Hae
Koivulan Emäntä

”Se on Pride, joka tekee niitä homoja!” – Seksuaalioikeuksien puolesta ja vastaan

Pride-viikko starttasi eilen.  Jo ennen tapahtuman kick off:ia tunteet alkoivat kuumeta. Tapahtumaan ylistettiin ja haukuttiin. Oltiin puolesta ja vastaan. Aiheuttipa tapahtuma taas kirkosta eroamisia. Tällä kertaa siksi, kun kirkko julistautui Pride-viikon viralliseksi tukijaksi.  Tekipä kirkko sitten miten päin tahansa, ei se tunnu voittavan.

Kuva: Pixabay

Olen aina pitänyt Pride-tapahtumista. Juhlitaan erilaisuutta ja lupaa olla oma itsensä. Se on vapauttava ja ilon tapahtuma, täynnä hyväksyntää. Tiedostan kuitenkin hyvin, etteivät kaikki jaa näkemyksiäni tapahtumasta, muuta joka kerta ihmettelen ihmisten vastusta.

Toi Pride hössötys pitäs kieltää kokonaan! Se syöttää ihmeellisiä ajatuksia nuorille ja tekee niistä homoja. Keksitään jotain niin älytöntä, että halutaan olla toista sukupuolta. Sairasta, sanon minä!

Olen koko työikäni tehnyt töitä syrjäytyneiden ja vähemmistöjenh kanssa. Maailman katsomukseni on vuosien saatossa hieman vääristynyt. Se mitä pidän normaalina ja itsestään selvyytenä ei sitä aina olekaan. Ei ainakaan kaikille.

Tämän vuoksi jouduin aivan sanattomaksi kahvipöytäkeskustelussa, jossa pohdittiin nuorten määrätietoisuutta ja suvaitsevaisuutta sekä rohkeutta olla erilainen. Toista se oli omassa nuoruudessa, kun pyrittiin hampaat irvessä mahtumaan muottiin. Sainkin yllätyksekseni kuulla, että ne vanhat ajat toivottiin takaisin. Ne, jossa ei pidetty älyvapaita marsseja seksuaalioikeuksista, eikä pidetty meteliä luonnon vastaisesta toiminnasta.

Kahvi alkoi maistua kitkerälle. Sanoja ei tullut, vaikka aivot huusivat, että sano nyt jotain äläkä leiki kalaa siinä.

Kiusallisen ajan jälkeen kuulin itseni kuiskaavan, että kai seuralaiseni tietää, että Pride on ihmisoikeustapahtuma. Sen tarkoitus juhlia sitä, että jokainen voi olla sellainen kuin on ja olla ylpeä siitä.

Päälleni oksennettiin, että Pridella ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Sen tarkoitus on sekoittaa nuorten päät ja saada aikaan hulluja ajatuksia.

Varovasti yritin tiedustella, että eikö keskustelukumppanini mielestä seksuaalivähemmistöillä tulisi olla oikeuksia?

Sain kuulla, että jokainen saa olla sellainen kun on, mutta kunhan sitä ei esittele toisille.

Valikoi taistelusi

On taisteluja, jotka voit voittaa ja on taisteluja, joihin ryhtymällä et saa muuta aikaiseksi kuin paskaa niskaasi. Tämä oli juuri tuollainen jälkimmäinen taistelu. En voi muuttaa millään sanomisellani ihmisen mielipidettä, joka kieltäytyy täysin katsomasta laatikon ulkopuolelle.

Jälkeen päin ajattelen, että olisiko minun kuitenkin pitänyt sanoa jotain? Olisiko minun pitänyt yrittää selittää Priden tarkoitusta? Olisiko minun pitänyt yrittää kertoa tietämättömyydestä ja sen vaikutuksesta negatiiviseen suhtautumiseen? Olisiko minun pitänyt kertoa, että seksuaalista suuntautumista ei voi toiselle tyrkyttää vaan se on meihin syntymässä jo rakennettu, eikä sitä ulkopuolinen voi muuttaa?

Käyn mielessäni keskustelua läpi uudelleen ja uudelleen. Joka kerta hämmennyn. Voiko tosiaan joku vuonna 2019 ajatella noin suppeasti? Joku, joka ei ole edes vielä keski-ikäinen? Pakko myöntää, että asiaa olisi helpottanut huomattavasti, jos keskustelu kumppanini olisi ollut perinteinen konservatiivinen eläkeläinen.

Sateenkaaritähti | GRIMM'S (lisää…)

Taakkana syyllisyys – Miten sitä helpottaa?

Syyllisyys, se on tunne jota kannan joka päivä mukana. Joinakin päivinä tunne tuntuu ottavan vallan, syöden voimavarani ja lisäten stressiä. Tunnen sadoista pienistä asioista toistuvasti syyllisyyttä. Tekemättä jääneet asiat, unohdukset, sanat sekä vihaiset ajatukset kasaavat syyllisyyskuormaani päivittäin.

