Hae
Koivulan Emäntä

Saapuuko joulun jälkeen masennus – 4 vinkkiä kuinka torjua joulun jälkeistä masennusta

”Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlasta, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista…”

Joulua odotetaan ja valmistellaan pitkään ja hartaasti. Näin ainakin meillä. Sitten se joulu on ohi kolmessa päivässä. Kun lahjat on saatu ja avattu, jouluruuat syöty viimeistä murua myöten ja viimeisen kyläpaikan ovi suljettu, on  jouluntaika kadonut. Kaikki toiveet ja odotukset ovat ohi yhdessä silmänräpäyksessä, jäljelle jää vain tyhjyys ja masennus alkaa vallata mielen.

Useat tuntuvat suorittavan joulua. On paljon asioita hoidettavana. On tapahtumia ja juhlia joulun ympärillä. Sukulaisten ja ystävien luona kyläilyä. Rauhallinen ja rentouttava kolmipäiväinen juhla saattaa pitää sisällään enemmän tapahtumia kuin vuoden kiireisin työviikko. Ei ihme, että elämä alkaa vaikuttaa tyhjälle, kun kalenterin sivut huutavat tyhjyyttään joulumenojen jälkeen.

Vapaiden jälkeen on tylsä palata töihin ja pakollisiin rutiineihin. Sosiaalinen elämä kaventuu olemattomaksi, kiitos ruuhkavuosien. Arki tempaa julmasti takaisin. Talous tuntuu olevan todella tiukalla. Joulua ennen rahan kulutus on saattanut lähteä lapasesta ja nyt on matti kukkarossa. Näin ainakin allekirjoittaneella. Ja joka vuosi toistan tämän mokani.

Joulun aikana saadut kilot alkavat ahdistaa. Mässäily kaduttaa, kun housujen vyötärö kiristää. Ulkona oleva pimeys vetää mielen maahan ja päivän ainoan valoisan hetken saa viettää töissä. Pimeys ei houkuta lähtemään lenkkipoluille karistamaan jouluna saatuja kiloja. Joten ei varmasti ole ihme, että joulun jälkeen kiireiden loputtua mielen valtaa masennus.

Joulun jälkeinen masennus on monelle todellinen ongelma. Onneksi tätä masennusta voi ehkäistä tai ainakin lievittää seuraavilla keinoilla.

1.  TEE SUUNNITELMA

Laadi itsellesi viikkosuunnitelma. Pohdi missä voisit käydä tai onko kotona tekemättömiä asioita, jotka voisit hoitaa? Tammikuussa on hyvä hetki aloittaa uusi harrastus, joka täyttää päivien tyhjää aukkoa. Jos rahatilanne antaa periksi suunnittele lomareissua esimerkiksi talvilomaviikolle. Kun on jotain uutta mielekästä odotettavaa ja tekemistä sopivasti, niin mieliala pysyy virkeänä. Meillä aletaan pikku hiljaa siirtää katsetta kohti kevään lapinmatkaan. Tammikuun aikana virittelemme myös aikuisten välistä leikkimielistä kilpailua ”kesäkunnosta”, jossa tavoitteena on pudottaa kevään aikana 5% painosta sekä nostettua yleiskuntoa.

2. LÄHDE LIIKKEELLE

Masentuneena ei tee mieli liikkua, mutta jos saat itsesi ylös sohvan nurkasta ja liikkeelle, niin mieliala alkaa kohentua. Tapaa ystäviä ja sukulaisia ja ala harrastamaan liikuntaa. Liikunta tuottaa endorfiineja, jotka tuottavat mielihyvää ja parantaa mielialaa. Liikunta auttaa jouluna syötyjen kilojen kadottamisessa, jotka saattavat painaa mieltä. Tämä onkin yksi syy, minkä takia kuntosalit ja liikuntakeskukset täyttyvät tammikuussa uusista jäsenistä. Itsekin olen sinne suuntaamassa, heti huomenna… Tänään vielä syödään vatsat täyteen herkkuja.

3. KATSO MITÄ SYÖT

Terveellisen ruokavalion on todettu parantavan mielialaa. Ja kuten jo on todettu, joulun aikainen mässäily aiheuttaa harmitusta, niin ei sitä toimintaa kannata enempää jatkaa. Ylenpalttinen syöminen jouluna ei kuitenkaan ole vaarallista, kunhan se ei jää pysyväksi tavaksi toimia. Joten viimeisten joulukarkkien kadottua vatsan uumeniin on aika laittaa syömiset takaisin ruotuun. Tähän auttaa, kun tekee  seuraaville parille viikolla ruokalistan ja pysyy siinä. Meillä on jo pitkään suunniteltu viikonruoka lista aina etukäteen, jotta ruokailuissa pysyy jokin järki eikä sorruta pikaruokaan. Kun pääsee takaisin kunnolliseen ruokailurytmiin, pienet lipsahdukset eivät haittaa.

4. HOIDA TALOUS KUNTOON

Yksi syy miksi monet kokevat joulun jälkeen masennusta, on huoli omasta taloudesta. Joulu on saattanut aiheuttaa paljon ylimääräisiä kuluja, kuten minulle, ja budjetti mennyt sekaisin. Sen sijaan, että huolehtisi pankkitilin saldosta, kannattaa istua alas ja selvitää taloudellinen tilanne. Tilanne saattaa aiheuttaa ahdistusta, mutta kun suunnittelee huolellisesti seuraaville kuukausille budjetin, tulee tilanne helpottumaan. Silmien sulkeminen tulee pidemmällä aika juoksulla vain pahentamaan tilannetta. Laskujen saajien kanssa voi aina neuvotella maksuaikaa. Uskon, että jokaisessa taloudessa löytyy säästökohteita, ne pitää vain kaivaa esiin. Nyt onkin oiva tilaisuus tutkia omaa rahankäyttöä ja laatia kunnon suunnitelma sekä pohtia missä kohdissa voisi hieman säästää.

