Hae
Koivulan Emäntä

Konmaritettu talo kaipaa sisältöä – Koti asukkaiden näköiseksi

Remontin jäljiltä meillä on melko tyhjää. Tavaroita on viety pois remontin tieltä. On konmaritettu oikein kunnolla. Ja nyt kun koti on saatu tyhjäksi, ei oikein tiedä mistä aloittaa täyttäminen. Osaa tavaroista ei enää haluta lainkaan takaisin, vaan kärrättiin suorinta tietä kaatopaikalle. Osa tavaroista eivät vain enää sovi uudistettuun kotiin, mutta ei niitä raaskisi heittää poiskaan, joten ne on sullottu varastoon. Tavaraa toisaaltaan on, mutta silti koti huutaa tyhjyyttä.

Perusasiat, kuten sohva, keittiön kalusteet, sängyt ja sen sellaiset ovat löytäneet paikkansa. Mutta muuten on tyhjää. Ja niin kovin valkoista, että oikein silmiin sattuu. Seinät huutaa tyhjyyttä ja lattiat tuntuvat kylmille ilman mattoja. Kaikkialla on uutta ja jotenkin kliinistä. Ei näytä enää sille viihtyisälle kodille.

Millainen on sitten se viihtyisä koti?

Rehellisesti sanottuna, tällä hetkellä en tiedä millainen on viihtyisä koti tai oikeammin millainen on meille se viihtyisä tai oikeammin koitoisa koti. Mutta siitä olen täysin varma, että se ei ainakaan ole täysin valkoinen. Meidän koti tarvitsee ihan ehdottomasti värejä. Ja jotain mikä tekee siitä meidän kodin.

Tällä hetkellä olemme niin hyvässä tilanteessa, että voimme etsiä sitä juuri meille sopivaa tyyliä. Pikku hiljaa täyttää tyhjänä olevaa kotia. Löytöjen ympärille voimme rakentaa sen omannäköisen talon ja kodin. Vaikka olemme sisustuksellisesti tällä hetkellä hukassa, on meillä pieni aavistus miten haluamme täyttää osan kodista.

Kuvista tauluiksi

Remontin aikana päätimme luopua kaikista merkityksettömistä tauluista, jotka olimme ostaneet vain sisustuselementeiksi ja koska oli kiva kuva. Tilalle oli saatava jotain, joten päädyimme tekemään meidän kuvista tauluja. Ensimmäinen tauluseinä valmis. Seuraava on jo kovaa vauhtia rakentumassa.

Sopiiko valokuvat tauluiksi? Onko itse rakkautta tuoda omia perheenjäsenten kuvia seinille ja koristaa niillä koko talo? Tämä jakaa mielipiteitä. En oikein ollut ihastunut ajatuksesta aiemmin, että minun kuvani roikkuisi meidän seinällä jossakin. Mutta pikku hiljaa ja oikeilla kuvilla olen lämmennyt ajatukseen.

Ylläoleva tauluseinä on tällä hetkellä yksi lempiseinistäni meidän kodissa, vaikka siinä roikkuukin muutama kuva minusta. Samaan tyyliin rakentuu käytävän seinät sekä lasten leikkihuoneen seinät. Ruokailutilaan tilaan tulee meidän ottamia kuvia kakuista sekä juhlista. Aulaan pääsevät meidän kaikki nykyiset ja edesmenneet rakkaat nelijalkaiset ystävät. Makuuhuoneisiin tulee sekalaisesti meidän suosikkikuvia. Yllätyksekseni meidän teinityttö halusi ripustaa omaan huoneeseen pikkuveljien kuvat. Vanhemmat eivät kuitenkaan päässeet pärstäkertoimellaan koristamaan teinin seinää.

Pienin askelin lähestymme erittäin kotoisaa kotia, joka takuu varmasti näyttää asukkailleen.

Mikä sinusta tekee kotoisan kodin? Mistä sinun kotisi tunnistaa?

Terkuin, Kati

Olohuone – Missä vaiheessa remontissa mennään?

Remonttielämä ei sovi minulle. Se yksinkertaisesti ei vaan sovi. Olen liian perfektionisti ja siisteyttä rakastava ihminen, jotta voisin elää stressittömästi keskellä kaaosta. Minua ärsyttää suunnattomasti nurkissa lojuvat tavarat. Tavarat, joille ei löydy minkäänlaista paikkaa koko talossa, koska remontti. Koko ajan jokin huone on poissa käytössä osittain tai kokonaan. Tavaroita kuljeksii edestakaisin ilman päämäärää. On erilaisia kasoja ympäri taloa. Kasat vain lisääntyvät. Itse KonMari olisi ihmeissään, kun näkisi missä sekasorrossa meillä eletään.

