Hae
Koivulan Emäntä

Arki alkaa, oletko valmis? – 5 vinkkiä miten helpottaa paluuta arkeen

*Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa. Nordbjørnin lastenreput saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Arki alkoi tänään monella koululaisella, huomenna alkaa meidän lukion ensimmäiselle menevälle esikoiselle. Perheen pienemmät saavat vielä hetken lomailla, kunnes ensi maanantaina starttaa kerhot ja arki on palannut täysillä meidän perheen keskuuteen.

Tuleva arki on puhuttanut meillä viimeiset päivät. Sitä odotetaan hieman jännittyneenä ja innoissaan, samalla kuitenkin pieni suru kesän ja loman lopusta on mielen sopukoissa. Eilen illalla Ässä kuiskaili korvaani, ettei halua siskon lähtevän kouluun eikä halua itse mennä kerhoon. Kesän pitää jatkua ikuisesti.

Arki tuo meidän perheeseen paljon uutta. Esikoinen aloittaa lukion ja Ässä siirtyy uuteen kerhoryhmään. Milloin näistä lapsosista kasvoi niin isoja? Voiko olla niin, että äiti on tässä eniten surullinen?

Tämän viikon aikana meidän perheessä on käyty jo syysvaatteita läpi ja tehty puutelistaa mitä kaikkea pitää ostaa ennen uuden arjen alkua. Esikoinen on tehnyt koulukirja ja -tarvike hankintoja. Pojat on saanut arjen aloitukseen uudet reput, kerhotossut, juomapullot sekä reissuvihot. Uusien vermeiden kanssa arkea onkin alettu odottamaan innolla. Koska saadaan uudet tavarat käyttöön?

Eniten pojat ovat innoissaan Jollyroomilta saaduista Norbjørnin repuista. Ässä valikoi itselleen 16 litraisen mustan repun, johon mahtuu loistavasti vaihtovaatteet, eväät, juomapullo sekä reissuvihko. Repussa on pieniä ”sala”taskuja, joihin voi sujauttaa vaikka pikku auton mukaan, jotta pieni pala kotia on mukana myös kerhossa. Pehmustetut olkaimet sekä sekä verkkokankainen selkäpaneeli tekee repun mukavaksi kantajalleen. Reppu on valmistettu polyesterista, joka on PU-pinnoitettu, mikä tekeekin repusta vettä hylkivän. Tämä onkin meidän kannalta loistavaa, koska pojat kulkevat puolentoista kilometrin matkan kerhoon kävellen taikka pyörällä.

Silmu sai saman valmistajan 10 litraisen repun vaalean sinisenä. Pienestä koosta huolimatta reppu vetää paljon tavaraa. Mukaan mahtuu hyvin vaipat, vaihtovaatteet, eväät sekä unilelu. Silmu täyttikin repun jo valmiiksi tärkeimmillä tavaroilla; nalle, työhanskat ja Puppe-kirja. Mitä muuta pieni poika voikaan tarvita tuleville suurille reissuilleen?

5 vinkkiä miten helpottaa paluuta arkeen

Meillä on vakaa tarkoitus tehdä tulevasta arjesta hauska. Joten olemme pohtineet millaisilla keinoilla uusi arki tuntuisi mukavalle. Joten tässä meidän vinkit uuteen arkeen:

  1. Osta uusi reppu, penaali, juomapullo, vaatteita, joita saa käyttää vasta, kun arki alkaa. Uudet tavarat piristää omistajaa ja arki alkaa tuntua kivalle.
  2. Suunnitelkaa koko perheen iltahetket. Esimerkiksi maanantaina puistoon, keskiviikkona uimaan ja perjantaina pizza ja leffa. Jotain mitä odottaa kerho/koulu/työpäivän aikana.
  3. Pitkittäkää lomaa ja varastakaa arjesta pieniä lomahetkiä. Karatkaa Lintsille, Korkeasaareen, kylpylään taikka risteilylle. Vapaapäivinä kannattaa yrittää palauttaa rentoa lomafiilista aina mahdollisuuksien mukaan.
  4. Suunnitelkaa syys-,  joulu- tai talvilomalle matka, jossa pääsette karkuun arkea. Uuden loman ja reissun odotus auttaa jaksamaan arkea piirun verran paremmin.
  5. Älkää ottako arkea vakavasti. Naurakaa ja hassutelkaa yhdessä. Jokaisesta päivästä löytyy varmasti jotain positiivista ja hauskaa. Päivä kannattaakin päättää aina siihen, kun yhdessä miettii mikä oli päivässä parasta.

Näillä vinkeillä meidän uusi tuleva arki on alkanut tuntua jo oikein mukavalle. On paljon asioita, joita odottaa. Jos teidän uusi arki kaipaa jotain piristystä, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Jollyroominreput, lelut, kerhotossut ja muut tarvikkeet, jos sieltä löytyisi perheen pienemmille jotain kivaa. Mm. nämä meidän saamat reput ovat tällä hetkellä hyvässä alessa.

