Hae
Koivulan Emäntä

Ajaton lastenhuone – Onko se mahdollinen?

En usko, että tosiaan sanon tämän. Mutta… Sisustusähky! Se on ihan oikea termi tälle fiilikselle mikä on vallallaan. Niin innoissaan, kun olin vielä viikko takaperin laittamassa kotia ja sisustamassa, on tunne vaihtunut sisustusähkyyn. Tuntuu etten mitään muuta kerkeä tekemään. Ajatukset pyörivät keskeneräisissä huoneissa ja katse yrittää etsiä sopivia valaisimia, hyllyjä, mattoja ja muita sisustuselementtejä.

Pääni sisällä pyörii paljon erilaisia sisustusvisioita, mutta ne kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Esteenä raha taikka suurien linjojen muutos. Visioissani suurin ongelma on se, että jos esimerkiksi lastenhuone on täydellinen neljä vuotiaalle, niin se ei sovi yksi taikka seitsemän vuotiaalle. Eli toisin sanoen saisin olla vaihtamassa huoneen sisustusta jatkuvasti taikka jakaa poikien yhteisen huoneen kahtia. Ja tämä ei yksinkertaisesti ole tässä taloudellisessa tilanteessa mahdollista.

Ajattomuus. Me tarvitsemme ajattoman lastenhuoneen. Sellaisen mikä kestää vauvasta yläkouluun. Mutta onko sellainen lastenhuone vain omissa mielikuvissani mahdollinen?

Jos tällaisesta ajattomasta lastenhuoneesta haaveilee, niin tässä kohtaa täytyy heittää romukoppaan suunnitelmat auto- taikka pellekuvioisista verhoista. Ihanat pöllö- ja puputapetit jäävät kaupan hyllyille. Vaikka ihania olisi, tiedän kyllästyväni tällaisiin nopeasti. Tilalle on otettava yksinkertaisia sekä selkeälinjaisia asioita, sellaisia joita jaksaa tuijotella seuraavat viisi taikka kymmenen vuotta.

Haluan talomme kaikkien huoneiden pysyvän harmonisina ja tyylillisesti sopivan toisiinsa sekä olisivat vielä aina käyttäjänsä näköisiä. Taidan olla aika vaativa. Olemme päätyneet skandinaaviseen ja klassisen selkeään tyyliin talon muissa huoneissa. Joten tältä pohjalta rakennamme jälleen kerran lastenhuoneen uusiksi.

Loppuun vietyjen suunnitelmien laatiminen ennen toteutusta ei ole minun vahvin laji. Niin kuin ei nytkään. Sisustaminen lähtee lapasesta, kun löydän yhden asian jonka haluan ja sitten seuraavan. Tämän jälkeen on mietittävä miten ihmeessä saan nämä asiat sopimaan toisiinsa, jonka jälkeen tavarat saattavat olla viikkoja tai jopa kuukausia jossain varaston nurkassa odottamassa tulevaa paikkaansa.

Koivulassa poikien lastenhuoneeseen valikoitui pääväreiksi musta ja valkoinen, ihan vain siitä syystä kun Ässä välttämättä halusi itselleen Batman taulun sekä suuren Batmobilin huoneeseensa. Hauskoilla elementeillä pyritään rikkomaan tylsyyttä. Teemaksi onkin muodostunut Batman ja sen ympärille rakennettu huoneen sisustus.

Mielestäni lastenhuone kaipaa värejä, joten täysin mustavalkoinen huone ei ole pojille tulossa. Kattovalaisimeksi sattuma heitti ihanan Normann Copenhagenin Bau Multi Colorin. Tämän valaisimen pohjalta valitsimme lopulta huoneen tehosteväreiksi keltaisen, sinisen ja punaisen. Huoneeseen on tulossa Eero Aarnion Nukkumatti-pöytävalaisin sinisenä sekä verhoiksi Marimekon Räsymatto keltaisella raidalla.

Luulen, että olemme onnistumassa luomaan pojille melko ajattoman huoneen, jossa viihtyvät lapsesta aikuisuuteen. Muuramen ajattomat kaapistot sekä työpöydät sopivat niin lapsille kuin aikuisille. Lasten sängyt tulevat jossain kohtaan vaihtumaan aikuisille sopiviin sänkyihin. Mutta siihen on vielä onneksi aikaa. Jatkettavat sängyt sopivat loistavasti useamman vuoden.

