Hae
Koivulan Emäntä

Vierustan naiset: Voimaannuttava synnytyskokemus

Synnytykset puhuttavat naisia, oli se edessä taikka takana. Synnytyskokemuksia on kiva kuunnella, vaikka ei juuri sillä hetkellä olisi itselle ajankohtainen asia. Minulla on takana kolme täysin erilaista synnytystä, joista kaksi ensimmäistä järkyttivät mielenrauhani hyvin pitkäksi aikaa. Mutta onneksi kolmas ja viimeisin synnytys muutti kaiken. Kuten sanonta kertoo, kolmas kerta toden sanoo ja korjasi kaikki ikävät kokemukset täydelliseksi. Kolmannesta synnytyksestä tuli minun korjaava synnytyskokemus.

Vierustan naisten Annilla on hieman samanlaiset kokemukset synnytyksistä kuin minulla. Ensimmäinen meni penkin alle, koska oli uutta ja pelottavaa. Jätti ikävän jäljen, minkä onneksi vauvan tuoksuinen arki korvasi monen kertaisena. Mutta viimeisin synnytys oli voimaannuttava, joka teki Annista supernaisen. Anni halusikin jakaa kanssamme viimeisen synnytyskokemuksensa.

Voimaannuttava synnytyskokemus

”Viime viikon otsikoihin nousi Maria ja Reino Nordinin iloinen perhetapahtuma. Maria kertoi blogissaan heidän kolmannen lapsensa syntyneen toivotusti kotona. Iltapäivämedia referoi synnytyskertomuksen ja otsikkoon nostettiin Marian saaneen orgasmin synnytyksen aikana. Se, jos mikä sai tavan kansalaiset haukkomaan henkeään. Lähellä orgastista kokemusta on ilmeisesti tarpeeksi lähellä orgasmin saamista… Eikä synnytyksestä saa nauttia, sen kuuluu olla tuskaista! Vai kuuluuko? Onneksi otsikkoa muokattiin, mutta kohu ehti valitettavasti jo nousta. Harmi, että näin ollen monilla meni jutun pointti ohi ja lujaa; synnytys voi olla voimaannuttava kokemus. Itselläni jäi kuopuksen synnytyksestä niin hyvä mieli, että välillä oikein harmittaa, etten pääse sitä enää kokemaan. Esikoisen synnytys taas on edelleen omassa päässäni yhtä sekavaa, kivuliasta ja hallitsematonta toimintaa. Mitään traagista siinäkään ei onneksi tapahtunut, se vaan oli kokemuksena todella ikävä.

Huomaan toimivani yleensä hankalissa tilanteissa aina saman kaavan mukaan. Ensin saattaa tulla lamaannus, mutta seuraavaa kertaa varten valmistaudun, usein jopa asetan itseni haastaviin tilanteisiin, jotta pääsen harjoittelemaan niitä. Tämä sama, tuttu malli toimi synnytyksissäkin. Esikoisen kohdalla en juurikaan halunnut tietää ennalta mitään mitä ei ollut pakko, joten synnytyksessä olin pitkälti kätilöiden näkemysten varassa. Jälkeen päin olisin käskenyt itseäni olemaan enemmän pystyasennossa ja ottamaan supistukset vastaan rauhallisesti hengittäen. Kun tapahtuneelle ei mitään enää voinut, niin päätin ottaa rohkeasti asioista selvää heti kuopuksen odotuksen alussa.

Telkkarista tuli niihin aikoihin Vauvatalo tms., missä synnytettiin luomuna ja useimmiten vedessä. Itsekin olin ensimmäisen synnytyksen avautumisvaiheessa vedessä, mutta tuskaannuin jatkuvaan pissahätään ja vessassa ramppaamiseen. Olin kuitenkin valmis antamaan vedelle vielä uuden mahdollisuuden ja etsin tietoa vesisynnytyksistä Suomessa. Löysin itseni Tammisaaren synnytysosaston sivuilta ja nopeasti selvisi, että siellä annettiin mahdollisuus oman kehon kuuntelulle. Tutustumiskäynti vahvisti päätökseni, valitsin synnytyssairaalaksi Tammisaaren BB:n (barnbördshus) 1,5 tunnin ajomatkan päästä, vaikka lähin synnytyssairaala olisi löytynyt vartin päästä. Esikoisen synnytys alkoi hitaasti ja kestoksi merkittiin 16 tuntia. Sen vuoksi luotin siihen, että tälläkään kerralla ei tulisi kiire.