Näillä keinoilla olen saanut torjuttua joulun jälkeistä masennusta. Pahinta on, jos jää liian pitkäksi aikaa paikalleen. Mitä kauemmin on tekemättä mitään, sitä vaikeampi on päästä taas takaisin liikenteeseen ja mieli mustuu entisestään. Minulla onkin jo paljon uutta odotettavaa ja uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Palataan niihin myöhemmin. Mutta nyt nautitaan vielä jäljellä olevasta joulusta täysillä.

Jouluisin terkuin,

Kati

Sinkkukinkun joulu

Olen 37 vuotias ja en ole koskaan viettänyt sinkkujoulua. Nuoruuteni joulut vietettiin koko suvun kesken mummon luona. Ja parisuhteen vakiintuessa ja lapsia ilmaantuessa joulut vietetty perheen kesken. Tämä kaikki on sopinut minulle paremmin kuin hyvin, sillä rakastan joulua. Haluan olla perheen kanssa, iloita ja nauraa yhdessä. 

Tiedostan, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä. Toisille joulu ei ole lainkaan ilon ja juhlan aikaa, vaan nostaa ikäviä muistoja esiin, aiheuttaen ahdistusta. Olen kirjoitellut siitä, kuinka hämmästelen miten samanlaisia olemme hyvän ystäväni Mantan kanssa. Yksi suuri ero meillä kuitenkin on, nimittäin joulu. 

”Moikka Kati! 

Teillä Koivulassa varmasti odotetaan jo innokkaana joulua, sinä innokkaana kokkaajana ja lapset tietenkin lahjoja. Näin sinkkuna joulun odottaminen on varsin erilaista, varsinkin jos sattuu olemaan antijouluihminen, niin kuin minä. 

Meillä vietettiin perhejouluja, myös isovanhempani olivat aina meillä jouluisin. Saunottiin, syötiin hyvin ja sen jälkeen kävikin joulupukki. Pukki ei koskaan tullut meille sisälle, vaan lahjat ilmestyivät eteiseen aina kummasti sillä aikaa, kun isä kävi tupakalla.

Eräänä jouluna, olin varmaan alle kymmenen vanha, kun isä kävi tupakalla, ilmestyi eteisen oven taakse kaksi pakettia risuja ja risuissa roikkui sellaiset klipsikäsillä varustetut halinallet. Voi sitä itkun määrää. Vaikka saimmekin lahjoja sen jälkeen, ei joulu enää tuntunut miltään. Samoihin aikoihin muistan katsoneeni Röllin joulujaksoa. Mietin, että minähän olen kuin Rölli, tuhma lapsi, jolla ei ole ystäviä eikä saa lahjoja. Lopultahan Rölli taisi pieniä lahjoja saada, mutta minua se lohduttanut. Aloin pitämään joulua lähinnä surullisena juhlana. 

Äitimme on joissakin asioissa hyvin pedantti ja toiset asiat pitää olla täydellisiä; ennen joulua alkoi joulusiivous ja äiti tarkasti joka nurkan ja haukkui sitten pystyyn, jos jälki ei häntä miellyttänyt. Mieleen on painunut jouluaatto, juuri ennen ruokailua. Äiti oli pyytänyt pyyhkimään hellan ja jälki ei miellyttänyt. Siinä sitten äiti huutaa naama punaisena, kuinka kelvoton olinkaan, kun en osannut edes siivota. 

Teini-ikä kuluikin jouluangstissa ja pakkopullana. 18-vuotiaana vietin ensimmäisen mukavan joulun pitkästä aikaa, silloisen poikaystävän ja hänen perheensä kanssa. Kukaan ei nipottanut, pöytä notkui herkkuja ja olemisesta nautittiin. Eromme jälkeen päätin, etten enää halua viettää joulua. Joulultani katosi viimeinenkin pohja, koska enää ei ollut pieniä lapsia ympärillä, ei isoa perhettä, ei mitään oikeasti jouluista. Ajatus äidin pedanttiin jouluun ei enää yhtään kiinnostanut. Tuli sinkkujoulu aika.

Muutama vuosi vierähti, etten viettänyt joulua, vietin aikaa kavereitten kanssa, yksinäni, polttelin kynttilöitä ja vain olin. Vasta joulunpyhinä menin vanhempieni luokse. Parin eksän kanssa vietimme joulua, lähinnä vain siksi, että halusin miellyttää heitä. Laitoin pöydän koreaksi, molemmat halusivat kutsua myös äitinsä syömään. Molemmat anoppini olivat yksin eläjiä ja todella mukavia ihmisiä. Viimeisimmät pari joulua olen viettänyt Harrin kanssa ja sekin vain siksi, että Harrin poika oli meillä aina osan joulusta. 

Tällä hetkellä joulu on minulle jälleen pelkkää pakkopullaa, ahdistavaa ja jopa surullista aikaa. Hankin lahjat kummilapsille sekä siskoni lapsille ja vanhemmille. Jouluaaton vietän todennäköisemmin yksin, vaikka siskoni haluaisi minun rikkovan monen vuoden perinteeni viettää vasta joulunpyhiä sukulaisten kanssa ja kutsui minut aatoksi perheensä luokse. Harkitsen tätä vielä.  

Unelmajouluni voisi olla kenties jossain ulkomailla, rakkaiden ystävien kanssa, ilman turhaa hössötystä, ilman stressiä, mieluiten jossain auringon alla. 

Ehkäpä sitten joskus… Loppujen lopuksi, joulu on toiveiden aikaa. 

Rakkaudella, Manta”