Hae
Koivulan Emäntä

Vierustan naiset: Kun Hymy saapui taloon

Kuva: pixabay

Ympärilläni on ystäviä, jotka ovat kipuilleet asian kanssa, milloin on hyvä tai oikea hetki esitellä uusi poika- tai tyttöystävä lapsille. Lisähaasteen tuo miten sen esittelyn tekee. Onko edes olemassa oikeaa tapaa? En osaa neuvoa tai auttaa. Osaan lausua latteuksia, joita kirjoista olen lukenut tai elokuvissa nähnyt. Pystyn kuuntelemaan ja yrittää myötäelää ystäväni ongelmaa. Usein tämä riittääkin.

Maanantain kunniaksi Vierustan naisten Anni palasi takaisin muutaman vuoden taakse ja muisteli Hymyn ja lasten tutustumista.

Kun Hymy saapui taloon

”Palataan taas Hymyn ja minun tarinan ensimmäisille sivuille. Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen oloni oli melko tyyni. En suin päin alkanut suunnitella yhteistä elämää. Halusin seurata ilman mitään paineita, mitä tämä olisi… Uusi tuttavuus ehdottomasti, mutta kaveri vai jotain muuta? Sitä en osannut ajatella, enkä halunnut edes arvuutella. 

Seuraavan viikon aikana ehdimme nähdä uudestaan. Niin sanottu treffailu oli tuottanut minulle vaikeuksia. Sinkkuäidin elämä oli hyvin aikataulutettua. Välillä se oli syy, toisinaan tekosyy. Joinain kertoina se oli hankaloittanut tutustumista ja joskus siihen oli vaan niin ihana vedota, kun homma ei kolahtanut alun jälkeen. Onneksi se ei ollut kumpaakaan sinä kesänä, jolloin lapset viettivät aikaa myös isällänsä sekä muilla sukulaisilla. Ajankohta tutustumiseen oli siis tällä kertaa kaikin puolin täydellinen. Viestittelimme Hymyn kanssa kuulumisiamme ja myös rehellisiä ajatuksia toisistamme. Aloimme suunnitella lähiviikkoja siten, että saisimme taas tavattua. Nähdessämme tuntui kuin olisimme tunteneet aina. En kammoksunut edes käsikkäin kävelyä, mikä oli tähän asteisessa sinkkuelämässäni saanut aikaan valtavan ahdistuksen. Muistan yhden arki-illan, kun kuljimme Jumbossa käsi kädessä. Vaikka jotkut ihmiset loivat ylimääräisiä ja jopa pahoja katseita, oloni tuntui keveältä. Ehkä se oli se huolettomuuden tunne. Hymyllä on sellainen vaikutus minuun vieläkin. Se on ensimmäinen ihminen, kenen vieressä olen osannut nukkua. 

Kerroin tytöille heidän kotiutuessaan, etten taida enää olla sinkku. Lapset ovat ihanan rehellisiä ja minua naurattaa se keskustelu vieläkin! Alkoi kunnon tenttaus: ”Kuka se on, minkä niminen, minkä ikäinen, missä se asuu, missä tapasitte?” Kerroin, että nimi on Hymy ja tyttöjen ilmeet muuttuivat entistä kysyvimmäksi. Seurasi varovainen kysymys: ”Onko Hymy pojan nimi?” -Ei ole, Hymy on nainen. Jälleen hiljaisuus ja sitten nuorempaa tytärtä alkoi naurattaa. Kannustin kertomaan, mitä on mielessä ja hän vain puisteli päätään ja hoki epäuskoisena: ”En mä voi sanoo sitä…” -No sano nyt, kyllä mä kestän.” kannustin uudelleen.  Nauraen tämä käkätti: ”Äiti… sä oot homo!?” -No joo, jos nyt halutaan luokitella jotenkin, sanoin nauraen. 

Muistutin tyttöjä siitä, että ihminen ihastuu ihmiseen ja näin oli nyt käynyt minullekin ja olin siitä iloinen. Esikoinen oli pitkään hiljaa, mutta ilmeisesti vain siksi, että sai juuri oikeat sanat muodostettua lauseeksi: ”Mä oon äiti ainakin onnellinen sun puolesta.” Myös nuorempi totesi hetken keräiltyään: ”Oikeestaan tää on tosi hyvä juttu.” Tämän keskustelun jälkeen en olisi voinut olla onnellisempi!

Jo lyhyehkön tapailun jälkeen, meille oli itsestään selvää esitellä Hymy tytöille melko nopeasti. Hymy oli aiemmin ollut ennakkoluuloinen uusioperhettä kohtaan ja seurustelemisesta ihmisen kanssa, jolla olisi lapsia. Se kuulemma tuntui hankalalta, mutta tässä kohtaa lasteni tapaaminen tuntui sopivalta. Olin puhunut heistä niin paljon, että tytöt tuntuivat jo tutuilta Hymylle. Tyttöjen avoin suhtautuminen Hymyyn, Hymyn tekemät lettikampaukset tytöille ja tietenkin ilmassa aistittava onnellisuus mahdollistivat rennon alkututustumisen elämäni naisille.” – Anni Halen

Vierustan naisten Annin lasten ja uuden puolison Hymyn tutustuminen meni lähes täydellisesti. Oliko onnistuneen tutustumisen takana avoimuus ja rento suhtautuminen vai mikä, en tiedä. Vai oliko se läpi paistava onnellisuus? Vai kaikki tämä yhdessä? Nämä naiset ovat onnensa ehdottomasti ansainneet.

