Hae
Koivulan Emäntä

Näkymätön sairaus – Kroonisen sairauden voi unohtaa

Näkymätön sairaus on jännittävä, sillä päälle päin sen kantajaa voisi kuvitella aivan terveeksi. Ihmiseksi, jolla on kaikki on hyvin. Vailla huolen häivää. Kuoren alla piilossa, kuitenkin näkymätön sairaus saattaa tehdä tuhojaan. Tehdä kantajastaan väsyneen, ärtyisän ja hajamielisen. Täysin ilman näkyvää syytä. Silloin asiasta tietämätön voi kuvitella, että näkymättömän sairauden kantaja on vain laiska, ikävä luonteinen tai ei välitä muusta kuin omasta navastaan.

Näkymätön sairaus voi kurittaa kantajaansa monella tapaa. Sairauden oireet voivat olla traumatisoivia tai niin häpellisiä, ettei niistä halua puhua. Toisaalta oireistaan ja tuntemuksistaan kertovaa, voidaan pitää hulluna, koska mitään näkyvää syytä oireille ei ole.

Sinä vain kuvittelet kaiken! Eihän sinussa mitään vikaa ole.

Kuinka usein minäkin nuo lauseet olen kuullut. Toisinaan jopa uskon niihin. Varsinkin, kun oireet tuntuvat menevän ja tulevan. Ehkä tosiaan vain kuvittelen kaiken. Siksi nykyään mielelläni vaikenen.

Näkymättömän sairauden voi unohtaa

Joskus sairaus menee remissioon, silloin kantaja voi unohtaa koko taudin. Voi kuvitella, että on ihan niin kuin kaikki muutkin. Elää ilman huolen häivää.

Näin kävi minulle. Unohdin, että olen sairas. Tämä on hyvää aikaa, josta pitää nauttia, sillä sitä ei koskaan tiedä kauan tämä kestää.

Miksi siis kirjoitan tästä? Miksi puhun näkymättömästä sairaudesta? Siihen nyt kaksi syytä:

Ensimmäiseksi: Vaikka nyt on hyvä jakso, niin se ei tarkoita sairauden kadonneen. Esimerkiksi minulla se tarkoittaa jatkuvia kontrolleja sairaalassa sekä jatkuvaa itsestä huolehtimista. Hyvä jakso ei myöskään tarkoita sitä, että pysyvät oireet olisi mihinkään kadonnut. En edelleenkään voi syödä ihan mitä mieli tekee eikä tunto ole palautunut minun vasemmalle puolelleni. Olen vain oppinut elämään tämän asian kanssa, joten se ei vaikuta minun elämääni.

Toiseksi: Haluan tuoda omalta osaltani tietoisuuteen, että kaikki ei näy päälle päin. Ihmistä ei kannata tuomita heti. Eikä vielä hetkenkään päästä. Sillä joskus ihminen saattaa käyttäytyä omituisesti itsestä johtumattomasta syystä.

 

 

Vierustan naiset: Kesä on juhlia varten

Kuva: pixabay

Kesä ja juhlat. Täydellinen pari. Tai ainakin silloin, kun aurinko paistaa, olematta pakahduttavan kuuma. Pieni tuulen vire hyväilee välillä kasvoja, mutta ei tuule liikaa. Tuulee juuri sen verran, ettei ympäristössä lentele ylimääräisiä iniseviä tai surisevia vieraita. Tällaisia päiviä ei kovin montaa Suomen suveen mahdu. Joko meillä sataa tai on tukahduttavan kuuma. Ja jos muuten kaikki on hyvin, on vuosisadan pahin ampiaiskesä. Että sillälailla… Se onkin lottovoitto syntyä Suomeen ja täydellinen kesäpäivä Suomen suvessa, on yhtä todennäköinen kuin hertta värisuora pokerissa.

Olenkin ottanut asenteen, että jos on loistava sää, niin se on riittävä syy juhlaan. Silloin meillä laitetaan terassin pöytä koreaksi. Grillataan, syödään hyvin ja nautitaan. Yritetään olla murehtimatta nurkan takana olevasta arjesta. Näiden upeiden päivien ansiosta jaksamme taas pitkän ja pimeän talven.

