Hae
Koivulan Emäntä

Miksi kouluruoka ei maistu?

Joululomat lusittu ja koululaisilla alkoi koulu. JEE! Teini tekee päivisin jotain muutakin, kuin makaa pimeässä huoneessa kännykkä kädessä ja kyselee mitä tänään syötäisiin. 

Muutama päivä arkista aherrusta takana ja meillä alkoi jälleen narina, kuinka kouluruoka on pahaa ja viikkorahaa pitäs saada enemmän. KAIKKI kaverit saa enemmän käyttörahaa viikossa ja KAIKKI kaverit käy ostamassa välitunnilla kaupasta ”ruokaa”. Eikä KUKAAN kouluruokaa syö! Joopa joo… Niin meidän teini on ilmeisesti Suomen ainoa lukiolainen, joka joutuu syömään kouluruokaa. Jep jep.

Kouluruoka! Kaikki vihaa sitä, mutta onko siinä oikeasti mitään vikaa? Onko se kouluruuan vihaaminen sitä, että se on yleisesti opittu tapa? Vihataanko kouluruokaa vain tavan vuoksi? Vain siksi kun KAIKKI muutkin vihaa? Vaikeaa toki on teini-ikäisenä sanoa eriävää mielipidettä, vaikka ruuasta tykkäisi. En itsekään kehdannut teininä tunnustaa, että kaalilaatikko on mielestäni tosi hyvää, oikeastaan lempiruokaa, kun kaikkien kavereiden mielestä se oli hirveää. Niin tuli esitettyä useita, että kaaliruuat ovat hirveintä mitä tiedän. Järjetöntä!

Päiväkotien, koulujen, vanhainkotien sekä laitosten ruoka on ollut viime vuosina useasti tapetilla. Ruuan laatua moititaan, ruokaa on liian vähän tarjolla, eikä se ole tarpeeksi monipuolista. Ruokavalioiden huomioiminen on aivan lasten kengissä useimmissa paikoissa. Mutta onhan se haastavaa (oikeammin mahdotonta) rakentaa 10 eri ruuat, suunnitella ne monipuolisiksi ja tarjota vielä kaikki tarpeellinen siinä yhdessä ateriassa. Keskutelussa usein unohdetaan mainita, että koulu- tai päiväkotiruuan tulee vain täydentää YHDEN aterian osalta lapsen päivittäistä energiansaantia. Ei olla se ainoa ateria, vaikka toki näin on joidenkin lasten kohdalla.

Tänä päivänä kouluruoka maksaa keskimäärin n. 1€/oppilas, riippuen kunnasta. Hinta kuulostaa erittäin pienelle, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei koulut ja suurtalouskeittiöt maksa ruuasta lähellekään niin paljoa kuin tavallinen kuluttaja. Koulujen ruokalat ovat kilpailuttaneet tavarantoimittajat ja saavat suuret ruoka määrät huomattavasti kuluttajahintoja edullisemmin. Ja kun katsoo koulujen ruokalistoja niin aika ihmeitä on sillä rahalla sinne loihdittu.

Esimerkki koulun viikon ruokalistasta:

  • MA Kasvispihvi, kylmä- tai lämminkastike, perunasose/peruna, keltainen salaatti
  • TI Kebab lihakastike, riisi, kaali-hernesalaatti
  • KE Jauhelihalasagnette, punainen melonisalaatti
  • TO Kermainen kalakeitto, ruisrouheleipä, kurkku
  • PE Makkarakastike, peruna, porkkanaraaste
Kouruoka / ruokala
Kuva: Pixabay

Ja tämän meidän teini haluaa korvata millä? Karkilla? Sipseillä? Pikaruualla? En usko sekunttiakaan, että sieltä kaupasta käytäisiin ostamassa hedelmiä tai salaattiateria. Olenko oikeasti hirviö-äiti, joka ei nyt vaan ymmärrä? Onko nykynuoret niin tottuneita syömään epäterveellisesti, että perusruoka (joka saattaa olla melko vähämausteista) on pahaa? Onhan se näin, että jos minullekin annettaisiin vaihtoehto syödä joko suklaata tai kesäkeittoa, niin valikoisin suklaan. Mutta kysymys ehkä kuuluukin, tarvitseeko vaihtoehtoa antaa? Vanhempina teemme sen päätöksen, onko sillä lapsella mahdollisuus korvata kesäkeitto suklaalla.

