Hae
Koivulan Emäntä

Joulun hintalappu

Puhutaan pieni hetki rahasta. Tämä on ikävä aihe, eikä siitä puhuminen sovi suomalaiseen kulttuuriin, jossa raha-asioista pysytään visusti hiljaa. Raha on kuitenkin asia, joka monella on mielessä, varsinkin joulun alla.

Kaikki tietävät, että joulu maksaa. JA PALJON! Tai ainakin niin paljon kuin sitä rahaa on pankkitilillä ja/tai luottokorteilla katetta. Onneksi veronpalautukset (jos niitä saa) helpottaa tilannetta ainakin jonkin verran. Veronpalautuksista huolimatta joulu tulee kalliiksi, kun ostellaan lahjoja (toisinaan ihan liikaa) sekä hieman spesiaalimpaa ruokaa kuin normaalina arkena tai pyhänä. Rahaa saa palamaan erilaisiin koristeisiin, kortteihin sekä sisustustuotteisiin, jos oikein villiksi heittäytyy ja katetta tai credittiä riittää. Jos oikein tarkasti kuuntelee, voi kuulla kaupan kassan kilahtelevan jo valmiiksi pelkästä ajatuksesta.

Minä rakastan joulua. Olen häpeilemättä täysverinen jouluihminen. Haalin erilaisia koristeita, valoja ja kynttilöitä. Rakastan näpertää erilaisia paketteja ja tietysti ostella lahjoja, ehkä vähän liikaakin. Niin ja sitten se ruoka sekä ne kaikki ihanat joulusuklaat ja leivonnaiset. Kaikkea pitää olla ja paljon, ettei vaan lopu kesken.

Viime vuonna pelkästään meidän joulupöytä maksoi yli 300€. Miettikää, viisihenkinen perhe ja saatiin kolmen päivän ruokiin ja juomiin laitettua sellainen summa. Ihan älytöntä! 

Viime joulun hintalappu sai meidät hieman säikähtämään ja pohtimaan jälleen kerran kulutustottumuksiamme. Vastaisuudessa yritämmekin hieman tarkemmin pohtia mihin laitetaan rahaa ja kuinka paljon. Meillä rakastetaan syödä ja laittaa hyvää ruokaa, joten siitä emme ole valmiita tinkimään jatkossakaan. Meidän perheen mielestä koko joulun kohokohta on ehdottomasti notkuva herkkupöytä. Eli se summa pitää vain hyväksyä ja vaikka säästää kesäkuulta alkaen, että jouluna voidaan syödä.

Joululahjojen hankinta on hauskaa, mutta laskun maksaminen todella karvasta. Olen huomannut, että vuosien saatossa lahjojen hinnat ja määrät ovat vain kasvaneet. Tulee kummilapsia, omien lapsien kummeja, lastenhoitajia, uusia sukulaisia sekä läheisiä ystäviä, joita haluaa (tai pitää) muistaa. Pienikin lahja maksaa ja lisähintaa tulee, jos lahjan joutuu postittaa. Nopeasti pienikin lahja maksaa 20-25€ kaikkine kuluineen.

Laskimme juuri mieheni kanssa, että tänä vuonna meidän pitäisi ostaa 25 ihmiselle joululahja, mukaan lukien omat lapset. Jos jokainen saa yhden lahjan ja lahjan arvo on keskimäärin n. 40€, se tekee 1000€. Todellisuudessa meillä varmasti tulee palamaan tuo 1000€ jo pelkästään oman perheen lahjoihin ja jäljelle jää ne 20 lahjan saajaa. Saa nähdä miten selvitään laskusta.

Lahjojen antaminen tuottaa onnea ja iloa, mutta entä jos siitä meinaa mennä vararikkoon? Voiko lahjojen määrää karsia? Kenelle kaikille lahja tulisi ostaa? Voiko ostaa vain omalle kummilapselle, mutta unohtaa tämän sisarukset? Entä jos lapsen kummilla on lapsia? Tuleeko heille ostaa lahja, jos kummia muistaa paketilla? Entä jos saat lahjan henkilöltä, jolle et ollut ajatellut ostaa lahjaa? Tuleeko ostaa vastalahja? Tämä on dilemma, jonka kanssa painin joka vuosi.

Entä paljonko sen lahjan tulee oikeasti maksaa? Voiko hintaa edes määritellä? Käykö itsetehty lahja? Tai kirpputorilta hommattu? Tulisiko aina ostaa toivelahja? Entä kun lapsille tulee ikää, niin tuleeko lahjan hinnan nousta iän mukana?

