Hae
Koivulan Emäntä

Mamheimer, Alzmammer vai Äiti-dementia?

Muutama vuosi sitten kirjoitin Facebookiin päivityksen: ”se tunne ku istut pöntöllä ja muistat, että ainoa asia mitä kaupasta piti tuoda, oli WC-paperi…” Olin silloin kolmikuisen vauvan äiti ja pahasti univelkaantunut sekä yhtä hyvä muistinen kuin minn dementiasta kärsivä 88 vuotias isoäitini. Se tunne on tullut takaisin. Olen jälkeen kerran sairastunut mamheimeriin, alzmammeriin tai suomeksi äiti-dementia.

Tämä sairaus on todella ovela ja salakavala. Sitä ei välttämättä edes huomaa, kun se on saapunut. Useimmiten lähipiiri huomaa sairauden ensimerkit ja alkavat niistä hieman virnuilemaan. Aletaan leikkisästi huomauttelemaan pikku unohduksista, joita sairastunut ei edes tiedosta. Sairastunut ei tunnista sairauden merkkejä, ei ennen kuin:

Puhuu puhelimeen, samaan aikaan etsien sitä kiivaasti. Olen saattanut jopa valittaa keskustelukumppanilleni, kuinka puhelin on aina kateissa, silloin kun on kiire. Enkä välttämättä ole edes tajunnut tilannetta kuullessani tirskahduksia langan toisesta päästä. Saatan myös etsiä kuumeisesti muita esineitä, jotka ovat kädessäni tai aivan nenäni edessä löytämättä niitä.

Olen ihmettellyt miksi auton avaimella ei saa kotiovea auki. Kyllähän se on ennen siihen käynyt! Tällä kertaan ovi ei vaan aukea vaikka kuinka kovasti painaa kaukosäätimen avaa painiketta. Onneksi ystävällinen naapuri tuli auttamaan, kun huomasi ongelmani lukkiutuneen oven kanssa. Kyllä siinä hieman nolotti, kun tajusin tilanteen. Onneksi naapurikin oli pienten lasten äiti, joten tilanne tuttu.

Äitiblogi, Vauvablogi, Perheblogi, Lifestyle, Ruoka- ja leivontablogi, Sisustus, seksuaalisuus, Koivulan emäntä

Lasten lääkäri- tai hammashoitola-aikojen varaaminen saattaa alkaa aiheuttaa sydämen tykytyksiä. Varsinkin, jos lapsia on siunaantunut useampi. Kuinka monta kertaa olenkaan onnistunut luettelemaan väärän lapsen syntymäajan tai yhdistelemään kahden lapsen sosiaaliturvatunnukset? Loppujen lopuksi en edes muista kenelle lapsista olen aikaa varaamassa. Vai pitikö se aika varata itselle? Ja nuorimmaisen lapsen hetu on todennäköisesti ihan täyttä hepreaa, kun sitä ei vaan opi millään… Kerran olen jopa toimittanut väärän lapsen varatulle ajalle. Tapaus aiheutti pientä hilpeyttä niin lääkärissä kuin hoitohenkilökunnassa.

Sovitut tapaamiset, harrastusajat ja -paikat tuntuvat tämän tästä unohtuvan. Ei ole yks tai kaksi kertaa, kun olen havahtunut teinin soittoon, jossa tivaa koska olen tulossa häntä hakemaan. Vauvauintiin pyritään vähintään kerran kuussa väärällä vuorolla. Jumppavuorot unohdan vaikka aikataulu on jääkaapin ovessa. Onneksi kuitenkin sali on aina avoinna, joten sinne voi koska tahansa mennä jos jumppaa ei olekaan.

Luulen, että voisin unohtaa jopa pääni, jos se ei olisi kiinnitettynä ruumiiseeni. Sillä olen unohdellut kännykkääni milloin minnekin vaikka se on melkein liimattu käteeni. Aika uskomatonta. En muista milloin olisin päässyt lähtemään kotoa niin, etten etsisi kuumeisesti: kotiavaimia, autonavaimia tai lompakkoa. Tuskaisen etsinnän jälkeen tavarat ovat yleensä löytyneet juuri sieltä missä niiden on pitänyt olla, minulle ei vain ole tullut mieleen katsoa sieltä.

