Hae
Koivulan Emäntä

Miksi en pysty pysähtymään lomalla? – Kolme tapaa rentoutua lomalla

”Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin…” Soi radiosta ja mieleni tekee kiljua, miten niin voi? Ei ainakaan täällä.

Lomaa on vain vähän ja minulla on sata asiaa mitkä pitää lomalla saada tehdyksi. Olen koko kevään ja alkukesän kasannut projekteja lomalle, joita en ole ehtinyt tai jaksanut hoitaa kiireisessä arjessa. Ajattelin, että lomalla kun on aikaa, voin tehdä rästihommia. Lomalla, jolla oli tarkoitus rentoutua.

Kauan odotettu loma alkaa ahdistaa. Lapset ärsyttää. Mies ärsyttää. Sää ärsyttää. Jopa ajatus kotona olemisesta ärsyttää. Olen kireä kuin viulun kieli. En halua alkaa hoitaa kasautuneita hommia.

Olen odottanut lomaa täynnä odotuksia ja suunnitelmia. Odotan auringonpaistetta, rauhaa ja roppakaupalla hyvää mieltä. Odotan, että kaikki ovat hyvällä tuulella koko ajan, ilman riitoja ja nahinoita.

Tiedostan asettaneeni lomalle liian kovat odotukset, jopa mahdottomat ajatellen, että perheessä on pieniä lapsia. Lomasuunnitelmat kuitenkin kaatuvat kasaantuneisiin hommiin.

Miksi en pysty rentoutumaan lomalla?

Olen stressaantunut. Tämä on ensimmäinen hetki rentoutua kunnolla vuoteen. Olen kokonaisen vuoden mennyt tukkaputkella, pysähtymättä. Stressannut lastenhoidoista, opiskelusta, töistä ja rahojen riittävyydestä. Äärimmäisen stressaava työ ei ole helpottanut asiaa lainkaan. Jatkuva henkilöstövaje ja haastava asiakaskunta ovat jättäneet jälkensä. En osaa pysähtyä.

Nyt lomalla, kaikki aistini ovat valppaina. Liika hiljaisuus ja tekemättömyys ahdistaa. Joten suunnittelen lomapäivät toiminnan täyteiseksi. Ja kun kaikki ei mene niin kuin olin suunnitellut palaa pinna. Kiukuttelen ja murjotan.

Lista pitäisi tehtäviä tuijottaa ikävän syyttävästi. Pitäisi siivota, pitäisi laittaa pienet ja sopimattomat vaatteet pois, pitäisi laittaa piha kuntoon, pitäisi siivota varasto, pitäisi kunnostaa lasten kerrossänky. Pitäisi, pitäisi, pitäisi.

Joudun keskittymään rentoutumiseen. Hakemaan ystävällistä lähestymistapaa, kun lapset ovat kurittomat ja täynnä intoa tai tekemättömästä tehtävät huutelevat syyttävästi. Kun tekee mieli tiuskaista, nielaisen ja lasken viiteen tai tiukan paikan tullen kymmeneen.

Loma on lyhyt ja minun on löydettävä keino rentoutua, jotta jaksan taas palata arkeen.

Kesälomalla

Kolme parasta tapaa rentoutua lomalla

Metsäretket

Metsä rentouttaa. Kun menee metsään aistit herää eloon ja aika pysähtyy, mielen valtaa rentous. Menen metsään yksin koiran kanssa taikka yhdessä lasten kanssa. Kuuntelemme metsän ääniä ja seuraamme sen elämää. Toisinaan pysähdytään mustikkamättäälle herkuttelemaan. Taas muistan millaista on olla rento.

Liikunta

Äärimmäisen ahdistuneena ja stressaantuneena paras tapa alkaa rentoutua on hakea kunnon hiki liikunnasta. Joten suuntaan rappusiin taikka salille ja annan palaa. Treeni tuottaa endorfiineja ja pian hyvä mieli valtaa olemuksen ja stressi unohtuu, ainakin hetkeksi.

Kirjat ja musiikki

Toisinaan on hyvä vain pysähtyä. Ottaa kirja käteen tai laittaa musiikki päälle ja uppoutua sen vietäväksi. Alkuun kirjaan pysähtyminen saattaa tuntua haasteelliselta, mutta kun yrittää sulkea mielen muulta ja päättää keskittyä kirjaan, alkaa kirja viedä mukanaan. Äänikirjaan uppoutuminen lenkillä pistää tekemään ekstrapitkän lenkin, mikä vaan on hyvä. Sehän tarkoittaa tuplarentoutumista.

Miten sinä rentoutunut? Jaa kanssani parhaat rentoutusvinkit.

Taakkana syyllisyys – Miten sitä helpottaa?

Syyllisyys, se on tunne jota kannan joka päivä mukana. Joinakin päivinä tunne tuntuu ottavan vallan, syöden voimavarani ja lisäten stressiä. Tunnen sadoista pienistä asioista toistuvasti syyllisyyttä. Tekemättä jääneet asiat, unohdukset, sanat sekä vihaiset ajatukset kasaavat syyllisyyskuormaani päivittäin.

