Hae
Koivulan Emäntä

Mitättömien päätösten vaikutus elämään – Äitiys on mitättömien päätösten tekoa

Hyvä aviomies -kirjassa oli lause, joka pani minut pohtimaan syvällisesti. Lause kuului näin: ”Äitiys on tuhansien mitättömien päätösten tekoa.” Tämä lause sai minut miettimään. Teenkö minä oikeasti joka ikinen päivä mitättömiä päätöksiä? Teenkö niitä alitajuisesti vai enkö ole vain ajatellut asiaa. Hetken asiaa pohdittuani, tulin siihen tulokseen, että sitä se äitiys oikeasti on: tuhansien mitättömien päätösten tekoa.

Joka ikinen päivä äidit tekevät pieniä, aivan mitättömiä päätöksiä. Osa päätöksistä tehdään aivan huomaamatta, rutiinisti. Mitä ruokaa tänään syödään? Mitkä vaatteet puetaan? Mitä tänään tehdään, ollaanko sisällä vai ulkona? Suureen maailman nähden näiden päätösten tekeminen on todella pientä ja mitätöntä. Näillä päätöksillä ei lopeteta sotia tai paranneta nälänhätää. Päätökset ovat kuitenkin suuria itselle ja lapsille. Oikeilla pienilläkin valinnoilla ja päätöksillä voi vaikuttaa, ehkä ei suureen yleisöön, mutta ehkä yhteen.

Pienet päätökset ja valinnat tekevät sinusta sinut. Pelkästään vaatevalinnat kertovat sinusta. Vaatevalinnoista voi riippua kiinnitetäänkö sinuun huomiota vai ei? Jopa työpaikan saaminen voi olla vaatetuksesta kiinni, eli todella pieni päätös voi johtaa suurin asioihin.

Ruoka on muutakin kuin polttoaine, sen laadulla on merkitystä sinun hyvinvointiin. Jos ruoka on pahaa, sitä ei tee mieli syödä. Jos ruoka on epäterveellistä, se tekee sinut kipeäksi. Se mitä teet tänään voi vaikuttaa koko sinun elämääsi, sillä sanonta ”oikeassa paikassa, oikeaan aikaan” pitää paikkansa. Koskaan ei voi tietää.

Niin äitiys on tuhansien mitättömien päätösten tekemistä. Nämä mitättömät päätökset ovat kuitenkin samalla niin suuria, ainakin sinun elämässäsi. Sillä yksi mitätön päätös voi muuttaa sinun ja jopa koko sinun perheesi elämän. Aika hurjaa, vai mitä? Joten ei kannata väheksyä ja aliarvioida äidin tai vanhemman työtä. Vaikka työ ei vaadi jakkupukua eikä sisällä hienoja ”ilmaisia” lounaita, kotona oleva vanhempi tekee loppujen lopuksi todella suurta ja tärkeää työtä.

Kotiäiti – Yhteiskunnan kuluerä

Luin  jokin aikaa sitten Raakel Lignellin kolumnin Perhevapaakeskustelun tuomitseva sävy ärsyttää – varhaiskasvatusko aina parempaa kuin lapsen kotihoito?” ja sai minut pohtimaan jälleen kerran omaa kotiäitiyttä ja siihen latautuvia tunteita. Perhevapaauudistukset ovat koko ajan tapetilla. Tällä hallituskaudella uudistus jäi tekemättä, vaikka puolueilla on kova paine runnoa läpi uudistus, jossa kotihoidontuella lorvivat kotiäidit saadaan entistä nopeammin töihin. Tavoitteena oli lyhentää äidin oikeutta olla lasten kanssa kotona, samalla näennäisesti motivoida isiä jäämään kotiin.

Vallalla olevassa keskustelussa kotiäitiys on menettänyt kokonaan arvonsa. Koti-isyyttä ja päiväkotien varhaiskasvatusta ihannoidaan. Keskustelusta saa käsityksen, että isät ja päiväkoti olisivat lapsen kasvun ja kehityksen kannalta paremmat kasvattajat kuin äiti. Tämän hetken trendinä onkin lapset isän kanssa kotiin tai päiväkotiin. Kotiäitiys on menneen talven lumia, jota edes toiset äidit eivät tunnu enää arvostavan.

Olen sivusta seurannut tätä hurjasti kiihtyvää keskustelua, jossa kotona olevat äidit nähdään yhteiskunnan kulueränä. Kotiäidin eläke ei kartu, he eivät tuo veroeuroja kunnalle eikä valtiolle. Sen sijaan kotiäitiys maksaa yhteiskunnalle. Keskustelussa unohdetaan varhaiskasvatuksen hinta ja sinne tarvittavat lisäresurssit hoidon tarpeen lisääntyessä. Samaan hengen vetoon äidit valittavat julkisuudessa kuinka äitiys on rankkaa, eikä homma ole sellaista mitä he ovat tilanneet. Joten ei ihme, että kotiäitiys on muuttunut arvottomaksi.

