyminen olisi aiheuttanut?

Niinpä niin, kirja vahvistaa tosiasiaa minusta. Välttelen epämukavia hetkiä ja konflikteja, joten suostun tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Kiltti tyttö ei pääse pomoksi

Röyhkeuyskoulu -kirja on meille kaikille kilteille tytöille, jotka haluavat elämältään hieman jotain muutakin tyytyä tilanteeseensa ja miellyttää muita. Vaikka olemme oppineet, että vaatimattomuus on kaunista, se ei kuitenkaan vie meitä eteenpäin työuralla. Sanonnassa ”Kiltti tyttö ei pääse pomoksi” on vinha perä. Kun mietimme millä sanoin kuvaamme pomoja, niin sieltä ei löydy sanaa kiltti. Pomot ovat itsevarmoja, jämäköitä, ilmaisevat itseään sujuvasti, eivätkä pyytele turhaa anteeksi.

Röyhkeyskoulu kirjassa on loistavia havaintoja naisten elämästä ja asemasta työmarkkinoilla, miksi me emme edelleenkään pärjää työmarkkinoilla vaikka elämme niin kutsutussa tasa-arvon maassa sekä miten historia edelleen vaikuttaa meidän ajatteluun ja toimintatapaan. Röyhkeyskoulun tavoitteena on opettaa näkemään oma osaaminen ja luottamaan itseen. Naisten on aika oppia ilmaisemaan omia mielipiteitään häpeilemättä ja anteeksipyytelemättä. On jo aikakin tulla lokeroista ulos ja näyttää mihin pystymme. Naiset eivät ole vain niitä hiljaisia kilttejä työntekijöitä vaan meistä on moneksi.

Röyhkeyskoulu on opas kuinka tulla itsevarmemmaksi. Kirjan tehtävien avulla etsitään fokusta ja pohditaan mihin oikeasti halutaan tähdätä. Tehtävät pistää miettimään, miten sinusta tulee entistä taitavampi ja pätevämpi. Kirja kannustaa meitä naisia jatkuvaan kehittymiseen ja ottamaan haltuun oma ala, oli se sitten mikä tahansa.