Kyllä myönnän, ettei se kouluruoka aina ole herkkua, mutta ei kaikesta voi tykätä. Väitän kuitenkin, että koulusta saatu ruoka on satavarmasti terveellisempää ja ravitsevampaa, kuin se ”ruoka” jota nuoret käyvät kaupasta hakemassa. Joten aion jatkossakin olla tässä asiassa tiukkis, enkä nosta viikkorahaa. En ainakaan tällä verukkeella. Niin kauan kun kouluruoka on ilmaista, täytyy se etu käyttää hyödyksi.

Onko kouluruoka oikeasti pahaa? Vai onko se vain teinien korvien välissä? Vai olemmeko vain kuulleet liikaa kauhutarinoita klimppisopista ja räkävelleistä, että olemme jääneet mielikuvan vangeiksi? Mitä mieltä sinä olet? Söisitkö kouluruokaa?

Onko pyhäpäivät menettäneet merkityksensä?

Eilen havahduin mietteistäni esikoiseni esittämään kysymykseen:

”Mitä eroa pyhäpäivällä ja arkipäivällä on?”

”No, kaupat on pyhäpäivisin kiinni? Ja suurimmalla osalla ihmisistä on silloin vapaata.”– vastasin hetken mielijohteesta.

”Ai niinku mitkä kaupat? Viinakauppa? Mikä muu muka?” – esikoinen pohti. Siinä hetken aikaa änkyttelin ja lopulta nielin vastaukseni. Meinasin ilmoittaa suurimman osan kauppojen olevan kiinni, mutta eiväthän ne ole. Jotkut kaupat (esim. kannelmäen Prisma) on auki 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Jopa jouluna, mikä oli minusta aivan käsittämätöntä. Siinä hetkessä huomasin itsekin, etteivät pyhät (sunnuntait, joulu, loppiainen, pääsiäinen yms.) ole enää yleisiä vapaapäiviä, vaan päiviä muiden joukossa. Onko siis pyhäpäivät menettäneet merkityksensä? Onko arkipäivällä ja pyhällä enää mitään eroa?

”No ei niinku yhtikäs mitään. Ei enää.” – vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Onko pyhäpäivä sitten joku muinaisjäänne sun nuoruudesta, milloin kaikki oli muka paremmin? Kai niillä nyt jokin virka on? Vai miksi niitä ei sitten vain lopeteta?” – esikoinen jatkoi pohdintaansa.

Hetken asiaa tuumailtua tuli mieleen, että työntekijän näkökulmasta palkka erottaa pyhän ja tavallisen arkipäivän. Tosin pyhäkorvauksia ajetaan kovaa vauhtia alas. Töissä pitäisi olla päivästä riippumatta samalla palkalla. Virka-aikakaan ei ole enää 8-16, sillä monet virastot ovat laajentaneet aukioloaikojaan iltoihin ja viikonloppuihin, muuttuvien olosuhteiden mukaan. Jopa pankeilla on viikonloppuisin osa palveluista avoinna vaikka muutoin supistavat kassapalvelujaan. Niin miksikäs sitä tuplapalkkaa maksetaisiin, jos pyhäpäivällä ei ole mitään virkaa. Ei ainakaan yleisenä vapaapäivänä.

Onko pyhäpäivät tosiaan muuttuneet vanhaksi kirkolliseksi jäänteeksi? Pyhäpäivä ei ole enää yleinen vapaapäivä, niin kuin se on vielä minun nuoruudessani ollut. Nykyään pyhäpäivä tuntuu olevan vain päivä muiden joukossa. Kotiäitinä en huomannut päivissä lainkaan eroa, paitsi lounasaikaan, jolloin ruokapöydässä pyhäpäivänä on useimmiten kaksi ruokailijaa enemmän. Kouluissa kuitenkin pyhäpäivät ovat edelleen vapaapäiviä.

Joten pyhäpäivä on meille päivä, jolloin saadaan nukkua pitkään sekä yhdessä tekemisen aikaa. Se on meille myös rauhoittumisen aikaa. Kaupassa asioinnit sekä muut juoksevat asiat pyritään hoitamaan arkea, jotta pyhä voisi edelleen olla pyhä.

Tänään loppiaisena meillä ulkoillaan sekä syödään yhdessä ja illalla pidetään koko perheen leffailta.