Kotiäiti vs koti-isä vs päivähoito

Kokemus päivähoidosta

Meidän perheessä on tultu tulokseen, että lapselle paras paikka on olla kotona. Kirjoitin”Mikä on hyvä ikä aloittaa päiväkoti ura?” lapsen näkökulmasta. Pohdin asiaa omien lasten kannalta. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, se mikä toimi meillä ei välttämättä toimi toisella perheellä.

Päiväkoti hypetyksessä unohdetaan usein lasten yksilöllisyys sekä tosiasia, että päiväkodissa oleminen on lapselle äärimmäisen raskasta, täysin verrattavissa työpäivään. Kaikki lapset eivät siedä meteli ja ärsyke määrää mikä päiväkodissa on väistämättä edessä. Meillä tämä näkyi vaikeutena rauhoittua päiväkotipäivien jälkeen sekä univaikeuksina.

Kotiäiti vs koti-isä vs päivähoito

Koti-isyys vs. kotiäitiys

Suurinta hämmennystä keskustelussa on aiheuttanut koti-isyyden ja kotiäitiyden vastakkain asettelu. Koti-isät kruunataan samantien sankareiksi, kun he jättävät työnsä ja jäävät lasten kanssa kotiin. Äidin toimiessa näin, on hän kotihoidontuella lorviva kotiäiti. Mielenkiintoista. Samaa työtä tehdään ja silti toista arvostetaan enemmän. Lisääkö tasa-arvoa, että miehiä aletaan entistä enemmän kruunaamaan sankareiksi? Samalla pohditaan kuinka äiti on voinut hylätä lapsensa isän hoitoon ja lähteä luomaan uraa? Onko se ura tärkeämpi kuin lapsi? Miten ihmeessä tässä pieni äiti voi toimia oikein? Lorvinko kotona vai hylkäänkö lapseni?

Onko todella näin, että koti-isyys on jollakin tavalla arvokkaampaa kuin kotiäitiys? Mielestäni kumpikin on yhtä arvokasta työtä. Lapselle on ihan yhtä tärkeää saada viettää aikaa niin isän kuin äidin kanssa. Ja kaikista tärkeintä on siinä, että sitä toista vanhempaa ei ole siihen pakotettu esimerkiksi yhteiskunnan taholta. Lapselle on tärkeintä, että vanhempi haluaa olla lapsen kanssa ja nauttii siitä. Lapsi kyllä vaistoaa, jos vanhempi haluaa olla jossain muualla. Perheiden tulisikin mielestäni saada valikoida kuinka he hoitavat lapsensa täysin vapaasti (tällä hetkellä äidille on kiintiöitetty n. 4kk lapsen syntymän ajankohtaan, muutoin vapaat täysin jaettavissa vanhempien välillä), hoitaako lasta äiti vai isä kotona vai lähteekö lapsi päiväkotiin. Mikä on perheen parhaaksi, niin että kaikki voivat hyvin ja nauttivat olostaan.

Meidän perheessä on ollut itsestään selvää, että lapset jäävät mahdollisimman pitkään kotihoitoon ja lasten kanssa kotiin jää äiti. Suurin syy tähän on ollut raha. Miehen palkka on huomattavasti suurempi kuin minun perheeseen tuomat pennoset. Lisäksi minun on mahdollista ottaa alani keikkatöitä miehen ollessa vapaalla tai lomalla. Eli vaikka olen töistä hoitovapaalla, minun on mahdollista tehdä erilaisia alani keikkatöitä. Tätä mahdollisuutta taas mieheni alalle ei ole. Tärkein syy on, että meidän lapsille kotihoito on ehdottomasti parempi kuin päiväkodin tuoma varhaiskasvatus. Uskon, että kykenen antamaan lapsilleni melkein saman kuin päiväkoti. Sosiaaliset suhteet karttuu perhekerhoissa ja puistoissa, jakamista harjoitellaan kavereiden ja sisarusten kanssa. Kaikki on kiinni minun omasta aktiivisuudesta ja kuinka paljon haluan nähdä työtä lasteni eteen.

Kotiäitiys ja koti-isyys on rankkaa. Siitä olen aivan samaa mieltä. Se on homma joka ei sovi kaikille. Päivät toistaa itseään, joka päivä samat väännöt, kiukut, itkut ja kakkavaipat. Mutta päivät sisältävät vastapainoksi rakkautta, naurua ja onnistumisia. En vaihtaisi näitä päiviä minkään suuruiseen eläkkeeseen taikka ylenemis mahdollisuuksiin työelämässä. Tätä ei rahassa mitata.