Äitinä tunnen jatkuvaa syyllisyyttä omasta riittämättömyydestä. Koen, etten yksinkertaisesti pysty sellaisiin suorituksiin, joita kuvittelen minulta vaadittavan. Kuulen arvosteluna äitiyttäni kohtaan kommentin, joka on tarkoitettu vain huomautukseksi. ”Jos lapsi ei ole syönyt, tulee sillä pääkipeäksi…” kun viet aamupalan syömättä jättäneen lapsen hoitoon. Tunnen koko työpäivän syyllisyyttä, miten olisin aamun voinut hoitaa paremmin.Tunnen häpeää unohduksista ja lipsahduksista. Syytän ja soimaan itseäni, minun pitäisi pystyä parempaan.

Vaimona tunnen syyllisyyttä. Kiireisessä arjessa, jossa juostaan opintojen, työn sekä päiväkodin välillä pitäisi järjestää aikaa parisuhteelle ja huomioida se oma rakas kumppani. Mutta entä jos ei jaksa? Entä jos sitä haluaa vain kaatua sänkyyn X-asentoon ja olla vain, kun jokainen kullanmuru on viimein peitelty omaan sänkyyn nukkumaan? Tiedän puolison kaipaavan läheisyyttä, mutta oma keho huutaa lepoa ja unta.

Työntekijänä tunnen jatkuvaa syyllisyyttä,  enemmän pitäisi tehdä ja jaksaa. Kun pitäisi keskittyä töihin, päässä saattaa risteillä kotiasiat. Töissä hoidan nopeasti oman asian. Siitä huomautetaan. Yritän sopertaa jotain soittoajasta virastoon ja pahoitella omien asioiden hoitamista työajalla. Taas lisääntyy syyllisyys. Häpeän etten hanskaa tätä hommaa niin kuin pitäisi.

Mitä syyllisyys on?

Syyllisyydellä on tärkeä tehtävä ihmisen elämässä, se tekee yksilön tietoiseksi oikeasta väärästä. Syyllisyys on tunne, joka kertoo siitä, että on toiminut toista ihmistä tai itseään kohtaan. Se on suuri tunne, johon sisältyy häpeän ja katumuksen tunteet. On tervettä tuntea syyllisyyttä, kun tietää rikkoneen normeja, sääntöjä tai moraalisia ja eettisiä periaatteita vastaan. Ilman tervettä syyllisyyden tunnetta ei ihminen pystyisi korjaamaan omaa käytöstään. Syyllisyyden tunne pyrkii ennaltaehkäisemään vääränlaista toimintaa. Sisään rakennetun syyllisyyden tunteen ansiosta ihminen varoo itsekästä, välinpitämätöntä tai aggressiivista käyttäytymistä.

Milloin syyllisyyttä on  liikaa?

Syyllisyys on liiallista silloin, kun

  • se on läsnä koko ajan
  • miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä
  • on jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta

Liiallisen ja terveen syyllisyyden erottaminen toisistaan on tärkeää. Liiallisen syyllisyyden laukaisevana tekijänä on yleensä riittämättömyyden ja huonommuuden tunne, kun taas terveen syyllisyyden laukaisee väärä teko

Kun syyllisyys muuttuu liialliseksi ja on jatkuvaa, se alkaa kuormittaa, syöden voimavaroja ja lisäten stressiä. Se on salakavala tunne, joka ottaa salaa tilaa elämästä.

Voiko syyllisyyden tunnetta helpottaa? Miten?

Miten helpottaa syyllisyyden tunnetta?

Kasaantunut syyllisyys alkaa kalvamaan. Se tulee uniin ja vie voimat. Miten sitä voisi helpottaa?

Pohdi mitä syyllisyyden tunteen takan on? Mihin se liittyy ja mikä sitä aiheuttaa? Jos syyllisyys johtuu siitä, että on toiminut väärin, voi omaa syyllisyyden tunnetta helpottaa anteeksi pyynnöllä. Asian myöntäminen ja anteeksi saaminen usein helpottaa oloa ja syyllisyyden tunne helpottuu.

Liiallisesta syyllisyydestä, joka johtuu omasta riittämättömyydestä ja huonommuuden tunteesta onkin haastavampaa päästää irti. Se vaatii omien vaikein tunteiden työstämistä. Täytyy alkaa opetella tunnistamaan sekä tunnustaa omat tunteet ja mistä ne kumpuaa. Alettava opetella olemaan itselleen armollisempi ja myöntää omat heikkoudet. Tämä prosessi vaatii aikaa ja uskallusta, mutta sen käytyään läpi vapautuu energiaa paljon muuhun.

Millaisista asioista sinä kannat syyllisyyttä? Oletko pohtinut mistä syyllisyyden tunteesi johtuvat?