Äitiblogi, Vauvablogi, Perheblogi, Lifestyle, Ruoka- ja leivontablogi, Sisustus, seksuaalisuus, Koivulan emäntä

Nyt kun olen tiedostanut tämän ongelman, olen pyrkinyt laittamaan asiat kalenteriin sekä kirjoittamaan muistilappuja ja kauppalistoja. Mutta koska sitä kalenteria muistaa katsoa? No tietenkin sillon, kun pitäisi olla jo menossa. Muistilapuilla on ihmeellinen tapa kadota mystisesti sotkun keskelle. Ja kauppaan lähtiessä paras paikka ostoslistalla on keittiönpöytä, siinä se pysyy varmassa tallessa koko kauppareissun ajan.

Onneksi tämä tila ei kuitenkaan ole vakava, toisinaan vain hieman kiusallinen. Parantuminen on mahdollista ja erittäin todennäköistä. Viimeistään silloin, kun viimeinenkin lapsi on muuttanut pois kotoa.

Äitipeli: valmistaudu häviämään!

Seuraavaa kirjoitelma kannattaa lukea huumorilla vaikka toki tekstissä on mukana pieni totuus. Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, hieman huvittuneena, muistellen mitä kaikkea vuosien saatossa on kuultu.

Onneksi olkoon, olet valinnut lähteä mukaan peliin, jossa on vain häviäjiä. Tätä peliä sinä et voi voittaa, koska olet äiti. Mutta kuinka pahasti sinut tässä pelissä tuomitaan riippuu muista pelaajista eli sinun kanssasisarista, toisista äideistä. Äitiys on muuttunut peliksi, jonka säännöt muuttuvat koko ajan. Aina kun luulet oppineesi pelaamaan tätä peliä huomaat, että pelaat edelleen väärin ja epäonnistut jälleen toisten äitien silmissä. Olen minun 15 vuoden äitiurani aikana tullut siihen käsitykseen, että teen äitinä aina kaiken väärin. Mielipiteeni ovat vääriä, kaikki päätökseni ovat vääriä, jopa ajattelen kaikesta aivan väärin. Olen äitiyden myötä muuttunut kolminkertaiseksi epäonnistujaksi. Olen pyrkinyt aina seuraavaan lapsen kohdalla korjaamaan virheeni, mutta turhaan. Sillä äitipelli on siinä mielessä jännä, että sen säännöt muuttuvat hetkessä.

äitipeli

Raskaus suunnitteilla:

Tämä on hetki, jolloin kaikki alkaa menemään kohti jyrkkää alamäkeä. Olet minkä ikäinen tahansa, teet aina lapset väärässä iässä. Olet liian vanha tai liian nuori. Elämän tilanteesi ei vain sovi lapselle. Onko sinulla koulutus, jos ei, se on hankittava ennen lapsia. Jos taas opiskelit enemmän kuin peruskoulun oppimäärän, kävit kouluja parhaimman lastenteon ajan ja olet nyt liian vanha äidiksi. Etkö hommannut työkokemusta ennen kuin aloit puuhaamaan lasta? Tai vakituista työpaikka? Oletko matkustellut, ryypännyt, riehunut ja ELÄNYT? Tai jos elit nuoruutesi vauhdikkaasti, näit maailmaan ja koit uusia asioita, et osaa pysähtyä, joten sinusta ei ole vanhemmaksi. Entä kauan olet tuntenut tämän isäkokelaan? Tunnetko tämän oikeasti? Ettet vain olisi ryhtymässä yksinhuoltajaksi? Ja onko siitä edes isäksi lapsillesi?