Heräsin perjantaina 6.11.2009 kivuliaaseen ja pitkään supistukseen. Könysin itseni kyljen kautta ylös sängystä ja muistan, kuinka vatsani tuntui olevan palleasta aina kohdunsuulle asti täynnä vauvaa! Laskettuaika oli mennyt jo kuusi päivää aiemmin ja sikiö oli arvioitu isoksi, mutta niin oli arvuuteltu esikoistakin, joka osoittautui vain 52 cm pituiseksi ja 3,5 kiloiseksi. Sinä perjantaisena aamuna kirosin ensimmäisen kerran, että nyt tämä saisi pikkuhiljaa alkaa syntyä! Muutaman viikon vajaa kaksi vuotias piti minut liikkeessä sen aamun, kun samalla supistukset alkoivat säännöllistyä. Niitä taisi tulla kymmenen minuutin välein, kun soittelin sairaalaan ja pyysin lasteni isän kotiin. Olin varautunut siihen, että supistukset loppuisivat vielä kesken kaiken, mutta väärässä olin. Veimme tulevan isosiskon mummolaan ja lähdimme kohti Tammisaarta. Matkalla pysyin rentona supistusten ajan kuumavesipullon avulla sekä keskittyen hengittämiseen. Kuuntelin musiikkia radiosta ja muistin pitää leuan rentona. Muutamaa pissataukoa lukuun ottamatta automatka sujui yllättävän hyvin.

Perille päästyämme synnytys oli hyvin käynnissä ja minut kirjattiin sisälle. Alkuun keinuttelin lantiotani, kävelemällä huonetta päästä päähän, ja välillä jumppapallolla istuen. Halusin tällä kertaa yrittää mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä ja kokeilla ensisijaisesti lääkkeettömiä kivunlievitys menetelmiä. Olimme käyneet toiveeni kätilön kanssa läpi ja aika pian minulle tarjottiinkin akupunktiota. Se vei kivut pois kokonaan! Tunsin kyllä supistukset, mutta kipua en.

Valitettavasti vaikutus ei kestänyt kovin pitkään ja siirryin vesialtaaseen. Edellisestä kerrasta viisastuneena join jatkuvasti mehua ja vettä, jotta nestetasapaino säilyisi hyvänä. Lämpimässä vedessä hikoilua ja nestehukkaa ei huomaa. Runsaasta juomisesta huolimatta en kärsinyt jatkuvasta pissahädästä vaan ymmärsin sen synnytykseen kuuluvana tuntemuksena, joten sain lillua vedessä ilman keskeytyksiä.

Kipujen käydessä todella voimakkaiksi minulle tarjottiin ilokaasua, mutta siinä hötäkässä letku ehti irrota ja tajusin hengittäväni puhdasta huoneilmaa maskin läpi. Samaan aikaan, kun oma uskoni alkoi loppua, kohdunsuuni olikin täysin auki. Muutaman ponnistuksen jälkeen kätilöt huomasivat scalp-anturin kautta sikiön sydänäänissä heikkenemistä ja käskivät minua nousemaan ylös vedestä ja ponnistamaan. Tyttö syntyi yhdellä ponnistuksella kätilön ottaessa kopin. Tällä kertaa kokoarviot pitivät paikkansa ja myöhemmin Kirppuna tunnettu neiti oli 56 cm ja 4,4 kg.

Vaikka toiveeni veteen synnyttämisestä ei toteutunut, niin kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi hyvä mieli. Edes seisaaltaan ponnistaminen ei jättänyt ikävää muistoa. Tuntemuksiani ei mitätöity missään vaiheessa. Päinvastoin minua luettiin, ohjattiin ja kannustettiin juuri oikealla tavalla. En ollut missään vaiheessa passiivinen, vaan minulla oli iso aktiivinen rooli siinä, että synnytys kesti noin kahdeksan tuntia ja kaiken kaikkiaan kokemus paransi suuren osan ensimmäisen kerran jättämistä henkisistä arvista. Jokainen synnytys on omanlaisensa, mutta tämän jälkeen olen uskaltanut antaa muutaman tärpin raskaana oleville kavereilleni: Keskity pitkiin ja syviin hengityksiin, pidä leuka rentona (yhteys lantion seutuun) kuuntele ja luota kehoosi!