Uusioperheistä ovat kirjoittaneet myös ihana MormuskaMutsi teinin näkökulmasta sekä upeaakin upeampi Jyllannin Suomineito miten uusperheessä selviää järjissään ja millaisia nimityksiä äitipuolista käytetään.

Terkuin, Kati

PS. Jos sinulla on jäänyt jokin Vierustan naisten aikaisemmista jutuista lukematta, niin kategorian ”Vierustan naiset” takaa löytyy kaikki ilmestyneet tekstit.

Vierustan naiset: Pride sitä, Pride tätä

Viime viikko oli Pride-viikko ja se näkyi tänä vuonna upeasti joka paikassa. Yllätyin positiivisesti miten paljon viikon aikana oli erilaisia tapahtumia ja tietoiskuja. Ihan loistavaa!

Oma osallistuminen Pride-viikkoon oli lähinnä säälittävää. Oli vain liikaa kaikkea, joten jostain oli pakko karsia. Pride-kulkueeseen oli kova tarkoitus osallistua, mutta massiivinen migreenikohtaus kaatoi sängyn pohjalle. Kohdallani viikon kohokohta oli ehdottomasti homobileet, joihin pääsin perjantaina osallistumaan (voi myös olla bileiden syy massiiviseen migreenikohtaukseen… Vanhana ei vaan jaksa valvoa ja bilettää.) Bileissä oli aivan loistava meininki. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Mitä muuta tyttö enää kaipaa?

Vierustan naiset osallistuivat viime viikon Prideen. Anni kertoo ajatuksiaan viime viikosta:

”Pride-viikko on näkynyt ihanan isosti, niin eri medioissa kuin katukuvassakin. Toisaalta en ihmettele, jos herkimpiä alkaa ahdistamaan. Kuitenkin ahdistuksen tunnetta kannattaa miettiä, mistä se oikeasti kumpuaa. Tuskin ainakaan pelkästään sateenkaarilippujen määrästä. Homovastaisten aatteiden edustajien lisäksi useat itsensä tasa-arvon kannattajaksi luokitteleva on tällä viikolla kyseenalaistanut Priden laajaa näkyvyyttä. Kuulemma tästä on nyt tehty liian suuri asia, hehän ovat jo hyväksyneet homot yms., mutta alkaa ärsyttää heitäkin koko touhu!

Pysähdytäänpä hetkeksi tähän. Kenenkään seksuaalisuus tai suuntautuminen ei kuulu muille. Yhdenkään ihmisen seksuaalisuutta ei täten tarvitse kenenkään erikseen hyväksyä. En käsittele tätä asiaa tämän enempää, mutta muistetaan se, miksi Pride on alun perin saanut alkunsa ja niin kauan kuin kenelläkään on tarvetta kertoa mielipiteensä seksuaalivähemmistöistä tai jopa erikseen hyväksyä tai olla hyväksymättä meitä, niin yhtä kauan Pride-viikolle on tarvetta.

Mennäänpä sitten mukavampiin asioihin eli tietenkin menneeseen viikkoon. HelsinkiPridesta on muodostunut meidän perheelle tärkeä tapahtuma. Mikä sitten on parasta koko jutussa, niin siihen saa toki monenlaisia vastauksia. Mutta mikä saa juuri minut nostamaan Pride-kulkueen, tärkeydellään, muiden menojen ohi. Tyhjentämään kalenteriin tilaa jo hyvissä ajoin ja valmistautumaan päivään lepäämällä varastoon, jotta jaksaisin koko päivän. Se on yksinkertaisuudessaan päivän tunnelma. Tunnemme kuuluvamme joukkoon. Rakkauttamme ei ihmetellä pitkin katsein ja ympärillämme on lämmin ilmapiiri.

Kaikki me osallistujat yhteisönä teimme lauantain tunnelman iloiseksi, ihanaksi ja jopa liikuttavaksi. Jo kävelymatka juna-asemalta antoi siitä vihjeitä, kun näytti kuin koko kaupunki olisi osallistumassa samaan tapahtumaan. Onnistuneen tunnelman teki myös järjestäjien ja vapaaehtoisten suuri panostus tapahtuman eteen. Arvostan lisäksi suuresti niitä kaikkia katsojia, jotka kulkueen varrella vilkuttivat ja hymyilivät. Heitä oli nimittäin todella paljon! Omat lapseni eivät tänä vuonna päässeet osallistumaan kulkueeseen, mutta oli kiva huomata, että voimme katsoa tunnelmaa Yle Areenasta vielä yhdessä.” Anni Halen

Kuten Anni, huomasin myös ns. suvaitsevien ihmisten suhtautumisen muuttuneen Pride-viikon tuoman näkyvyyden vuoksi. Ihmettelin tätä kovasti. Mikä ihmisiin on mennyt? Kaikki on ok, kunhan se ei vaan näy. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tiedä. Vai kuvitellaanko Priden olevan mielenilmaus, jolla haetaan hyväksyntää? Siitähän se on lähtenyt, mutta nykyään paljon muutakin.

Mikä se Pride sitten on? Pridellä on kolme pääperustetta. 1) Ihmisten pitäisi olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään. 2) Seksuaalinen monimuotoisuus on lahja. 3) Seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ovat synnynnäisiä eikä niitä voi tarkoituksellisesti muuttaa.

Mielestäni viikko on lyhyt aika, joten jokainen sen kestäköön. Pride-viikko on mahdollisuus ihmisten oppia uutta sekä tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun avaa silmät voi yllättyä. Joskus jopa iloisesti.

Sateenkaari terkuin, Kati