Raskaus:

Oliko se vahinko? Et ole valmis. Suunnittelitko raskautesi? Suunnittelit liikaa, sillä ei kaikki tule menemään suunnitelmien mukaan. Harrastitko liikuntaa raskausaikana? Jos et, kehosi ei kestä synnytystä. Jos taas harrastit, saatoit vahingoittaa vauvaa ylenpalttisella riekkumisella ja stressihormoneille… Noudatitko ruokasuosituksia? Jos et, koet kohtukuoleman, keskenmenon, lapseltasi puuttuu raaja tai sillä on vähintään adhd syntyessään. Jos taas noudatit olet huono äiti, koska stressasit aivan turhasta, sillä maalaisjärki voittaa aina tieteellisen tutkimuksen.

Synnytys:

Onko sinulla synnytyssuunnitelma? Entä oletko valmistautunut synnytykseen, tehnyt harjoituksia ja lukenut synnytyksestä kertovaa kirjallisuutta? Et selviä synnytyksestä, jos et ole viittä vaille kätilö, doula ja 10 kertainen synnyttäjä. Sorruitko synnytyksessä lääkkeelliseen kivun lievitykseen? Et ole kokenut oikeaa synnytystä. Luomusynnytys on pelkkää prassailua, ei kipua tarvitse sietää, sitä vartenhan on lääkkeet keksitty. Kotisynnytys on parempi ja lapselle tapa lempeämpi tulla maailmaan. Otitko riskin ja synnytit kotona? Menikö synnytys sektioon? Sehän ei ole synnytys lainkaan.

Imetys:

Tavoitteena on tottakai 6kk täysimetys lapsentahtisesti, jonka jälkeen imetystä jatketaan kouluikään saakka, koska äidinmaitohan on paras ravinto lapsille. Jokainen kykenee imettämään ja se on vain omaa laiskuutta, jos imetys ei onnistu. Annatko lapselle rintaa joka inahdukseen? Ei kannata, lapsi ei opi ikinä rauhoittumaan itsekseen. Jos imetät ja olet koko ajan lapsessa kiinni, niin sinä vain masennut ja kotisi muuttuu vankilaksi. Luuletko olevasi superäiti joka elää vain lapselleen. Äidit tarvitsee omaakin aikaa, jotta voivat olla hyviä äitejä, lapsille omistautuminen ei tee sinusta hyvää äitiä. On myös itsekästä imettää, koska silloin kukaan muu ei voi hoitaa lasta eikä lapsen sosiaalinen piiri pääse karttumaan. Äidinmaidon korviketta lapselle ei ainakaan kannata antaa, sillä sen takia lapset saavat allergioita, vatsavaivoja ja heistä tulee ylipainoisia. Tuttipullolapset eivät saa tarpeeksi läheisyyttä ja heidän tunne-elämän kehitys häiriintyy. Kiinteiden ruokien aloituksesta ei kannata edes puhua, sillä ne aloitetaan aina väärään aikaan. Lapselle annettu ruoka on aina väärää, oli se itsetehtyä tai purkista, luomua, itse viljeltyä tai sitten vaan ihan tavallista.

Vauva-aika:

Jos lapsella ei ole koliikkia, refluksia ja sataa ruoka-aine allergiaa, et tiedä äitiydestä mitään. Jos lapselle taas on nämä kaikki, olet varmasti tehnyt jotakin väärin ja se on sinun vikasi. Olit liian vanha tai liian nuori. Noudatit liian tarkkaan raskausajan suosituksia, etkä luottanut maalaisjärkeen. Tai vaihtoehtoisesti; olet noudattanut suosituksia ja tässä sitä ollaan. Niin tai näin, olet huono äiti ja vika on sinun!