Olohuoneeseen olen yrittänyt rakentaa rauhan. Talon ainoa huone, joka alkaa pikkuhiljaa muistuttaa valmista. Huone, jota olemme sisustaneet edes jonkin verran. Huonekaluja on valittu huolella. Tai ainakin mietitty sellaisia, jotka ovat ajattomia, yksinkertaisia, tyylikkäitä ja helppo yhdistellä eri kokonaisuuksiin. Olemme yhdistäneet vanhaa, uutta, käytettyä ja itsetehtyä. Tulos on tähän mennessä mielestäni melko onnistunut.

Tuoli on Hakolan mallistosta. Se oli ensimmäinen asia, jonka ostimme ”uuteen” kotiin. Se on se meidän nollapiste, josta kaikki lähti liikkeelle. Tuon tuolin mukaan olemme yrittäneet suunnitella olohuoneemme uutta ilmettä. Hakolan tuoli löytyi Facebookin kirppikseltä. Tuolille on löytynyt R/H Studion ihanasta Hand printistä tehty tyyny, joka oli alkukeväästä alessa R/H:n omassa liikkeessä.

Verhot ovat itse ommeltu Marimekon Kaivo kankaasta. Kankaat löytyi Facebook kirpparilta. Toinen verhoista on ikävästi kellertävä, ilmeisesti kangas oli odottanut ompelua asunnossa, jossa tupakoidaan. Pesin kankaan ennen ompelua, mutta keltainen väri ei lähtenyt. Ehkä joku päivä ostan uuden palan kangasta.

Olohuoneen ehkä upein ilmestys on tämä pieni sivupöytä. Yksinkertaisuudessaan tyylikäs, upea ja silmää miellyttävä ilmestys. Ensisilmäyksellä näin, että tuo pöytä minun on saatava. Siinä oli jotakin, mikä puhutti ja sai minut ihastumaan täysin. Tämä on pöytä, joka sai minut avaamaan kukkaroni nyörit, vaikka olin päättänyt olla vähintään kuukauden ostolakossa. Aterkin Maison Carré table löytyi Tori.fi palvelusta.

Sohvaksi valikoitui pitkällisen pohdinnan jälkeen kotimaisen Hakolan Lazy rahilla. Päädyimme kulmasohvan sijaan rahiin, joka on osoittautunut huomattavasti käytännöllisemmäksi ratkaisuksi. Rahia on mahdollista siirrellä ja se luo lisäistumapaikkoja tarvittaessa, kulmasohvan ihanuudesta tinkimättä. Tästä sohvasta (sekä rahista) saa kätevästi kaikki kankaat irti ja ne voidaan pestä pesukoneessa (mahtuvat 8kg kotikoneeseen), mikä vaikutti lopulliseen ostopäätökseen. Sohva on ostettu uutena Lundian myymälästä.

Marimekon Lumimarja koristetyynyt löysivät tiensä sohvalle tuomaan väriä. Meidän olohuoneesta on pelottavasti tullut tylsän värinen, joten pientä väriä oli saatava. Tyynyt löytyivät kirppikseltä.

Sohvan toiselle laidalle on löytänyt tiensä Artekin ritiläpenkki. Tämä vanha klassikko, jota olen aina rakastanut. Siitä tulee mummola mieleen. Mummin luona penkki toimittaa kukkapöydän virkaa, meillä se odottaa pöytävalaisinta sekä mahdollisesti aikakausilehtiä tai kirjoja. Tai sitten siitä tulee myös meillä kukkapöytä, vielä ei tiedä. Bonuksena, myös tästä saa tarvittaessa lisäistumapaikkoja. Ritiläpenkki löytyi Tori.fi palvelusta.

Lattiatyynyt ovat itsetehdyt, joiden valmistuksesta kirjoittelin kesäkuussa.

Olohuoneen lattia odottaa VM-carpetin Valokki mattoa. Seinille on ilmestymässä valokuvista teetettyjä tauluja. Olohuoneen katosta puuttuu valaisin, jonka valinta on muuttunut mahdottomaksi tehtäväksi. Huone kaipaa myös kukkia, jospa vaan löytäisin itsestäni piilossa olevan viherpeukalon. Pikku hiljaa. Ehkä meillä on jouluna valmista?

Terkuin, Kati