En kuitenkaan tällä kertaa jaarittele tämän enempää meidän perheen kesäjuhlista vaan koska on maanantai, niin kurkkaamme millaisia kesäjuhlia Vierustassa on vietetty.

Ilmapalloja, boolia, naurua ja kiljuntaa

”Molemmat tyttäreni ovat syntyneet marraskuussa ja haikailevat aina välillä kesäsynttäreiden perään. Ymmärrän heitä hyvin. Loskaisena ja pimeänä vuodenaikana juhlien järjestämistä rajoittaa ainakin meillä kodikas ahtaus. Pihajuhliin mahtuu sen sijaan ääntä ja liikettä useamman juhlavieraan toimesta. Muuttomme Vierustaan ajoittui kahden vuoden taakse syksyyn ja nuoremman neidin seitsemän vuotis synttärit juhlittiinkin silloin uhkarohkeasti pihassamme. Keli olisi voinut olla karsea, mutta meillä kävi tuuri. Sammaleinen piha ei ollut liian märkä vaan sopivasti pakkasen kovettama. Juhlat pidimme tarkoituksellisesti illalla, jotta kynttilät ja taskulamput saatiin hyödynnettyä. Paistoimme makkaraa ja muuten tarjolla oli lämmintä kaakaota, pikkupullia ja vaahtokarkkeja. Kakkua sankari ei kaivannut, eikä se olisi mielestäni ulkoteemaan sopinutkaan. Nämä melko vaatimattomat juhlat onnistuivat hienosti ja osoittivat sen, ettei vuodenaikojen aina tarvitse rajoittaa mielikuvitusta.

Kesäjuhlissa on kuitenkin eri tunnelma, joten lunastimme lupauksen niistä nyt, kun vihdoin saimme pihamme oleskelupaikan valmiiksi. Ilman synttäreitä, merkkipäiviä tms. ihan vaan kesän kunniaksi! Kolmannen luokan pian aloittava kuopukseni kutsui kymmenkunta kaveria ja yllättävän moni heistä pääsikin paikalle. Olimme varoitelleet, että näin loma-aikaan suurin osa saattaa olla reissussa. Isosisko sen sijaan ei halunnut kutsua juhliin ketään, vaan antoi pikkuneidin toimia ”houstina” aina suunnittelusta toteutukseen asti. Tarjoilut mietittiin hellelukemat huomioiden, joten alkuperäinen ajatus jäätelökakusta unohdettiin listalta ja korvattiin kuorrutetuilla muffineilla. Ulos tuotiin koristeita, kaiutin musiikkia varten ja erilaisia pihaleikkejä; kuten suosikiksi osoittautuneet vesi-ilmapallot. Muutama helteinen tunti kului vauhdilla herkkuja syöden ja hieman riehuen. Varsinaisia ohjattuja leikkejä ei tarvinnut toteuttaa, koska lapsilla riitti tekemistä muutenkin.

Olen onnellinen siitä, että nämä juhlat toteutuivat! Olen nimittäin kärsinyt ms-taudin aiheuttamasta fatiikista (=uupumus, mikä ei helpota lepäämällä. Vaikuttaa niin fyysisiin voimiini kuin kognitiiviseen puoleenkin) näillä helteillä runsaasti. Juhlien järjestäminen ei kuulu lempipuuhiini varsinkaan silloin, kun mikään normaali kotiaskarekaan ei meinaa sujua. Olen kuitenkin iloinen, että nämä saatiin toteutettua perheen ja avustajieni avulla. Juhlista riittää muisteltavaa pitkälle talveen. Mitä helteisiin tulee, niin olen edelleen enemmän kesäihminen. Vaikka tehokkuus on tiessään, niin nautin valosta ja lämmöstä (vaikka välillä tuskastuttaakin).” – Anni Halen

Jos sinulla on jäänyt lukematta jokin Vierustan naisten jutuista löytyvät ne kaikki avainsanan Vierustan naiset takaa.

Terkuin, Kati