Lapsuus:

Toteutatko lapsentahtista kasvatusta lastesi kanssa? Naurettavaa, eihän niin ole koskaan aikasemminkaan kasvatettu lapsia. Uskalsitko komentaa lastasi ja asettaa rajat, nyt olet rajoittanut lapsesi elämää aivan liikaa ja tämä tulee kääntymään sinua vastaan joku päivä. Kehtasitko luottaa vapaaseen kasvatukseen, tämä on se tapa jolla tehdään juuri niitä nuorisorikollisia. Leikitkö lapsesi kanssa? Et anna lapsellesi tilaa käyttää omaa luovuuttaan vaan tukahdutat lapsesi. Etkö leiki lapsesi kanssa, olet liian kiinni omassa maailmassa eikä sinulla ole lapsellesi aikaa. Et siis osaa olla lasten kanssa, saati kasvattaa hänestä kunnon kansalaista.

Päivähoito vs. kotihoito:

Lapset pitää hoitaa kotona! Päiväkoti ei ole lasten paikka. Siellä kiertää taudit, eikä siellä ole hoitajilla aikaa lapsille, jotta voisivat huomioida lapsen yksilölliset tarpeet. Hoidit lapsesi kotona, senkin yhteiskunnan elätti! Sinun olisi pitänyt luoda uraa ja maksaa veroja. Lapsesi sosiaaliset taidot eivät pääse kotona karttumaan ja hänestä tulee sulkeutunut. Jos lapsesi ei ole päivähoidossa hänestä tulee aikuisena mummoja hakkaaja introvertti. Veitkö lapsesi hoitoon, vaikka olit itse kotona? Veit toiselta perheeltä päivähoitopaikan, joka sitä oikeasti tarvitsee. Etkö vienyt lastasi hoitoon, vaikka siihen oli mahdollisuus? Uuvutat itsesi jos et ota omaa aikaa. Veitkö kunnalliseen päivähoitoon? Ei olisi kannattanut, siellä ei saa oikeita valmiuksia elämään. Oliko lapsesi yksityisessä päivähoidossa? Luuletko olevasi toisia parempi?

Koulu:Menikö lapsesi tavalliseen kouluun? Väärä valinta! Erikoistuminen aloitetaan jo esikoulusta. Jo silloin katsotaan tuleeko lapsesta lääkäri, kirurgi, lentäjä tai huippujohtaja vai siivooja tai talonmies. Nyt hänellä ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Kävikö lapsesi erityiskoulun ja hänen taitojaan on tuettu pienestä pitäen? Luuletko, että lapsesi on nyt jotenkin muita parempi? Hänestä ei ikinä tule suvaitsevainen, jos ei pääse tutustumaan erilaisiin ihmisiin tavallisessa koulussa.

Teini-ikä:

Oliko teillä kotona rajat? Rajoitit lapsesi nuoruutta ja tämä tulee kostautumaan myöhemmin. Lapsesi ei opi asettumaan aloilleen, koska ei ole päässyt elämään nuoruuttaan ja hän tulee kapinoimaan sinua vastaan. Aikuisena hän ei tule koskaan ottamaan sinuun yhteyttä, koska vihaa sinua. Eikö teillä ole kotona teinille sääntöjä ja rajoja? Tai olivatko ne liian löysät? Kaikkihan sen tietää ettei siitä hyvä seuraa. Lapsestasi tulee narkkari ja rikollinen. Jos hyvä tuuri käy pääset kerran kuukaudessa tapaamaan häntä vankilaan. Pahimmassa tapauksessa vietätte hänen hautajaisiaan ennen täysi-ikäisyyttä.

Onneksi olkoon, olet huono äiti! Teet miten vain, olet joka tapauksessa huono äiti. Sinä et yksinkertaisesti voi onnistua tässä hommassa. Ihan mitä vain valikoit, kaikki tulee menemään kuitenkin perseelleen. Joten kannattaisiko jättää ne lapset kokonaan tekemättä? Mutta jos näin teet, olet huono ihminen. Olet itsekäs, koska et ymmärrä Suomessa on vauvavaje. Etkä ollenkaan tajunnut ajatella omia vanhempiasi, koska he varmasti olisivat haluneet olla isovanhempia. Ja mikä tärkeintä, et koskaan pysty olemaan kokonainen, koska vain lapsi tekee sinusta kokonaisen ihmisen. Vain lapsen kautta opit rakastamaan ja tulet empaattiseksi.