Valitettavasti Tammisaaren synnytysosasto lopetettiin pian Kirpun syntymän jälkeen. Tämä kirjoitus on omistettu sen ihanalle henkilökunnalle <3″ – Anni Halen

Millaisia synnytyskokemuksia teillä on? Onko ollut lähes orgastisia kokemuksia, kauhunäytelmiä vai jotain siltä väliltä?

Terkuin, Kati

Synnytystoivelista

Olen tämän raskauden aikana käynyt nyt kahdesti pelkopolilla keskustelemassa synnytyspelostani. Siellä ehdotettiin, että laadin synnytykseen synnytystoivelistan. Keskustelin asiasta myös doulan kanssa ja hän oli ehdottamasti sitä mieltä, että minun on tämä lista laadittava. Tämä synnytystoivelista on doulan raamattu, jonka mukaan hän toimii ja tarvittaessa vaatii minun puolestani synnytyksessä.
Minua pyydettiin miettimään mitkä asiat voisivat helpottaa oloani sekä mitkä ovat ne asiat mitä pelkään. Ensin luulin, etten tule saamaan paperille yhtään toivetta. Tai muu kuin, että kaikki olisi todella nopeasti ja kivuttomasti ohitse. Heheheh… Mutta hetken kun pohdin asiaa ja tutustuin myös Bebesin pohjaan, alkoikin paperille tulemaan tekstiä.

Kätilö:

  • Toivon ehdottomasti savutonta kätilöä. En voi sietää raskaus aikana tupakan savua ja se haju saa voimaan pahoin. Joten koska synnytys on muutenkin intiimitilanne, niin kätilö on oltava savuton.
  • Haluan, että minulle kerrotaan kaikki toimenpiteet, niin että ymmärrän ne.
  • Toivon, ettei kätilö hermostu minun mahdolliseen kiukutteluun ja tarpeen vaatiessa kykenee hieman hurttiin huumoriin.

 

Kivunlievitys:

  • Haluan olla mahdollisimman paljon liikkeellä, sillä liike helpottaa yleensä kipua.
  • Toivon pääsyä ammeeseen tai suihkuun. Esikoisen aikana totesin veden lievittävän hyvin kipua.
  • Akupisteiden painantaa sekä TENS-laitetta haluan kokeilla kivunlievityksessä.
  • Toiveena päästä mahdollisimman vähäisellä lääkkeellisellä kivunlievityksellä. Toivon välttyväni kaikilta suolen toimintaa lamaavilta lääkkeiltä, mutta tilanteen niin vaatiessa olen valmis myös näihin lääkkeisiin.

Synnytys:

  • Toivon synnytyksen ajaksi hämärää valaistusta
  • Välilihan lämmitys ennen ponnistusvaihetta, jos ammeeseen pääsy ei ole mahdollinen
  • Toivon jotain muuta ponnistusasentoa kuin puoli-istuva.
  • Rauhallinen tilanne
  • Jos menen paniikkiin, toivon että minua pyritään rauhallisesti ja lempeästi rauhoittamaan
  • Pelkään hallitsematonta tilannetta, toivon ettei tilanne muutu sellaiseksi
  • Haluan lapsen heti syliini, jos tilanne vain sen sallii. Jos tämä ei ole mahdollista, toivon että minulle koko ajan selitetään tilannetta.

Synnytyksen jälkeen

  • Haluan, että isä tai doula saa lapsen syliin
  • Haluan, että joku pitää lasta koko ajan sylissä, jos minä en voi
  • Haluan imettää ja toivon, että saan siihen tukea sekä opastusta
Tällaisen listan sain aikaan, kun hieman asiaa mietin. Kävimme listan myös doulan kanssa läpi, jotta kaikki seikat ovat varmasti huomioitu. Kun lista oli käyty läpi, tuli tunne, että ehkä minä selviän tästä ja voitan omat pelkoni. Varsinkin jos kaikki menee tämän suunnitelman mukaan. Toki on varauduttava siihen, ettei mikään mene niin kuin olen suunnitellut. Mutta nyt tiedän, että minulla on 100% varmuudella ihana ihminen tukemassa minua, jos oma mies ei pääse synnytykseen tai ei voi olla läsnä koko aikaa.
Oletteko tehnyt synnytystoivelistaa? 
Mitä teidän listat pitää sisällään?