Terkuin, Kati

Lasten kotiintuloajat – Saako arkena hillua ulkona illalla?

Kuva: pixabay

Pelkään, että minusta on tulossa tiukkapipo. Huomaan kiristäväni piponi resoria vuosivuodelta entistä tiukemmalle. Vaikka vielä muutama vuosi sitten julistin maailmalle, ettei minusta koskaan tule sitä ihmistä, joka kauhistelee nykyajan nuoria taikka nykyvanhempien löyhiä kasvatusmetodeita. Ajattelin olevani se nykyvanhempi, joka on suvaitsevainen ja hyväksyvä. Mutta en sitten olekaan…

Menneellä viikolla kiinnitin huomiota siihen, kuinka pienten lasten kanssa oltiin kaupassa tai leikkipuistossa vielä myöhään illalla. Siis niinkuin ilta YHDEKSÄN jälkeen. HUI! AIVAN KAMALAA! Meillä on perheen pienimmät jo siihen aikaan nukkumassa, niin kuin lasten kuuluu olla. Tai näin olen oppinut ja tämä rytmi on ollut meillä sopiva, joten mieleenkään ei ole tullut kyseenalaistaa sitä tai edes ajatella muiden tapojen olevan mahdollisia.

”Siellä nyt se nuorisorikollisjengi kokoontuu, ei tule olemaan heillä tulevaisuutta.”

Samalla viikolla huomasin alakoululaisten hengailevan poolilla KYMMENEN jälkeen. MITEN VASTUUTONTA! Tämä sai minut kiristelemään hampaitani ja päivittelemään, kuinka siellä nyt se nuorisorikollisjengi kokoontuu, ei tule olemaan heillä tulevaisuutta. Samaan aikaan hämmästelin vanhempien vastuuttomuutta ja pohdin, noinkohan edes tietävät missä ne omat kultamurut ovat.

Niinpä niin. Samanlaisen toiminnan koin kuitenkin Keski-Euroopassa täysin hyväksyttävänä. Siellä omatkin lapseni hilluivat mukana ravintolassa ja leikkipaikoilla vielä ilta kymmenen aikaan. Iltaunille painelimme kello 23 ja aamulla heräsimme virkeinä viimeistään kahdeksan aikaan aamiaiselle.

Miksi jokin asia on hyväksyttävää muualla, mutta ei täällä meillä koti-Suomessa? Pitääkö kaikkien noudattaa samaa rytmiä? Tekeekö se perheestä huonomman, jos ei änkeä kauppaan ruuhka-aikaan, vaan menee mieluummin illalla, jolloin voi löytää punaisen lapun tuotteita? Pitääkö kaikkien lasten mennä kotiin seitsemäksi, syöda iltapala, käydä iltapesulla, jotta on viimeistään kahdeksalta sängyssä? Vain tällä tavalla kasvatetuista tulee mahdollisimman hyviä veronmaksajia. Olenko oikeasti tätä mieltä? Olenko tosiaan nykyään näin ahdasmielinen?

Päätin mennä jälleen kerran hieman itseeni ja yrittää pohtia asioita laajemmassa mittakaavassa. Lopulta alkoi hävettää. Kyllähän minä tiedän, että olemme kaikki yksilöitä. Meillä jokaisella omanlaiset aikataulut ja elämäntilanteet. Koululaisilla toki kouluajat määrittävät hyvin paljon rytmiä. Mutta nyt on vielä kesälomat koulusta, joten miksi ei saisi valvoa myöhään? On valoisaa ja lämmintä. Tai oikeammin illalla on mukavan vilpoista skeitata, päivällä siihen on liian kuuma. Joten eikö ole luonnollista olla silloin siellä poolila, kun ilma on sellainen missä jotain pystyy tekemään?

Jokaisen unentarve on erilainen. Toiset ovat aamuvirkkuja, toisia taas ei meinaa millään saada ylös sängystä. Meillä herätään aikaisin aamulla, mikä tarkoittaa sitä, että illalla mennään aikaisin nukkumaan. Toisille taas tämä ei käy mitenkään. Eli kun minä menen lasten kanssa puistoon KAHDEKSLTA AAMULLA, niin toisen rytmiin ILTA KAHDEKSAN sopii paremmin, kun lapset heräilevät silloin, kun me alamme pohtia lounasta.

Lopputulema: Miksi ei saisi illalla kymmen aikaa olla poolilla? Tai miksipä ei voisi mennä kauppaan silloin, kun toiset jo nukkuu?

Millaiset kotiintuloajat teillä on? Mihin aikaan mennään nukkumaan? 

Terkuin, pipon resoria löysentävä Kati