Äitinä tunnen jatkuvaa syyllisyyttä omasta riittämättömyydestä. Koen, etten yksinkertaisesti pysty sellaisiin suorituksiin, joita kuvittelen minulta vaadittavan. Kuulen arvosteluna äitiyttäni kohtaan kommentin, joka on tarkoitettu vain huomautukseksi. ”Jos lapsi ei ole syönyt, tulee sillä pääkipeäksi…” kun viet aamupalan syömättä jättäneen lapsen hoitoon. Tunnen koko työpäivän syyllisyyttä, miten olisin aamun voinut hoitaa paremmin.Tunnen häpeää unohduksista ja lipsahduksista. Syytän ja soimaan itseäni, minun pitäisi pystyä parempaan.

Vaimona tunnen syyllisyyttä. Kiireisessä arjessa, jossa juostaan opintojen, työn sekä päiväkodin välillä pitäisi järjestää aikaa parisuhteelle ja huomioida se oma rakas kumppani. Mutta entä jos ei jaksa? Entä jos sitä haluaa vain kaatua sänkyyn X-asentoon ja olla vain, kun jokainen kullanmuru on viimein peitelty omaan sänkyyn nukkumaan? Tiedän puolison kaipaavan läheisyyttä, mutta oma keho huutaa lepoa ja unta.

Työntekijänä tunnen jatkuvaa syyllisyyttä,  enemmän pitäisi tehdä ja jaksaa. Kun pitäisi keskittyä töihin, päässä saattaa risteillä kotiasiat. Töissä hoidan nopeasti oman asian. Siitä huomautetaan. Yritän sopertaa jotain soittoajasta virastoon ja pahoitella omien asioiden hoitamista työajalla. Taas lisääntyy syyllisyys. Häpeän etten hanskaa tätä hommaa niin kuin pitäisi.

Mitä syyllisyys on?

Syyllisyydellä on tärkeä tehtävä ihmisen elämässä, se tekee yksilön tietoiseksi oikeasta väärästä. Syyllisyys on tunne, joka kertoo siitä, että on toiminut toista ihmistä tai itseään kohtaan. Se on suuri tunne, johon sisältyy häpeän ja katumuksen tunteet. On tervettä tuntea syyllisyyttä, kun tietää rikkoneen normeja, sääntöjä tai moraalisia ja eettisiä periaatteita vastaan. Ilman tervettä syyllisyyden tunnetta ei ihminen pystyisi korjaamaan omaa käytöstään. Syyllisyyden tunne pyrkii ennaltaehkäisemään vääränlaista toimintaa. Sisään rakennetun syyllisyyden tunteen ansiosta ihminen varoo itsekästä, välinpitämätöntä tai aggressiivista käyttäytymistä.

Milloin syyllisyyttä on  liikaa?

Syyllisyys on liiallista silloin, kun

  • se on läsnä koko ajan
  • miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä
  • on jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta

Liiallisen ja terveen syyllisyyden erottaminen toisistaan on tärkeää. Liiallisen syyllisyyden laukaisevana tekijänä on yleensä riittämättömyyden ja huonommuuden tunne, kun taas terveen syyllisyyden laukaisee väärä teko

Kun syyllisyys muuttuu liialliseksi ja on jatkuvaa, se alkaa kuormittaa, syöden voimavaroja ja lisäten stressiä. Se on salakavala tunne, joka ottaa salaa tilaa elämästä.

Voiko syyllisyyden tunnetta helpottaa? Miten?

Miten helpottaa syyllisyyden tunnetta?

Kasaantunut syyllisyys alkaa kalvamaan. Se tulee uniin ja vie voimat. Miten sitä voisi helpottaa?

Pohdi mitä syyllisyyden tunteen takan on? Mihin se liittyy ja mikä sitä aiheuttaa? Jos syyllisyys johtuu siitä, että on toiminut väärin, voi omaa syyllisyyden tunnetta helpottaa anteeksi pyynnöllä. Asian myöntäminen ja anteeksi saaminen usein helpottaa oloa ja syyllisyyden tunne helpottuu.

Liiallisesta syyllisyydestä, joka johtuu omasta riittämättömyydestä ja huonommuuden tunteesta onkin haastavampaa päästää irti. Se vaatii omien vaikein tunteiden työstämistä. Täytyy alkaa opetella tunnistamaan sekä tunnustaa omat tunteet ja mistä ne kumpuaa. Alettava opetella olemaan itselleen armollisempi ja myöntää omat heikkoudet. Tämä prosessi vaatii aikaa ja uskallusta, mutta sen käytyään läpi vapautuu energiaa paljon muuhun.

Millaisista asioista sinä kannat syyllisyyttä? Oletko pohtinut mistä syyllisyyden tunteesi johtuvat?