Hae
Koivulan Emäntä

Tasa-arvon nimessä vaatimukset kovenee – Ja kuilu sukupuolten välillä pysyy

Maailmaa muuttuu. Joka päivä mennään hurjasti asioissa eteenpäin. Taitotaso kasvaa ja vaatimukset kovenee. Toisinaan se on hyvä, mutta toisinaan se tuntuu tekevän elämästä mahdottoman. Otetaan esimerkiksi tasa-arvo. Olemme menneet huomattavasti eteenpäin viimeisen sadan vuoden aikana tasa-arvokysymyksessä. Naisten asema miesten ylivaltaan nähden parantanut. Onhan meillä hyvänen aika ollut nainen presidenttinä sekä hetken aikaa pääministerinä. Naiset ovat päässeet näyttämään, että osaavat tehdä muutakin kuin pestä pyykkiä, vaihtaa vaippoja ja laittaa ruokaa. Sukupuolisten väliset erot ovat kaventuneet, ainakin näennäisesti.

Ennen kuin jatkan pidemmälle tätä paasausta, pitää todeta, että olen ehdottomasti tasa-arvon kannattaja. En missään nimessä ajattele, että on olemassa erikseen miesten tai naisten töitä tai jonkun toisen työ olisi toista arvokkaampaa. Mielestäni tasa-arvo on ehdottoman tärkeää ja siihen tulisi aina pyrkiä. En näe itseäni mitenkään erityisemmin feministinä, vaikka naisten asemaa kovasti puolustan. Pidän itseäni tasapuolisuuden ja yksilöllisten tilanteiden huomioimisen kannattajana. Mutta jatketaan nyt tätä tasa-arvo teemaa.

Sain palautetta tekstistäni: ”Pitääkö naisten olla tänä päivänä supersankareita?”, jossa feministimäisesti viittaan, että tämän päivän naisilta vaaditaan suorastaan mahdottomuuksia. Minua oikaistiin nopeasti ettei tämä koske vain naisia, vaan sama pätee miehiin. Ja miehiltä näitä supersankarimaisia tekoja vaaditaan tasa-arvon nimissä.

Olen samaa mieltä, miehiltä vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin ennen. Enää ei riitä, että käydään töissä ja tämän jälkeen heittäydytään sohvalle odottamaan palveluksia. Ehei! Nyt miesten pitää osallistua kotitöihin. Pitää siivota, hoitaa lapsia, laittaa ruokaa ja olla läsnä. Tehdä puolet niistä askareista, mitkä ovat aikaisemmin kuuluneet yksin naisille.

Niin, miehiltä vaaditaan nyt osallistumista kotitöihin ja lastenhoitoon. Töihin, jotka naiset ovat hoitaneet, kun miehet kävivät palkkatöissä tienaamassa elannon perheelle. Kun naiset menivät palkkatöihin, hoitivat he edelleen vuosikymmeniä kotityöt yksin. Yht´äkkiä tämä ei enää käynyt ja naiset alkoivat vaatimaan muutosta. Maailma muuttui: naiset menivät töihin ja nyt miehiltä vaaditaan tasa-arvon nimissä ottamaan osaa kotitöihin.

Tasa-arvon nimissä ovat naiset vallanneet perinteisiä miesten töitä. Naiset ovat kivunneet johtajiksi ja alkaneet tekemään teknisiä töitä, jotka perinteisesti on katsottu miesten töiksi. Naisilla on halu näyttää, että pystymme ihan samaan kuin miehet. Joskus jopa himpun verran parempaan.

Tasa-arvo huuma ja yksilöiden väliset erot

Mutta mutta…

Unohdammeko tässä tasa-arvo huumassa, että kaikki naiset eivät ole teknisiä tai johtajatyyppiä? Tai toisille miehille lasten kotihoito on mahdoton tehtävä? Onko oikeasti välttämätöntä, että kaikkien pitää pystyä kaikkeen? Ja onko se yksilön heikkoutta ja avuttomuutta, jos tunnustaa ettei jokin asia luonnistu ja tarvitsee apua?

