Hae
Koivulan Emäntä

Voihan remonttiahdistus! – Fiiliksen nostatusta sisustamalla

Remontti ja raha, se on yhtälö joka ei toimi. Ei ainakaan meillä. Olin naiivisti luullut, ettei järin suuriin yllätyksiin taikka budjetin ylityksiin tarvitse varautua. Voi kuinka väärässä olinkaan. Tämä remontti on ollut yllätystä toisen perään. On jouduttu tekemään erinäisiä kompromisseja materiaalien kuin remontin kohteiden suhteen. Wc-remontti vaihtui ilmastoinnin vaihtoon ja kaapistot vaihtui tee-se-itse kaappeihin.

Remonttibudjetti on ylitetty mennen tullen jo aika päivää sitten ja olemme saaneet hattu kourassa pyydellä pankilta lisää lainaa.

Olemme käyneet kymmeniä ja taas kymmeniä keskusteluja missä kaikissa asioissa voimme tinkiä ja mitkä on ihan pakko saada tehtyä. Olemme yrittäneet löytää kumpaakin edes jotenkuten miellyttävän ratkaisun. Melko laihoin tuloksin. Minä olen kaikki-heti-valmiiksi-nyt ja fengshuit kohdilleen, kun taas miehelleni vähempikin riittäisi ja kuhan on sinne päin. Ei siis kovin helppoa tämä kompromissin löytyminen.

Nyt Koivulan remontointi alkaa olla jo loppusuoralla. Tai siis sillä loppusuoralla mihin meillä saattaa olla nipinnapin varaa ettemme tee konkurssia. Remonttibudjetti on ylitetty mennen tullen jo aika päivää sitten ja olemme saaneet hattu kourassa pyydellä pankilta lisää lainaa, jotta voimme viedä remontin maaliin. Vielä on jäljellä seinien maalausta, verhotankojen ja ulko-oven asennusta sekä kattoremontti, jossa vaihdetaan kaikki aluskatteita myöten. Myöhempää hetkeä ja parempaa rahatilannetta, jää odottamaan wc:n remontointi sekä kodinhoitohuoneen viimeistely.

Matkan varrella on tullut useita hetkiä, kun olen miettinyt, olisi sittenkin pitänyt vain myydä tämä talo sille ensimmäiselle tarjoajalla eikä hylätä tarjousta. Viimeksi eilen pohdin, miksi ihmeessä halusin pitää kiinni tästä kodista kynsin hampain, vaikka oli mahdollisuus muuttaa taloon, joka ei remonttia kaivannut. Kun katselen ympärille, muistan miksi. Tämä on meidän koti. Paikka, jossa meillä on hyvä olla. En minä oikeasti halua täältä koskaan muuttaa pois.

Lastenhuone ja olohuone meillä on tällä hetkellä täysin valmiit. Niiden sisustaminen on alkanut. On ilmestynyt nojatuolia, pöytää sekä sohvaa. Olen talven aikana haalinut erilaisia kankaita, joista olen tehnyt verhoja ja lattia- sekä koristetyynyjä. Koti on saanut seesteistä ja yhtenäistä ilmettä remontin keskelle, joka on helpottanut remontin aiheuttaman haitan sietämistä. Mitä useampi nurkka alkaa näyttää valmiille, sitä korkeammalle fiilis taas nousee. Kyllä tämä joku päivä on valmis! Pakko olla.

Viimeisimpänä valmistui nämä lattiatyynyt poikien leikkihuoneeseen, tosin olohuoneesta ne tuntuu useammin löytyvän. Lattiatyynyt on tehty Marimekon Karkuteillä kankaista, jotka bongasin edullisesti facebook kirppikseltä. Kankaista valmistui 65×65 sekä 70×80 muhkeat lattiatyynyt. Kankaat vahvistettiin tukikankaalla ennen ompelua, jolloin ne kestää kovaa kulutusta ja pitää ryhtinsä. Tyynyihin on ommeltu vetoketju, kankaan irrottamista pesua varten. Toiveena oli napakat ja muhkeat tyynyt, joten sisustyynyt ovat päällisiä muutaman sentin suuremmat (70×70 ja 80×80). Kankaita jäi vielä sen verran, että kummallekin pojalle saan muutamat koristetyynyt sängyn päälle.

Seuraavaksi työn alle lähtee poikien huoneen verhot sekä keittiön ikkunan kappa. Kunhan pojat vain antaisivat minun keskittyä hommaan, valmistuisivat nuo muutamassa tunnissa ja olisimme taas askeleen lähempänä maalia. Näiden jälkeen voikin alkaa suunnittelemaan uusia ompeluprojekteja. Ehkäpä muutama kangaskori kodinhoitohuoneeseen? Taikka uudet päälliset työtuoleihin?

Millaisia remonttikokemuksia teillä on? Onko budjetti pitänyt?

Terkuin, Kati

Täydellinen ruokapöytä – Onko sellaista?

Kuva: pixabay

Meillä on remontti edennyt siihen pisteeseen sisätiloissa, että enää puuttuu pari vaatekaappia ja verhokiskot. Huonekaluja olemme jo raahanneet sisälle ja ne ovat alkaneet hakea omaa paikkaansa. Muuttuneiden tilojen vuoksi, olemme hankkineet uuden sohvan ja se sai kaveriksi samaa sarjaa olevan nojatuolin. Nojatuolista onkin ilmestynyt kuvia instagram-tilille.