Olen aina ajatellut, että tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Minulle sillä lahjan hinnalla ei ole väliä. Lahja saa olla itsetehty tai ostettu kirpputorilta. Kaikki käy, en nirsoile. Niin kuin mummi sanoisi:

”Ei ole katsominen lahjahevosen suuhun.”

Mutta ajattelen myös, että en halua meille ns. turhia lahjoja. Sellaisia, joilla ei ole meillä mitään käyttöä, vaan joutavat kierrätykseen heti joulun jälkeen. Tässä tilanteessa toivoisin, että lahja olisi jätetty ostamatta tai tilalla olisi suklaata (aina takuuvarma menestys) tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen meidän nimellä. Tällä ajattelumallilla saan tuhlattua lahjoihin joka vuosi todella suuren summan, sillä aikuisten ja teini-ikäisten lasten kohdalla turvaudun aina lahjakorttiin tai herkku/hemmottelukoreihin ja pienemmille ostan sen toivelelun tai -kirjan.

Joulun hintalappuun voimme lisätä matkustuskulut sukulaiselta toisella ja lahjan lisäksi viemisiksi ostetut kukat ja suklaa. Riittääkö tähän kaikkeen kuukauden palkka? Osamaksut, maksuajat ja luottokortit huijaavat tuhlaamaan enemmän kuin olisi ehkä varaa. Jos rahaa ei ole niin ainahan voin ostaa luotolle. Joulun laskua maksetaan vielä kesäkuussa. Lainarahalla ostettu kerää korkoa joka kuukausi, jolloin lahjan hinta nousee. Joulun hintalappu saattaa salaa nousta tähtitieteelliseksi.

Tänä vuonna aion olla suunnitelmallisempi. Minun on pakko, sillä puolikasta työaikaa tekevällä kolmen lapsen kotiäidillä ei yksinkertaisesti ole rahaa. Merkkaan kännykän muistivihkoon kuinka paljon olen tuhlannut ja minne. Olenko ostanut laskulla ja onko korotonta vai korollista lainaa? Näin pysyn ehkä edes vähän kärryillä paljon olen tuhlannut. Samalla ehkä opin jotain omasta ostokäyttäytymisestä. Paino sanalla EHKÄ.

Mikä on täydellisen joulun hinta? Riittäisikö kuitenkin vähempi? Vai onko joulu kuitenkin se hetki milloin haluaa antaa kaikkensa ja on valmis muutoin elää niukemmin? 

Minä kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Kerran vuodessa haluan muistaa läheisiä ja mielellään erittäin mieluisalla yllätyksellä. Onneksi oli black friday ja cyber monday, joten osa lahjoista on jo hoidossa. Ja jos oikein uhkarohkeaksi heittäytyy, alet alkaa luultavasti jo päivää kahta ennen aattoa jolloin voi toivelahjoja löytää todella hyvällä alella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ainakin näin toivoin.

Mistä lisätuloja hoitovapaalla? – Kotikutsujen esittelijä

Kuva: Pixabay

Ei ne rahat riitä. Ei millään. Ei varsinkaan, kun keksin hetken mielenhäiriössä lähteä suorittamaan seksuaaliterapeutin ja valokuvaajan ammattitutkintoa hoitovapaalla. Mielestäni oli aivan nerokas idea, että opiskelen hoitovapaalla. Enemmän aikaa tehdä koulutehtäviä, ainakin oletettavasti. Koulussakin täytyy fyysisesti olla keskimäärin vain kahtena päivänä kuukaudessa, johon voimme hyvin ottaa jostain lapsenvahdin taikka mies järjestää itselleeen etäpäivän.

Niin, ajattelin vain sitä aikaa. Enemmän aikaa opiskella, mutta mistä sitten rahaa ylimääräisiin kuluihin, joita opiskelu tuo tullessaan? Opiskelu on maksullista, matkat kouluun maksaa, lastenhoidosta puhumattakaan. Tajusin, että olemme suomeksi sanottuna kusessa. En ollut ajatellut loppuun saakka.

Kaksi ja puoli vuotta sitten otin hoitovapaan aikana meille hoitolapsia. Tällä kertaa se ei ole mahdollista. Jos minun on kyettävä opiskelemaan, en voi sitoutua hoitamaan toisten lapsia mahdollisesti viitenä päivänä viikossa. Eli se ovi on suljettu.