Kun tasa-arvon nimissä kaikkien miesten tulee ottaa osaa kotitöihin, tulee naisten näyttää pystyvänsä tekemään aina saman kuin mies. Jokaisen naisen on kyettävä vaihtaa renkaat autoon. Joka johtaa miesten keskuudessa spekulaatioon, meniköhän se nyt ihan oikein ja käydään tarkistamassa pultit. Mutta auta armias, jos nainen ei lähde niitä haalarit päällä vaihtamaan, huomautellaan tasa-arvoisuuden yksipuolisuudesta.

Miehen tehdessä kotitöitä, osallistuessa lastenhoitoon ja huomioimalla puolisonsa, saa hän osakseen ihailua ja kehuja ympäristöstä. Luvassa on ylistyslaulua ja 10 eläköön huutoa, sama se, onko asiat miten hyvin tullut tehtyä, niin pääasia on yritys. Ei haittaa vaikka valkoinen pyykki olisi pinkkiä, pääasia on että yrittää ja puolison pitäisi olla iloinen. Kun nainen taas vaihtaa auton renkaat, hakkaa halot ja kasaa ikean vaatekaapin, niin sitä pidetään itsestään selvyytenä. Ihan vaan tasa-arvon nimissä. Mutta auta armias, jos kaikkia renkaiden pultteja ei ole saatu kunnolla kiristettyä taikka hyllyn kasauksessa on jäänyt muutama ruuvi yli, siitä saadaan kuulla pitkään jälkeen päin.

Vaaditaanko tasa-arvon nimissä naisilta huomattavasti enemmän asioita kuin miehiltä? Unohdetaanko ihan näiden kahden sukupuolen ominaiserot sekä yksilöiden väliset erot? Vai eikö sillä ole enää merkitystä? 

Vaikka miesten oletetaan ottavan nykypäivänä osaa kodinaskareihin, miesten ei oleteta automaattisesti leipovan mokkapaloja koulujen myyjäisiin tai osallistuvan jokaiseen marttakerhoon, mitä taas naisilta vaaditaan. Miesten on helpompi täyttää tasa-arvovaatimukset. Jo pelkästä yrityksestä palkitaan. Naisilta vaaditaan täydellisyyttä, jos halutaan selvitä ilman naljailua, siitä kuinka jokaisen tulisi pysyä lestissään.

Otetaan vielä viimeisenä huomioina tosiasia työelämästä. Kun työpaikalla on töissä yksi nainen kymmenen miehen keskellä, kenelle luulette kahvinkeitto vuoron lankeavan? Tai kuka siivoaa tilat? Ihan vain omien töiden ohella? Juu, kyllä olemme edelleen kaukana tasa-arvosta.

Kesän huumaavimmat tuoksut

Olen niitä ihmisiä, jotka käyttävät mielellään tuoksuja. Joka päivä laitan suihkauksen jotain tuoksua itseeni. Tämän tavan olen siirtänyt myös esikoiseeni ja olen saanut hänet innostumaan erilaisista hajuvesistä. Uusien ja yllättävien tuoksujen etsimisestä onkin meille tullut yhteinen ihana harrastus. Suklaan lisäksi.

Vaikka käytän mielelläni tuoksuja, olen äärimmäisen nirso. Vain harvat ja valitut tuoksut pääsevät lopulta käyttööni. Tämänvuotisen tuoksun ostaminen minulle lahjaksi on äärimmäisen riskipeliä. Vain yksi ihminen osaa ostaa kysymättä sellaisen tuoksun, josta oikeasti pidän ja se on esikoiseni. Hän tuntee pelottavan hyvin minun makuni niin suklaan kuin tuoksujen suhteen.