Talon laajennuksen yhteydessä meille rakennettiin ruokailutila, joka tällä hetkellä ammottaa tyhjyyttään. Olin innoissani ruokailutilasta, koska se täyttäisi haaveeni 8-10hlö ruokapöydästä, johon mahtuisi oma perhe ja muuta ystävä hyvin syömään. Mielessä vilisi upeat illalliskutsut keskikesällä. Kuinka pöytä katetaan kauniisti ja se notkuu herkullisten ruokien alla. Eteen ilmestyi yksi pieni ongelma. Millainen pöytä hankitaan?

Tämä on kuin se valaisin ongelma. Olin kuvitellut, että marssin vain huonekalukauppaan ja ostan pöydän, minkä ympärille mahtuu haluttu määrä ihmisiä. Mutta ei se nyt ihan niin mennyt. Nyt jo ihan naurattaa, miksi ihmeessä kuvittelin tämän olevan niin helppoa! Ruokapöydän ostamisessa on monta asiaa mitkä pitää ottaa huomioon, varsinkin jos haluaa ostaa pöydän, jota jaksaa useamman vuoden katsoa.

Miten sisustaminen voikaan olla näin vaikeaa? Ihan helpoksi ajatellut asiat muuttuvat elämääkin suurimmiksi kysymysmerkeiksi. Erityisesti silloin, kun haluaisi juuri eikä melkein täydellistä. Tai helppoahan sisutus olisi, jos ei mielessä samaan aikaan kävisi pitkän matikan vaativa yhtälö, jossa sijoitellaan pankkitilin saldo, halutun tuotteen ostohinta sekä mitä tarvitaan elämiseen. Yhtälöön kun vielä lisätään kaikki-nyt-heti-valmiiksi luonne, niin yhtälö muuttuu mahdottomaksi.

Mitä tulee ottaa huomioon ruokapöytää ostaessa?

  1. Ruokailu tilan koko. Pöydän ympärille tulee jättää vähintään 70cm tyhjää tilaa, jotta tuolit mahtuu ja ruokailija pystyy helposti istuutua pöydän ääreen sekä nousemaan pois.
  2. Jokainen ruokailija tarvitsee vähintään 60cm pöytätilaa
  3. Pyöreä, suorakaide vai neliö? Pyöreän ja neliön pöydän etu on, että jokainen ruokailija näkee toisensa hyvin, mutta pöydät vaativat isomman tilan. Neliön pöydän keskelle jää runsaasti tilaa, mikä voi olla hyvä esim. tarjoiltavien ruokien suhteen tai mahdollisesti hukkatilaa.
  4. Pöydän materiaali, millaista kulutusta pöydän tulee kestää? Massiivipuu olisi ikuinen, mutta hintava. Lakatut/maalatut pinnat taas eivät ole lapsiperheeseen paras valinta, koska maali saattaa alkaa halkeilemaan kovassa käytössä.
  5. Oma sisustustyyli. Ruokapöydän tulee sopia talon muuhun sisustukseen ja miellyttää asujan silmää.
Kuva: pixabay
Kuva: pixabay

Olemme nyt mittailleet meidän ruokailutilaa ja olemme tulleet siihen tulokseen, että meille täydellinen pöytä olisi neliön muotoinen ruokapöytä. Haluamme, että kaikki ruokailijat näkevät toisensa, jolloin keskustelu porukalla on mukavampaa. 140x140cm kokoisen pöydän ympärille mahtuu hyvin 8hlö syömään ja keskelle saa katettua ruuat, josta jokainen voi kätevästi ottaa itse. Toiveena olisi massiivipuinen pöytä ja ympärille mahdollisesti 8 kevyempää tuolia, Arne Jacobsenin Seiska-tuolit olisivat minun ehdoton suosikki, mutta sisustusbudejetti ei taida tällä hetkellä antaa näihin tuoleihin periksi. Väriltään pöytä voisi olla joko vaaleaa puuta taikka valkoinen. Meillä on tällä hetkellä kotona melko valkoista, joten vaalea puu (esim. vaalea tammi taikka saarni) toisi mukavasti eloa ja väriä kotiin. Lasikansi voisi olla loistava, ajatellen pieniä ruokailijoita. Se olisi helppo putsata, eikä ruokailuvälineillä kolhiminen aiheuttaisi haittaa.

Nyt kun olemme päättäneet millaisen pöydän ja minkä tyyliset tuolit haluaisimme, niin enää pitäisi löytää ne. Tämä onkin muodostunut melko haasteelliseksi, sillä tänä päivänä ei enää neliön mallisia ruokapöytiä suosita. Joten mitä ilmeisemmin saamme tilata pöydän puusepältä. Ruokapöydässä en haluaisi tinkiä, sillä se on paikka, jonka ääressä meidän perhe viettää paljon aikaa.

Millainen olisi sinun mielestä täydellinen pöytä? Mitkä asiat ratkaisevat?

Terkuin, sisustuskriiseilevä Kati