Tarvitsin työn, jota voin tehdä silloin kun haluan (tai oikeammin pystyn), mutta toisi kuitenkin mahdollisesti säännöllisiä lisätuloja. Eteeni sattui tarina, kuinka eräs NOSH-edustaja on tienannut hyvin vaatekutsuilla ja mahdollista näin lastenhoitamisen kotona pidempään. Olisiko tässä ratkaisu? Olisiko minusta esittelijäksi?

Millaiset yritykset järjestävät kotikutsuja?

Kotikutsuja on muun muassa seuraavilla yrityksillä: Nosh, Me&I, Silverjungle, House of Lola, Pomp de Lux sekä Kotimai tarjoavat vaatteiden kotimyyntiä. Sisustustuotteita on saatavilla ainakin seuraavilla yrityksillä: Perfect Home, Hyvän tuulen puoti, Omiakoti ja Partylite. Lastenlelujen kotikutsut järjestää Leikkien.  Lisäksi on erotiikkatuotteiden kotikutsuja järjestäviä yrityksiä kuten, Catty´s party, Amor, AntiShop ja VoxyLady. Niin ja vielä viimeisenä perinteinen vanha kunnon Tupperware, joka järjestää keittiövälineiden kotikutsuja.

Perehtyessäni kotimyyntiin huomasin miten laidasta laitaan voidaan järjestää kotona erilaisia kutsuja. Ja miten paljon löytyy kotikutsuja järjestäviä yrityksiä. Eli tässä saattaa ehkä ollakin bisnestä ja mahdollisuus ansaita hieman lisätuloa.

Mitä esittelijältä vaaditaan?

Kotikutsujen esittelijältä ei vaadita koulutuksia. Innostuneisuus tuotteista ja myyntihenkisyys on, se mikä ratkaisee. En kuitenkaan sano, etteikö myynnin ja markkinoinnin tutkinnosta hyötyä olisi. Ihan varmasti olisi. Mutta se ei ole välttämätön. Lisähyötyä tuo laaja sosiaalinen verkosto, jolle markkinoida tuotteita ja kotikutsuja.

Seuraavaksi vaaditaan useimmiten se oma toiminimi taikka sitten työskentely kevytyrittäjänä, jonkin maksupalvelun kautta. Helpoimmalla pääsee, kun ryhtyy kevytyrittäjäksi. Jos bisnes lähtee luistamaan, niin nopeasti sen oman toiminimen sitten perustaa ja perehtyy toiminimen kiemuroihin.

Sitten se ehkä tärkein kohta. ALKUINVESTOINTI. Kotikutsujen esittelijät ovat itsenäisiä yrittäjiä. Yritykset vaatii investointia. Esittelijät siis lunastavat itselleen aina sesongin mukaiset esittelytuotteet. Eli toisin sanoen ostavat aloituspaketin. Nopealla vertailulla alkuinvestointien hinnat vaihtelivat 300€-1000€ välillä. Jatkossa useilla kotikutsuja välittävillä firmoilla oli mahdollisuus ansaita hyvällä myynnillä vaihtuvat kausituotteet.

Paljonko esittelijä tienaa?

Kaikkia varmasti kiinnostaa paljonko esittelijät tienaavat. Palkkiossa on jonkin verran vaihtelua, mutta keskimääräisesti esittelijä saa 25% myynnistä. Eli jos kutsuilla on myyntiä 1000€ saa esittelijä siitä 250€. Hyville ansioille pääsy on mahdollista. Tämä toki vaatii, että asiakaskunta ja tuotteet kohtaavat. Mikä ei sitten olekaan aivan itsestään selvyys.

Mitä olen viime aikoina perehtynyt edustajan tehtäviin, nostan jokaiselle hattua. Esittelijän työ ei ole vain kotikutsuilla juoksemista vaan se vaatii todella paljon muutakin. Se vaatii kärsivällisyyttä, taloudellista riskinottoa, puhetaitoja ja markkinointistrategiaa.

Jatkossa aion hyödyntää entistä enemmän esittelijöitä ja tilata tuotteita heidän kauttaan vaikka saman tuotteen saisin nettikaupasta, tismalleen samaan hintaan. Tukemalla esittelijää, tuen yrittäjyyttä. Nettikaupasta tilaamalla ei kukaan voita, tai voittaa se katto-organisaatio.

Terkuin, Kati