Vaikka jokin tuoksu tuoksuu toisen iholla huumaavan hyvälle, se ei välttämättä tuoksu omalla iholla lainkaan miellyttävälle.

Minulla on eri kausille ja erilaisiin mielentiloihin erilaisia tuoksuja. Pidän vaihtelusta, joten omistan tällä hetkellä kymmenkunta erilaista tuoksua. Vaikka tuoksut ovat erilaisia, niillä on yksi yhdistävä tekijä, nimittäin raikkaus. Pidän ehdottomasti raikkaista puhtaista tuoksuista, joten erilaiset kukkaistuoksut ovatkin vallanneet hajustehyllyni.

Alkukeväästä löysin Versacen Bright Chrystalin. Olin jo aikaisemmin bongannut ihanan vaaleanpunaisen pullon ja käynyt sitä useassa paikassa tuoksuttelemassa. En kuitenkaan lämmennyt siihen heti.

Aikuisiällä olen oppinut, että tuoksuja kannataa testata useampaan kertaa omalle iholle ennen ostopäätöstä. Iholla ollessaan tuoksu muuttuu aina jonkin verran. Vaikka jokin tuoksu tuoksuu toisen iholla huumaavan hyvälle, se ei välttämättä tuoksu omalla iholla lainkaan miellyttävälle.. Tämän olen oppinut kantapään kautta.

Verscen Bright Chrystaliin ihastuin kuitenkin lopulta. Granaattiomenan, yuzun, magnolian, pionin ja lootuksenkukan huumaava yhdistelmä sulatti tuoksunirsoilijan sydämen pysyvästi. Tätä riittää yksi suihkaus, sillä tuoksu on yllättävän voimakas. Iltaa kohden tuoksua voi joutua lisäämään, mutta ei välttämättä, sillä tuoksu kestää mietona koko päivän. Tästä tuoksusta on tullut tämän kesän lemppareista.

Keväällä bongasimme esikoisen kanssa meille aivan uuden tuoksusarjan Stockalta. Guerlain Aqua Allegorian ja siitä tämän kevään uutuustuoksun Passiofloran. Tuoksun pullo kiinnitti ensimmäisenä meidän huomion. Ihanan erilainen, hillitty ja kaunis. Mehiläiskennomainen kultainen koriste teki tuoksun pullosta heti ylellisen oloisen.

Passioflorassa yhdistyy passiohedelmä, eksoottista ylang ylang ja kirpeät sitrukset. Ensi kosketus tuoksuun oli huumaava. Rakastuin välittömästi. Kuitenkin vahingoista viisastuneena kävin useampana päivänä testailemassa tuoksua. Mutta joka kerta tuoksu miellytti.

Tuoksukaappiini Passioflora pääsi, kun esikoinen toi minulle sen tuliaiseksi, iso Toblerone kylkiäisenä Malagasta. Oli kuulemma katsellut tarpeeksi empimistäni. Ilmeisesti muistutin kissaa, joka kiertää kuumaa puuroa uskaltamatta koskea siihen. Tuo ihana lapsi.

Käytössä Passioflora on osoittautunut aivan täydelliseksi. Se on kevyt ja raikas. Sitä on vaikea laitaa liikkaa. Päivän mittaan tuoksua joutuu lisäämään, sillä tuoksu haihtuu muutamassa tunnissa melkein kokonaan.

Ja suklaa mikä kuvissa on vain tuomaan veden kielelle. Se on Tobleronen Crunchy Almonds, joka on taivaallisen hyvää. Ikäväkseni en ole sitä mistään löytänyt Suomesta, mutta onneksi kaikki minut tuntevat muistavat tuoda minulle pötkön reissuiltaan. Niin kuin nyt tuo minun ihana esikoiseni.

Mitkä ovat sinun lempituoksusi? 

Terkuin, Kati

PS. Kurkkaa myös minun meikkivinkkini kesään.