Hae
Koivulan Emäntä

Jälkiviisaus, ihmisten perisynti – Voiko jälkiviisaus muuttua viisaudeksi?

Jälkiviisaus on ihmisten perisynti. Se ei ole kaunista. Se on rumaa ja vastenmielistä monissa tilanteissa. Erityisen rumaa se on silloin, kun alamme ruotimaan miten jonkun muun olisi pitänyt hoitaa jokin tilanne. Jälkiviisaus on äärettömän ärsyttävää. Onhan se helppoa tulla kertomaan ulkopuolisena, miten olisi pitänyt tehdä, jotta homma olisi sujunut. Ikävä jälkiviisastelu ei palvele ketään. Ei ainakaan siinä hetkessä, kun moka on juuri tapahtunut.

Jossittelen ja leikin jälkiviisasta

Jossittelu on se tie, mille aina toisinaan lähden. Se kuuluu ikävänä osana luonnettani, koskien yleensä ainoastaan omaa toimintaani. Olenhan ankara vain itselleni, muita kohtaan olen huomattavasti sallivampi enkä vaadi niin kovia suorituksia kuin itseltäni.

Vaikka jälkiviisastelen omaa toimintaani hyvin paljon, pahoitan herkästi mieleni, kun joku tulee osoittelemaan mokiani. Vaikka toisella olisi hyvä tarkoitus. Nolostun ja tunnen syvää häpeää mokistani. Harvoin osoitan läheisteni mokia ja kerron miten olisi pitänyt toimia. Sillä tiedän kokemuksesta miten pahalle se tuntuu, kun joku tulee osoittamaan mokaa besserwisserin ominaisuudessa. Mutta omaa toimintaa kohtaa teen sitä jatkuvasti, omassa mielessä omaa ja hiljaa itsekseni syyllistyn siihen aivan liian usein.

Jossittelen usein, kun hyvinvointini meinaa horjua. Jos olisin hidastanut työtahtia, jos olisin levännyt, jos olisin kuunnellut itseäni, jos olisin hankkinut apua. 

Leikin jälkiviisasta jokaisen mokani kohdalla. Jos en olisi mennyt nälkäisenä kauppaan, en olisi sortunut herkkuihin. Ehkä sitä uuden auton hankintaa olisi kannattanut harkita vielä hetki, niin nyt ei olisi niin tiukkaa rahassa.

Joo, inhimillistähän se jälkiviisastelu on. Uskon, että jokainen meistä jossittelee jossain kohtaa elämäänsä. Kai se jälkiviisaus on meidän ihmisten tapa selviytyä ikävistä kokemuksista jollakin tavalla. Tai ainakin yrittää ottaa tilanteesta opikseen.

Jälkiviisaus muodostuu ongelmaksi vasta silloin, kun asiasta ei pääse yli. Tämänkin olen kokenut. Pieleen menneet tilanteet ovat tulleet uniini ja ajatukseni alkaneet pyöriä kehää. Olen vain pohtinut, kunpa olisin tehnyt kaiken aivan toisin. Tällä ajattelu tavalla monin kertaistan oman häpeän teen asian uudelleen kohtaamisesta itselleni mörön. Iän karttuessa tämä on helpottanut. Vaikka edelleen jokaisen mokani kohdalla jämähdän hetkeksi pohtimaan, kunpa olisin tehnyt toisin.

Jälkiviisaus voi muuttua viisaudeksi

Jälkiviisaus on muutettavissa viisaudeksi. Voimme yrittää keskustella perseelleen menneestä tilanteesta asiallisesti ja pohtia mitä voimme tilanteesta oppia tulevaisuuden varalle. Tämä vaatii sen, että keskustelu käydään syyllistämättä toista ja nostamatta itseä jalustalle, jolloin hyvä oppimiskokemus menee hukkaan. Kukaan ei tykkää besserwisseristä. Tämä on ollut minulle kivinen tie harjoitella. Kuinka osata ottaa mokasta itseeni ja olla syyllistämättä itseäni liikaa.

Yksi ihailemista ihmisistä on sanonut minulle, että ”Kati, moka on lahja. Sä voit oppia siitä paljon enemmän kuin yhdestä onnistumisesta koskaan”. Me voimme ottaa mokan hymyssä suin vastaan ja tarkastella sitä. Mitä se on antanut meille. Mitä opetti? Kuinka se muutti elämää? Kuinka se on vaikuttanut meihin?

Mokasta opimme enemmän kuin 10 onnistumisesta. Kun jälkiviisaasti pohdimme mokaamme, opimme runsaasti uusia asioita. Voimme analysoida tilannetta objektiivisesti, miettiä erilaisia vaihtoehtoja, kuinka olisimme voineet toimia ja miten meidän kannattaa tulevaisuudessa menetellä vastaavassa tilanteessa. Voimme myös tarkastella, mitä kaikkea hyvää mokasta huolimatta meille seurasi.

Jälkiviisaus voi muuttua viisaudeksi, kun annamme sille mahdollisuuden. Kun olemme valmiita ottamaan sen vastaan.

Kasvupyrähdyksiä – Vaatehankinta pohdintoja

Talven aikana meillä on tapahtunut kasvupyrähdyksiä. Ihan yhtäkkiä ja yllättäen. Vaatteet, joihin lapset tuntuivat syksyllä hukkuvan, ovat käyneet pieneksi. Nilkat vilkkuu ja haarus hitsautuu ikävästi peppuun. Käsiä ei uskalla nostaa ylös, ettei olla kyynärpäähän asti paljaana.

Olen aika vakuuttunut, että nämä lapset ovat kasvaneet ihan yhdessä yössä. Tai oikeastaan heidän jalat  ja kädet ovat venyneet pituutta, sillä muutoin vaatteet tuntuvat olevan aivan sopivia.

Kasvupyrähdyksiä

Tällaisia kasvupyrähdyksiä en osannut odottaa. Toki osasin odotta lasten kasvavan, mutta naiivisti olin ajatellut pienemmän menevän isoveljen vanhoissa vaatteissa ja ainoastaan isommalle olisi jotain pientä ehkä joutunut ostamaan. Tai oikeastaan olin kuvitellut, että nyt nelivuotiaana kasvu hidastuu, eikä hänen kohdalla ole odotettavissa suurempia kasvupyrähdyksiä.

Toisin kuitenkin kävi. Isoveljeltä on jäänyt runsain mitoin vaatteita, mutta ei oikeaa kokoa. Joten nyt edessä kahden lapsen kevätvaatteiden osto.

Haalari vai takki ja housut?

Millaiset vaatteet lapsille kannattaisi ostaa? Ostanko haalarin, joka olisi enemmän äidille mieleen? Vai housun ja takin, joita pojat mitä ilmeisemmin toivovat? Vuosi sitten pohdin aivan samoja asioita, enkä vakuuttunut meidän kevätvaatevalinnasta.

Kummassakin valinnassa on omat hyvät puolensa. Haalari on helppo sekä yksinkertainen pukea ja selkä pysyy aina piilossa. Haalarin osto tulee kaiken lisäksi edullisemmaksi. Takki ja housut ovat taas helpommat vessareissuja ajatellen. Takki on siinä mielessä myös loistava, että se menee kesällä vaikka farkkujen kanssa viileinä iltoina tai kauppareissulle ilman kuumia housuja.

Niin, kummassakin on puolensa. Kummassakin valinnassa on saatavana samat tekniset ominaisuudet. Eli metsään en varmaan voi mennä, päätin mitä vain.

Onko teillä koettu yllättäviä kasvupyrähdyksiä? Millaiset vaatteet teille hommataan keväälle?