Hae
Koivulan Emäntä

Pahin pelkoni on sairastuminen – Ilman tukiverkkoa pitää pärjätä omillaan

Pelkään sairastumista. Sellaista kunnollista sairastumista mikä sulkee sänkyyn eikä päästä ylös. Pelkään, että sairastun niin pahasti, että en pysty huolehtimaan itsestäni tai lapsistani. Tämä on ehkä pahin pelkoni ikinä.

Tällä viikolla sain kohdata pahimman pelkoni. Sairastuin yllättäen vatsatautiin, joka vei minut täysin sängyn pohjalle kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Kuljin kaksi päivää vessan ja sängyn väliä yöpuku päälläni kalpeana kuin haamu. Hetkittäin epäilin, selviänkö tästä lainkaan.

Tämän viikkoinen vatsatauti oli sitä sorttia, ettei minusta ollut lainkaan huolehtimaan pienistä lapsistani. Onneksi miehen oli tarkoitus pitää etäpäivää ja pystyi jäämään avuksi. Etäpäivä muuttui sairaspäiväksi, tartunnan saaminen olikin vain ajan kysymys.

En ole koskaan ollut niin kiitollinen esikoisestani, joka koulusta saavuttuaan otti heti johdon tilanteesta ja päästi meidät vanhukset nukkumaan. Pienemmät lapset olivat jo parantuneet taudistaan ja olivat energiaa täynnä. Kiitos isosiskon, ilta sujui ja pääsimme lopulta kaikki nukkumaan.

Suolistobakteerit

Sairastuminen on yksi niitä hetkiä, kun ymmärrän miten tärkeä tukiverkko olisi. Miten helppoa olisi soittaa sille mummille, että tulisitko auttamaan? Tai pyytää siskoa käymään kaupassa ja tuomaan ruokaa? Tällaisina hetkinä tunnen kateutta kaikkia niitä vanhempia kohtaan, jotka voivat laittaa lapset mummin tai muun sukulaisen luokse hoitoon.

Ilman tukiverkkoa saa pärjätä omillaan. Sitä on pakko laittaa lastenohjelmaa toisen perää ja toivoa, että televisio onnistuu lastenhoitajan virassaan. Lapset yritetään houkutella leikkimään nukkumisleikkiä kyllästymiseen saakka tai annetaan lasten leikkiä lääkäriä äidin ollessa potilas. Ruokailut on pahimmat, koska voimakkaassa vatsataudissa nestehukan aiheuttama huimaus yrittää kaataa vaakatasoon. Ruuaksi saa kelvata jogurtit, rahkat, banaanit ja kaikki nopea mitä jääkaapista löytyy. Pahinta on, jos jääkaappi ammottaisi tyhjyyttä, sillä kauppakassia ei maaseudulla kotiovelle saa. Lapset saavat ruokailla keskenään äidin maatessa sohvalle keräten voimia pöydän siivoamiseen ja vaipanvaihto show´n, laskien minuutteja jos saadaan mennä nukkumaan.

Täysin yksin en olisi missään tapauksessa selvinnyt. Vuorotellen hoitamalla ja esikoisen suuren avulla tästä vatsataudista selvittiin. Nostan hattua niille vanhemmille, jotka ovat kyenneet hoitamaan lapset noroviruksen ottaessa vallan. Tällaisiin vanhempien äkillisiin sairastumisiin olisi hyvä, jos yhteiskunnalla olisi tarjota toimivaa apua. Edes ihan pientä. Vai mitä?

Apuahan on tavallaan saatavilla. On olemassa maksullista lapsiperheiden kotipalvelua, jota voidaan käyttää tällaisiin tilanteisiin. Ongelma kuitenkin on, että sairastumiset tulevat yllättäen, eikä silloin ehdi anoa ja toimittaa sataa liitettä, jonka jälkeen odotellaan päätöstä palvelusta. Ei oikein toimi.

Herkkuperseen herkkulakko – 5 vinkkiä kuinka torjua makeanhimo

Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa siitä, kun olen viimeksi syönyt karkkia, jäätelöä, leivonnaisia taikka keksijä. Makeanhimo on ollut koko elämäni suurin vitsaus. En muista, että olisin ollut koskaan yli viikkoa ilman herkkuja. En ainakaan yhtään lauantaita, jolloin minulla on perinteisesti ollut karkkipäivä.