Millaisia lastenhuoneita teillä on? Vaihtuuko lastenhuoneen sisutus miten usein?

Terkuin, Kati

Konmaritettu talo kaipaa sisältöä – Koti asukkaiden näköiseksi

Remontin jäljiltä meillä on melko tyhjää. Tavaroita on viety pois remontin tieltä. On konmaritettu oikein kunnolla. Ja nyt kun koti on saatu tyhjäksi, ei oikein tiedä mistä aloittaa täyttäminen. Osaa tavaroista ei enää haluta lainkaan takaisin, vaan kärrättiin suorinta tietä kaatopaikalle. Osa tavaroista eivät vain enää sovi uudistettuun kotiin, mutta ei niitä raaskisi heittää poiskaan, joten ne on sullottu varastoon. Tavaraa toisaaltaan on, mutta silti koti huutaa tyhjyyttä.

Perusasiat, kuten sohva, keittiön kalusteet, sängyt ja sen sellaiset ovat löytäneet paikkansa. Mutta muuten on tyhjää. Ja niin kovin valkoista, että oikein silmiin sattuu. Seinät huutaa tyhjyyttä ja lattiat tuntuvat kylmille ilman mattoja. Kaikkialla on uutta ja jotenkin kliinistä. Ei näytä enää sille viihtyisälle kodille.

Millainen on sitten se viihtyisä koti?

Rehellisesti sanottuna, tällä hetkellä en tiedä millainen on viihtyisä koti tai oikeammin millainen on meille se viihtyisä tai oikeammin koitoisa koti. Mutta siitä olen täysin varma, että se ei ainakaan ole täysin valkoinen. Meidän koti tarvitsee ihan ehdottomasti värejä. Ja jotain mikä tekee siitä meidän kodin.

Tällä hetkellä olemme niin hyvässä tilanteessa, että voimme etsiä sitä juuri meille sopivaa tyyliä. Pikku hiljaa täyttää tyhjänä olevaa kotia. Löytöjen ympärille voimme rakentaa sen omannäköisen talon ja kodin. Vaikka olemme sisustuksellisesti tällä hetkellä hukassa, on meillä pieni aavistus miten haluamme täyttää osan kodista.

Kuvista tauluiksi

Remontin aikana päätimme luopua kaikista merkityksettömistä tauluista, jotka olimme ostaneet vain sisustuselementeiksi ja koska oli kiva kuva. Tilalle oli saatava jotain, joten päädyimme tekemään meidän kuvista tauluja. Ensimmäinen tauluseinä valmis. Seuraava on jo kovaa vauhtia rakentumassa.

Sopiiko valokuvat tauluiksi? Onko itse rakkautta tuoda omia perheenjäsenten kuvia seinille ja koristaa niillä koko talo? Tämä jakaa mielipiteitä. En oikein ollut ihastunut ajatuksesta aiemmin, että minun kuvani roikkuisi meidän seinällä jossakin. Mutta pikku hiljaa ja oikeilla kuvilla olen lämmennyt ajatukseen.

Ylläoleva tauluseinä on tällä hetkellä yksi lempiseinistäni meidän kodissa, vaikka siinä roikkuukin muutama kuva minusta. Samaan tyyliin rakentuu käytävän seinät sekä lasten leikkihuoneen seinät. Ruokailutilaan tilaan tulee meidän ottamia kuvia kakuista sekä juhlista. Aulaan pääsevät meidän kaikki nykyiset ja edesmenneet rakkaat nelijalkaiset ystävät. Makuuhuoneisiin tulee sekalaisesti meidän suosikkikuvia. Yllätyksekseni meidän teinityttö halusi ripustaa omaan huoneeseen pikkuveljien kuvat. Vanhemmat eivät kuitenkaan päässeet pärstäkertoimellaan koristamaan teinin seinää.

Pienin askelin lähestymme erittäin kotoisaa kotia, joka takuu varmasti näyttää asukkailleen.

Mikä sinusta tekee kotoisan kodin? Mistä sinun kotisi tunnistaa?

Terkuin, Kati