Ja nyt kokonaista viikkoa olen ollut ilman herkkuja! Wau! Täytyy tähän kohtaan tunnustaa, että en olisi ikinä uskonut pystyväni tähän, sillä olen totaalisessa sokerikoukussa. Sokeri on ollut minulle ystävä, johon olen voinut luottaa kaikissa mahdollisissa tunnetiloissa. Se on helpottanut väsymyksen yllättäessä, lohduttanut, tainnuttanut nälkäkiukun, auttanut rentoutumaan ja se on kuulunut kaikkeen juhlaan sekä arkeen. Kyllä, minä olen koukussa herkkuihin, tiedän.

Herkuttelun karuihin seurauksiin aloin havahtumaan joulun alla, vedellessäni kaksin käsin joulukarkkeja kitusiini. Huomasin vaatteiden alkaneen kiristyä. En jaksa enää kunnolla liikkua, muualle kuin herkkukaapille ja sieltä takaisin sohvalle. Hyötyliikunta tuntui jääneen herkkujen alle. Auto oli syrjäyttänyt vanhankunnon apostolin kyydin.

Elämäntapa muutos alkaa

Menin peilin eteen ja katsoin itseäni. En pitänyt näkemästäni. Itketti ja raivostutti. Miten ihmeessä olin päästänyt itseni tällaiseen kuntoon. Ei auta itkut markkinoilla! Joten se on vaan otettava se lusikka kauniiseen käteen ja tunnustettava tosiasiat ja sitten tehtävä tarvittavat muutokset.

Ensitöikseni marssin kauppaan ja ostin vaa´an. Täytyi selvittää millaisesta tuhosta oli kyse. Järkytyin. Painoin saman verran kuin astellesani synnyttämään kuopustani. Olin onnistunut lihottamaan itseni imetyksen aikana! Se siitä imetyksen laihduttavasta vaikutuksesta. Ainakaan joka päiväinen karkkipäivä ei ole mahdollinen imetyksenkään aikana.

Joten päätös tuli tehtyä. 1.12019 aloitin herkkulakon. Tavoitteena on olla koko tammikuu täysin herkutta ja jatkaa siitä niin kauan kuin motivaatio pysyy. Nyt takana kaksi viikkoa herkuttomuutta ja se on mennyt yllättävän hyvin. Ensimmäisellä viikolla makeanhimo yllätti muutamasti ohimennen. Tokalle viikolle astui useita koitinkiviä, kuten työpaikan pullaperjantai, leffailta karkkeineen sekä yllätysvieraat. Seuraavien vinkkien avulla sain pidettyä makeanhimoni kurissa, vaikka vaikeaa teki.

5 vinkkiä kuinka torjua makeanhimo

  1. Ennakoi ja suunnittele. Syö säännöllisesti kunnon ruokaa, jolloin nälkä ei pääse yllättämään, eikä herkut houkuttele ylitsepääsemättömän voimakkaasti. Täydellä vatsalla mielihalut pysyvät paremmin poissa.
  2. Pidä herkun korvikkeita aina lähettyvillä. Hedelmät, marjat ja pähkinät ovat loistavia herkun korvaajia. Leipäsiivu on parempi vaihtoehto kuin pulla ja se vie myös nälkää. Hedelimistä parhaimpia ovat omenat, viinirypäleet ja klementiinit. Taltuttaa makeanhimon taatusti.
  3. Liiku! Uskomatonta mutta totta, salitreeni taikka koiran kanssa lenkkeily metsässä vie makeanhimon mennessään. Omalta kohdalta voin todeta, että kunnon hikitreeni pitää makeanhimon kauan poissa.
  4. Käsityöt. Keksi käsillesi tekemistä. Kun kädet ovat kiinni jossakin, niin ne eivät pääse vahingossakaan karkaamaan karkkikipolle. Kodinkuvalehden mukaan neulominen myös lievittää stressiä ja masennusta. Käsitöistä saa apua useaan vaivaan.
  5. Pidä mielessä se syy miksi aloit taltuttamaan makeanhimoasi. Käy vaa´alla vaikka joka päivä ja katso itseäsi peilistä, jos se auttaa pitää motivaatiota yllä. Tämä on tehonnut minuun. Tässä on vaarana, jos mitään ei tapahdu. Tai jos odottaa tuloksia liian nopeasti. Tai tulee takapakkia. Mutta jos nämä on tiedossa ja pohtinut asiat valmiiksi, hetkellisistä notkahduksista selviää. Kirjaa tavoitteet ja pohdi miten asiat muuttuvat, kun pääset tavoitteen. Unelmoi onnistumisesta.

Näillä keinoilla joka päiväinen herkuttelija on onnistunut olemaan kaksi viikkoa herkutta. Kolmas viikko lähti juuri käyntiin ja fiilis on mahtava. Ensi viikolla kirjoittelen millaisia asioita olen huomannut kehossani jätettyäni herkut.